Päätös Vaasan hallinto-oikeus 5.11.2021 Korvausvaatimus nro 664/2021 (diaarinumero 20534/03.04.04.04.03/2021)

 

Asia     
Hallintoriita

Asiasanat 
Korvausvaatimus
Hallintoriita
Määräaikainen virkasuhde
Määräaikaisuuden peruste
Sijaisuus

Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa

A oli ollut nimitettynä sairaalaan mielisairaanhoitajan määräaikaisiin virkasuhteisiin yhtäjaksoisesti ajalla 3.10.2016–30.10.2020. Määräaikaisia virkasuhteita oli ollut yhteensä 13. A:n virkasuhde oli päättynyt 30.10.2020 sen vuoksi, ettei häntä enää nimitetty viraston virkamieheksi. A vaati, että sairaala velvoitettaisiin maksamaan hänelle valtion virkamieslain 56 §:n nojalla 24 kuukauden palkkaansa vastaava korvaus viivästyskorkoineen.

A:n vaatimuksen perusteluissa oli tuotu esiin, että A oli työskennellyt sairaalassa mielisairaanhoitajana lukuisissa määräaikaisissa virkasuhteissa vuodesta 2016 lähtien. Nimittämiskirjoissa määräaikaisuuksien perusteiksi oli ilmoitettu muun muassa sijaisuus, vuosiloma, kausi- tai ruuhkaluontoinen työ sekä viran väliaikainen hoitaminen. Määräaikaisten virkasuhteiden pituus oli vaihdellut yhdestä viikosta yhteen vuoteen. Sitä, kenen sijaisena A olisi työskennellyt, ei ollut 31.10.2016 jälkeen nimetty, toisin kuin kahdessa sijaisuudessa tätä ennen. Myöskään kausi- tai ruuhkaluontoisesta työstä ei ollut A:n mukaan kyse, kuten kahteen nimittämiskirjaan oli perusteettomasti merkitty. Sen sijaan A oli työskennellyt koko ajan samoissa mielisairaanhoitajan tehtävissä kuin vakituisiin virkoihin nimitetyt virkamiehet. Lisäksi vuoden 2017 alusta lukien määräaikaisuudet olivat olleet pitkäaikaisia, mikä myös osoitti, ettei kyse ollut tilapäisistä tehtävistä.

Hallinto-oikeus toi esiin perusteluissaan, että A oli ollut nimitettynä yhdeksään määräaikaiseen virkasuhteeseen, joissa määräaikaisuuden perusteeksi oli merkitty sijaisuus. Osaan nimityskirjoista ei oltu merkitty sitä virkamiestä, kenen sijaisuudesta olisi ollut kyse. Saadun selvityksen perusteella kyse ei myöskään tosiasiassa ollut kenenkään tietyn virkamiehen sijaisuudesta. Johtavan ylihoitajan selvityksen mukaan sijaisuuksissa oli ollut kyse muun muassa sairauslomien, vuosilomien, koulutusten, ylimääräisten vapaiden ja kehittämispäivien sijaistamisista sekä varahenkilöstönä olemisesta ja osastojen tarpeesta. Nämä sijaisuudet olivat peräkkäisiä lukuun ottamatta niiden väliin sijoittuneita kahta kausi- ja ruuhkaluonteisella työllä perusteltua määräaikaista virkasuhdetta. Kysymys oli siten ollut hallinto-oikeuden mukaan lukuisista saman tyyppisestä työvoiman tarpeesta johtuneista virkasuhteista. Näissä olosuhteissa ja nimitysten kokonaiskesto huomioon ottaen A:n hoitamat tehtävät olivat olleet sillä tavoin jatkuvia, ettei kysymys ollut sellaisesta virkamieslain 9 §:n 1 momentissa tarkoitetusta työstä, joka olisi edellyttänyt määräaikaista virkasuhdetta.

Hallinto-oikeus toi lisäksi esiin, että kahdessa virkasuhteessa, joissa nimityskirjan perusteella oli ollut kyse kausi tai ruuhkaluonteisesta työstä, oli johtavan ylihoitajan selvityksen mukaan ollut kyse vuosiloman, lomarahavapaan, juhlapyhien, kehittämis- ja koulutuspäivien sijaistamisesta sekä osastojen tarpeesta. Tämän jälkeen hallinto-oikeus katsoi, että työn ei voitu katsoa olleen sillä tavoin määrällisesti tai ajallisesti rajattu, että kysymys olisi ollut sellaisesta virkamieslain 9 §:n 1 momentissa tarkoitetusta työstä, joka olisi edellyttänyt määräaikaista virkasuhdetta. Huomioon arvioinnissa otettiin selvityksessä esitetty virkatehtävien sisältö, määräysten sijoittuminen virkasuhteiden väleihin, sekä virkamieslain esitöissä työn luonteesta määräaikaisuuden perusteena lausuttu. Niiltä osin kuin määräaikaisten nimitysten perusteena oli ollut kohdistamaton ja yksilöimätön sijaisuus tai kausi- tai ruuhkaluontoinen työ, edellytykset palkkaa vastaavan korvauksen määräämiseen virkamieslain 56 §:n 1 momentin nojalla olivat siten olemassa.

A:n määräaikaisille nimityksille oli hallinto-oikeuden mukaan kuitenkin osin ollut virkamieslain 9 §:ssä tarkoitettu peruste, kun taas osin tällainen peruste oli puuttunut. Hallinto-oikeus katsoi ottaen huomioon A:n palvelussuhteen kokonaiskeston sekä virkamieslain 56 §:n 1 momentin mukaisen korvauksen perusteena olevien määräaikaisten virkasuhteiden keston ja muut asiassa ilmenneet olosuhteet, että A:lla oli oikeus kahdeksan kuukauden palkkaa vastaavaan korvaukseen viivästyskorkoineen.

Lainvoimainen.

Sovelletut oikeusohjeet

Valtion virkamieslaki 9 § 1, 2 ja 3 momentti, 56 § 1 momentti ja 63 a § 1 ja 2 momentti 
Hallituksen esityksen laiksi valtion virkamieslain muuttamisesta (HE 63/2007 vp) 9 §:n 3 momentin yksityiskohtaiset perustelut
Korkolaki 7 §