Päätös Helsingin hallinto-oikeus 1.7.2021 Irtisanominen nro H3405/2021 (diaarinumero 20415/03.04.04.04.03/2020)

 

Asia     
Virkasuhteen irtisanomista koskeva valitus

Asiasanat     
Esteellisyys
Irtisanominen yksilöperusteella
Kuulemismenettely
Käyttäytymisvelvollisuus
Sopimaton käytös

Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa

Virasto oli päätöksellään 12.2.2020 irtisanonut A:n virkasuhteen päättymään kuuden kuukauden irtisanomisajan kuluttua päätöksen tiedoksisaannista. Päätöksen mukaan A oli toistuvasti häirinnyt vakavasti muuta työyhteisöä epäasiallisella, uhkaavalla ja loukkaavalla käytöksellä sekä kirjallisin viestein. Häirintä oli jatkunut siitä huolimatta, että esimiehet olivat käyneet A:n kanssa keskusteluja, joissa oli vaadittu häiritsevän käytöksen lopettamista. Lisäksi A:n työnantajan mukaan yksittäinen vuonna 2019 A:n lähettämä sähköpostiviesti, joka oli kohdistettu nimeltä mainittuihin oman työyhteisön jäseniin, oli sisällöltään törkeällä tavalla loukkaava ja riitti jo yksinään täyttämään irtisanomiselle vaadittavan valtion virkamieslain 25 §:n mukaisen erittäin painavan syyn. Viesti oli lähetetty myös viraston ulkopuolisille viraston yhteistyötahoille. Irtisanomisharkinnassaan ja päätöksessään työnantaja oli muutoin arvioinut A:n menettelyä kokonaisharkintana jo pitkään jatkuneen epäasiallisen käyttäytymisen perusteella.

A oli puolestaan vaatinut, että päätös kumotaan ja virasto velvoitetaan maksamaan A:n oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen. A:n mukaan hänen tosiasiallinen kuulemisensa oli asiassa laiminlyöty, sillä työnantaja ei ollut halunnut keskustella irtisanomiseen johtaneista tapahtumista ennen irtisanomisen vireillepanoa, eikä muun muassa ollut ottanut vastaan A:n laatimaa kirjallista vastinetta ennen suullista kuulemistilaisuutta. Lisäksi A väitti, että hänen irtisanomistaan koskevassa päätöksenteossa mukana ollut B olisi ollut esteellinen osallistumaan kyseiseen päätöksentekoon, sillä B oli A:n antaman selvityksen mukaan kiusannut jo pidempään A:ta, minkä vuoksi A:n ja B:n välille oli muodostunut hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitettu esteellisyysperuste. Irtisanomisen osalta A vetosi olosuhteisiin, jotka olivat johtaneet sähköpostiviestin lähettämiseen, sekä olosuhteisiin, joissa hän oli viestin lähettänyt, sekä tilanteissaan tämän jälkeen tapahtuneisiin muutoksiin.

Hallinto-oikeus totesi, ettei A:n kuulemista ollut laiminlyöty. Hallinto-oikeuden mukaan A oli voinut osallistua kuulemistilaisuuteen, ja hänellä oli ollut tilaisuudessa myös lakimiesavustaja. Lisäksi A:lla oli ollut mahdollisuus toimittaa kirjallinen selvitys työnantajalleen etukäteen, ja A oli itsekin todennut vaihtoehdon olevan mahdollinen, muttei ollut sitä tehnyt. Työnantaja oli myös perehtynyt kuulemistilaisuudessa A:n kirjalliseen selvitykseen, ja A:lle oli tuomioistuimen mukaan annettu mahdollisuus nostaa esille tarpeelliseksi pitämiään seikkoja irtisanomisesta ja siihen johtaneista tapahtumista.

B:n esteellisyydestä hallinto-oikeus puolestaan totesi, että irtisanomisesta päättäminen katsottiin kuuluvan B:n virkavelvollisuuksiin. Lisäksi B:n menettelyn katsottiin olevan luonteeltaan työnantajan työnjohto-oikeuden piiriin kuuluvaa menettelyä. Esimiehen ja alaisen näkemyserot työntekoon liittyvistä seikoista hallinto-oikeuden mukaan eivät lähtökohtaisesti muodostaneet esimiehen esteellisyyttä alaisen virkamiesoikeudellisesta asiasta päätettäessä. Näin ollen B:n ja A:n välillä ei tuomioistuimen mukaan voitu todeta olevan sellaista kiistasuhdetta tai muuta olosuhdetta, jonka perusteella objektiivisessa kokonaisarvioinnissa luottamus B:n puolueettomuuteen olisi vaarantunut.

Irtisanomisen lainmukaisuutta arvioidessaan hallinto-oikeus totesi, että A:n menettely oli vastoin virkamieheltä valtion virkamieslain 14 §:ssä edellytettyä käyttäytymisvelvollisuutta. A:n lähettämä viesti oli ollut omiaan loukkaamaan useita henkilöitä sekä ulkopuolisille välittyvän käsityksen myötä vaikuttamaan vahingollisesti viraston asemaan työnantajana ja viranomaisena. Viestin lähettäminen oli myös osoittanut A:n harkintakyvyn ja lojaalisuuden työnantajaa kohtaan olevan kyseenalainen. Lisäksi hallinto-oikeus katsoi, ettei A:n esittämillä seikoilla hänen kokemastaan pitkäaikaisesta työpaikkakiusaamisesta ollut ratkaisevaa merkitystä asiassa, sillä nekään seikat eivät joka tapauksessa olisi oikeuttanut tai tehnyt virkamiesoikeudellisesti anteeksiannettavalla tavalla ymmärrettäväksi A:n viestin lähettämistä.

A:n esittämät muut olosuhteet kuitenkin vaikuttivat tuomioistuimen harkintaan, ja hallinto-oikeus totesikin, että viraston oli täytynyt olla selvillä irtisanomispäätöstä tehdessä A:n olosuhteisiin vaikuttaneista seikoista A:n vastineessaan esittämän perusteella. Hallinto-oikeus katsoi, että A:n menettely sähköpostiviestin lähettämisen osalta oli objektiivisesti arvioiden erittäin moitittavaa ja vastoin A:n virkavelvollisuuksia. Kuitenkin A:n kuvaamat olosuhteet viestin lähettämisen ajankohtana ja olosuhteiden mahdolliset vaikutukset A:n menettelyyn olivat tehneet A:n menettelyn sillä tavoin ymmärrettäväksi, että virkasuhteen irtisanomiselle sähköpostiviestin seurauksena ei voitu katsoa olevan valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentissa tarkoitettua erityisen painavaa syytä.

Virasto oli esittänyt, että irtisanomispäätöksessä kuvatut muut tapahtumat eivät olleet päätösharkinnassa erillisiä tai yksittäisiä irtisanomisperusteita, vaan ne olivat vaikuttaneet kokonaisharkintaan yhdessä sähköpostiviestin menettelyn kanssa. Hallinto-oikeus katsoi, ettei tämänkään seikan osalta asiaa ollut syytä arvioida toisin, vaan A:n virkasuhteen irtisanomiselle ei ollut valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentissa tarkoitettua erityisen painavaa syytä.

Hallinto-oikeus kumosi viraston päätöksen.

Lainvoimainen.

Sovelletut oikeusohjeet

Oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annetun lain 1 § ja 3 §
Asiakirjojen julkisuudesta viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 22 § 1 momentti
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 57 § 1 momentti ja 95 § 1 momentti
Valtion virkamieslaki 14 § 1 ja 2 momentti, 25 § 2 ja 3 momentti ja 66 § 2 momentti
Hallintolaki 27 § 1 momentti ja 28 § 1 momentti