Helsingin hallinto-oikeus 1.3.2021 nro 21/0078/2 (diaarinumero 04827/19/1401)

KHO 28.9.2021 nro H3356/2021 (diaarinumero 21092/03.04.04.04.03/2021)

Asia     
Virkamiehen irtisanomista ja virantoimituksesta pidättämistä koskeva valitus

Asiasanat     
Irtisanominen yksilöperusteella
Kohtuullinen aika
Rikosepäily
Virantoimituksesta pidättäminen
Virkavelvollisuuden rikkominen
Yleinen luottamus viranomaiseen

Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa

Virasto oli päätöksellään 25.7.2019 valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentin perusteella irtisanonut A:n vankilan apulaisjohtajan virasta, koska A oli päätöksen mukaan toiminut virkamiehen käyttäytymisnormien ja esimiesasemansa vastaisesti. Lisäksi työnantaja oli menettänyt luottamuksensa häneen, ja hänen teot olivat olleet omiaan vaarantamaan yleisen luottamuksen viranomaisen toimintaan. Irtisanomisen perusteena oleva teko osoitti A:n olevan siinä määrin soveltumaton apulaisjohtajan tehtävään, että hänet oli valtion virkamieslain 40 §:n 2 momentin 4 kohdan perusteella pidätetty virantoimituksesta irtisanomisajaksi.

Valituksenalaisen päätöksen perustelujen mukaan A oli rikkonut velvoittavaa työnjohtomääräystä, koska hän oli ollut tekemisissä vangin kanssa ja antanut vankia koskevia tietoja vastoin työnantajan nimenomaista kieltoa. A:n menettelyä oli pidettävä törkeänä, sillä A oli samaan aikaan ollut epäiltynä vastaavanlaisista rikoksista ja hän oli antanut tietoja samalle henkilölle, jota käräjäoikeuden käsittelyssä ollut rikossyyte oli koskenut. Tietoja saanut henkilö oli ollut epäiltynä vakavista rikoksista, ja hänet oli irtisanottu poliisin virasta jo aikaisemmin tuomittujen rikosten vuoksi. Vaikka A oli kiistänyt syyllistyneensä rikoksiin ja hovioikeus oli kumonnut syytteet, se ei poistanut päätöksen mukaan sitä tosiasiaa, että A ollessaan epäiltynä rikoksista oli toiminut tavalla, joka oli aiheuttanut epäilyn uusista samanlaisista rikoksista, ja siten hänen katsottiin niissä olosuhteissa jatkaneen virkavelvollisuuden rikkomista.

A:n tekemän valituksen mukaan päätös oli kumottava ja virasto oli velvoitettava korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen. Kysymyksenasetteluksi hallinto-oikeudelle asiassa tuli se, oliko virastolla ollut valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentissa tarkoitettu erityisen painava syy A:n virkasuhteen irtisanomiselle. Mikäli erityisen painavan syyn edellytys täyttyi, oli asiassa lisäksi ratkaistava, oliko A:n irtisanominen tehty valtion virkamieslain 25 §:n 3 momentissa edellytetyssä kohtuullisessa ajassa siitä, kun irtisanomisen peruste oli tullut viranomaisen tietoon. Lisäksi asiassa oli tarvittaessa ratkaistava, osoittivatko irtisanomisen perusteena olevat teot A:n olevan siinä määrin soveltumaton apulaisjohtajan tehtävään, että hänet oli voitu pidättää virantoimituksesta irtisanomisajaksi.

Irtisanomisen edellytysten täyttymisestä hallinto-oikeus totesi, ettei se, että hovioikeus oli hylännyt syytteet ja valtionsyyttäjä oli jättänyt syytteet nostamatta, estänyt virkamiesoikeudellisiin toimenpiteisiin ryhtymistä. Vaikka A:n ei katsottu toiminnallaan syyllistyneen rikoksiin, oli sitä, että hän oli vireillä olleen rikosasian käsittelyn aikana vastoin työnantajan nimenomaista määräystä hoitanut useammalla yhteydenotolla vangin asioita vankilan ulkopuolisen henkilön kanssa, pidettävä erittäin moitittavana. Asiaa ei ollut arvioitava toisin sillä perusteella, että yhteydenpito oli mahdollisesti tapahtunut vangin suostumuksella, eikä myöskään sillä perusteella, ettei A itse kokenut vangin avustamista ongelmaksi. 

Hallinto-oikeuden mukaan A:n oli viraston virkamiehenä tullut kaikissa tilanteissa toimia siten, ettei tutkintavankeuden toimeenpanon ja rangaistuksen täytäntöönpanon tarkoitus eikä virkamiehen puolueettomuus vaarantunut. Tämä käyttäytymisvelvoite koski erityisesti virkamiehen toimintaa suhteessa muun muassa tuomittuihin. Hallinto-oikeus katsoi ottaen huomioon A:n aseman, että A:n toiminta oli ollut omiaan vaarantamaan hänen kykynsä hoitaa vankilan turvallisuudesta vastaavan apulaisjohtajan virkatehtäviä siten puolueettomasti, ettei vankeusrangaistuksen täytäntöönpanon tarkoitus vaarantunut, ja siten vaarantamaan luottamuksen A:ta kohtaan viraston virkamiehenä ja esimiehenä. Hallinto-oikeus katsoi, että A:n toiminta muodosti kokonaisuutena arvioiden valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentissa tarkoitetun erityisen painavan syyn vankilan turvallisuudesta vastaavan apulaisjohtajan virkasuhteen irtisanomiselle. Koska irtisanomisen edellytykset täyttyivät, asiassa ei ollut tarpeen arvioida, olisiko A:lle tullut irtisanomisen sijasta antaa kirjallinen varoitus.

Asiassa ei ilmennyt, että virasto olisi kohdellut A:ta toisin kuin muita viraston palveluksessa olevia tai olleita virkamiehiä oli vastaavissa olosuhteissa kohdeltu. Irtisanomisen laillisuutta ei ollut myöskään syytä arvioida toisin A:n pitkän virkauran, asian saaman julkisuuden ja mahdollisten A:n yksityiselämään ulottuvien vaikutusten perusteella eikä työn ulkopuolisten seuraamusten, kuten tulevien työllistymismahdollisuuksien heikkenemisen johdosta. Irtisanomista ei voitu pitää kysymyksessä olevissa olosuhteissa suhteettoman ankarana seuraamuksena.

Hallinto-oikeus antoi johtopäätöksensä myös siitä, oliko irtisanomispäätös tehty kohtuullisessa ajassa. Hallinto-oikeus katsoi, että tapauksen olosuhteissa työnantajan harkinnassa oli ollut, odottiko se rikosepäilyjen ratkaisemista ennen kuin päätti A:n irtisanomisesta irtisanomisen perustuessa toisaalta työnantajan nimenomaisten määräysten rikkomiseen ja toisaalta siihen, että rikosprosessien aikana esille tullut A:n toiminta oli ollut omiaan vaarantamaan luottamuksen A:n kykyyn hoitaa virkatehtäviään puolueettomasti. Virasto oli irtisanonut A:n alle kuudessa kuukaudessa tiedon saamisesta irtisanomisen perusteena olleista vuoden 2016 tapahtumista ja alle kuukaudessa hovioikeuden ja valtionsyyttäjän ratkaisuista rikosoikeudellisissa menettelyissä. Tästä syystä A:n irtisanominen oli siten tehty valtion virkamieslain 25 §:n 3 momentissa tarkoitetussa kohtuullisessa ajassa.

Hallinto-oikeus katsoi lisäksi, että A:n irtisanomisen perusteena ollut toiminta oli myös osoittanut hänet siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, että virastolla oli ollut valtion virkamieslain 40 §:n 2 momentin 4 kohdan mukainen peruste A:n virantoimituksesta pidättämiselle välittömästi irtisanomisen jälkeen.

Viraston päätös ei ollut lainvastainen. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.

KHO ei myöntänyt asiassa valituslupaa.

Lainvoimainen.

Sovelletut oikeusohjeet

Valtion virkamieslaki14 § 1 ja 2 momentti, 25 § 2 ja 3 momentti, 40 § 1 ja 2 momentti sekä 57 § 1 momentti
Valtion virkamieslain 25 §:n 2 momenttia koskevat hallituksen esityksen (HE 291/1993 vp) yksityis-kohtaiset perustelut
Laki Rikosseuraamuslaitoksesta 8 §
Rikosseuraamuslaitoksesta annetun lain hallituksen esityksen (HE 92/2009 vp) lain 8 §:ää koskevat yksityiskohtaiset perustelut
Hallintolaki 6 § ja 7 § 2 momentti
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 126 §