Päätös Helsingin hallinto-oikeus 17.8.2021 Koeaikapurku nro H3908/2021 (Dnro 20927/03.04.04.04.03/2020)

 

Asia

Virkasuhteen purkamista koeajalla ja virantoimituksesta pidättämistä koskeva valitus

Asiasanat

Koeaika
Käyttäytymisvelvollisuus
Sopimaton käytös
Sosiaalinen media
Virantoimituksesta pidättäminen
Virkasuhteen purkaminen koeaikana

Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa

Virasto oli päätöksellään purkanut A:n määräaikaisen virkasuhteen koeaikana sekä pidättänyt hänet välittömästi virantoimituksesta. Päätöksen perusteluiden mukaan purkamisen syynä oli ensinnäkin A:n käyttäytyminen, joka oli aiheuttanut useita ristiriitatilanteita työyhteisössä, ja jonka perusteella A:n toimintaa oli pidettävä työyhteisöön soveltumattomana ja virkamiehelle sopimattomana. Toiseksi päätöksen perusteluissa tuotiin esiin A:n julkisella sosiaalisen median tilillään julkaisemat huomiota herättäneet ja kärjekkäät julkaisut ja kommentit, joita virasto piti virkamiehelle sopimattomina. 

A valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen vaatien sen kumoamista. Lisäksi A vaati saamatta jääneiden palkka- ja muiden etujen maksamista täysimääräisenä valtion virkamieslain 55 a §:n nojalla. 

Valituksessaan A kiisti toimineensa virkamiehenä moitittavasti, mistä osoituksena oli muun ohella hänen työyhteisötaidoistaan ja työsuorituksestaan saamansa hyvä palaute. A:n mukaan virasto oli päättänyt hänen virkasuhteensa syrjivillä ja epäasiallisilla perusteilla muun ohella hänen mielipiteidensä vuoksi. Sosiaalisen median julkaisujen osalta A katsoi, että sananvapaus koski myös virkamiehiä. A kertoi olleensa siinä käsityksessä, että hänen toimintansa yksityishenkilönä sosiaalisessa mediassa oli ollut hyväksyttävää. Koska A:n sosiaalisen median toiminnalla ei ollut yhteyttä hänen virkatehtäviensä hoitamiseen, ei A ollut mielestään rikkonut virkavelvollisuuksiaan. A myös katsoi, että korona-ajasta ja etätyöstä johtuen hänen perehdytyksensä oli ollut puutteellinen erityisesti sosiaalisen median käyttämisen osalta. A myös kertoi suhtautuneensa viraston antamiin ohjeisiin ja kehotuksiin vakavasti, mistä osoituksena olivat hänen tekemänsä muutokset sosiaalisen median profiilien asetuksissa, jotta yhteyksiä hänen yksityiselämänsä ja työelämän välillä ei pääsisi syntymään.

Hallinto-oikeus jätti tutkimatta A:n vaatimuksen saamatta jääneiden palkka- ja muiden etujen maksamisesta. Valtion virkamieslain 52 §:n 1 momentista seuraa, että virkasuhteesta johtuvaa taloudellista etuutta koskeva vaatimus on esitettävä asianomaiselle viranomaiselle, jonka on annettava asiassa päätös. Siten hallinto-oikeus ei ollut toimivaltainen ensi asteena ratkaisemaan kysymystä siitä, oliko A:lla oikeus vaatimaansa taloudelliseen etuuteen.

Asiassa hallinto-oikeuden ratkaistavana oli, oliko A:n virkasuhteen purkamiselle koeaikana ollut valtion virkamieslain 10 §:n 1 momentissa tarkoitetut hyväksyttävät perusteet. Lainkohdan mukaan virkamiestä nimitettäessä voidaan määrätä, että virkasuhde voidaan koeajan aikana purkaa. Purkaminen ei kuitenkaan saa tapahtua syrjivillä tai muutoin koeajan tarkoitukseen nähden epäasiallisilla perusteilla. 

Hallinto-oikeuden mukaan virkasuhteen purkuperusteita koeaikana ei ole valtion virkamieslaissa täsmennetty muutoin kuin edellä mainituin rajoituksin. Hallinto-oikeuden mukaan koeajan tarkoituksena on antaa työnantajalle mahdollisuus arvioida virkamiehen soveltuvuutta tehtävään. Siten virkasuhteen purkamiseksi koeaikana ei edellytetä yhtä painavia perusteita kuin virkamieslain 25 §:n nojalla virkasuhdetta irtisanottaessa tai 33 §:n nojalla virkasuhdetta purettaessa. Riittävää on lähtökohtaisesti työnantajan tyytymättömyys virkamiehen työsuoritukseen tai toimintaan edellyttäen, että purkamisen perusteeksi esitettävä syy on objektiivisesti arvioiden hyväksyttävä. Hallinto-oikeuden mukaan työnantajalla on asiassa laaja harkintavalta. Kyseinen harkintavalta sekä asiassa esitetty selvitys huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoi, että viraston esittämät syyt A:n virkasuhteen purkamiselle olivat olleet koeajan tarkoitukseen ja luonteeseen nähden asianmukaisia ja riittäviä. Lisäksi hallinto-oikeus totesi, ettei asiassa annetun selvityksen perusteella ollut syytä katsoa purkamisen perusteeksi esitettyjen seikkojen johtuneen A:n perehdytyksen puutteellisuudesta. Hallinto-oikeuden mukaan A ei myöskään ollut esittänyt asiassa sellaista selvitystä, joka olisi osoittanut, että virkasuhteen purkaminen olisi tapahtunut syrjivillä tai muutoin epäasiallisilla perusteilla. Viraston päätös ei siten ollut ollut lainvastainen. 

Valtion virkamieslain 40 §:n 1 momentin viimeisestä virkkeestä seuraa, että virkasuhteen tultua puretuksi virkamies on heti pidätettävä virasta, vaikkei päätös ole saanut lainvoimaa. Kun A:n virkasuhde oli voitu purkaa koeaikana, oli A virkamieslain 40 §:n 1 momentin nojalla tullut pidättää virantoimituksesta.

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.

Lainvoimainen.

Sovelletut oikeusohjeet

Valtion virkamieslaki 10 § 2 momentti
Valtion virkamieslaki 11 § 1 ja 2 momentti
Valtion virkamieslaki 14 § 1 ja 2 momentti
Valtion virkamieslaki 40 § 1 momentti
Yhdenvertaisuuslaki 8 § 1 momentti
Yhdenvertaisuuslaki 28 § 

Valtiovarainministeriön alaisen valtion virkamieseettisen neuvottelukunnan suositus ”Virkamies sosiaalisessa mediassa” 15.6.2016