Usein kysyttyä valtionosuusuudistuksesta

Valtionosuuden tarkoitus on turvata kunnille tasapuoliset mahdollisuudet järjestää lakisääteiset peruspalvelut. Kunnalle myönnetty valtionosuus on yleiskatteista rahoitusta. Tämä tarkoittaa sitä, että kunta saa itse päättää rahoituksen kohdentamisesta haluamallaan tavalla.  

Valtiovarainministeriön hallinnoima peruspalveluiden valtionosuus kattaa mm. varhaiskasvatuksen, esiopetuksen, perusopetuksen, kirjastot, ympäristöterveydenhuollon ja vuodesta 2025 eteenpäin myös julkiset työvoima- ja kotoutumispalvelut.  

Peruspalvelujen valtionosuus on laskennallista 

Kunnan peruspalvelujen valtionosuus on laskennallista ja se muodostuu kustannuserojen tasauksesta ja verotuloihin perustuvasta valtionosuuden tasauksesta.  

Kustannuserojen tasaus perustuu kunnan asukkaiden palvelutarpeeseen ja olosuhdetekijöihin, joita kuvataan järjestelmässä erilaisten valtionosuuskriteereiden avulla.  

Verotuloihin perustuva valtionosuuden tasaus joko lisää tai vähentää kunnan valtionosuutta riippuen siitä, onko kunnan laskennallinen verotulo koko maan keskimäärään verrattuna suurempi vai pienempi.  

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus  ja  julkisten työ- ja elinkeinopalvelujen -uudistus ovat merkittävästi muuttaneet kuntien tehtäviä viime vuosien aikana.  

Peruspalveluiden valtionosuustehtävät perustuvat lakiin ja niistä on säädetty kuntien peruspalvelujen valtionosuudesta annetussa laissa. Pääosin kuntien tehtävät koostuvat sivistys- ja opetustoimen (varhaiskasvatus, esiopetus, perusopetus, kirjastot) tehtävistä sekä vuodesta 2025 alkaen myös julkisista työvoima- ja kotoutumisen tehtävistä. Kunnan peruspalvelujen valtionosuudella rahoitetaan myös yleistä kulttuuritoimea ja taiteen perusopetusta. 

Kunnalle myönnetään valtionosuutta valtionosuustehtävien toteuttamiseksi. Rahoitus on kuitenkin yleiskatteista, mikä tarkoittaa sitä, että kunta saa itse päättää rahoituksen kohdentamisesta. 

Uudistuksen tavoitteena on, että erikokoisten kuntien edellytykset järjestää lakisääteiset peruspalvelut kaikkialla Suomessa turvataan. Kuntien peruspalvelujen valtionosuusjärjestelmän kokonaisuutta uudistetaan vastaamaan kuntien uutta roolia sote-uudistuksen voimaantulon sekä TE-uudistuksen jälkeisessä tilanteessa.

Uuden järjestelmän on tarkoitus kohdistaa valtion rahoitusta nykyistä paremmin sote-uudistuksen jälkeisten valtionosuustehtävien järjestämiseksi. Nykyiset laskennalliset kustannukset ja niiden perushinnat perustuvat yli 10 vuoden takaisiin tutkimuksiin ja niiden päivittäminen on tarpeen peruspalvelujen valtionosuusrahoituksen oikeudenmukaisen kohdentamisen vuoksi. Sote-uudistus muutti merkittävästi kuntien nykyisiä tehtäviä ja uudistuksen yhteydessä tehtiin vain välttämättömät muutokset valtionosuusjärjestelmään. Sen seurauksena sote-erät dominoivat järjestelmää niin, että muiden tekijöiden vaikutus peittyi osin niiden alle ja kuntien väliset valtionosuuserot kasvoivat perusteettoman suuriksi. Tämän vuoksi on tärkeää, että valtionosuusuudistuksen myötä järjestelmä päivitetään vastaamaan nykyisiä kuntien tehtäviä uusimpaan tutkimustietoon nojautuen. 

Kunnan peruspalvelujen valtionosuus on jatkossakin yleiskatteista rahoitusta. Kunnan peruspalvelujen valtionosuuden määräytymisperusteita ehdotetaan tarkistettavaksi vastaamaan paremmin kunnan nykyisiä valtionosuustehtäviä pääministeri Orpon hallituksen hallitusohjelman mukaisesti.

Sote- ja TE-uudistusten jälkeen kunnan peruspalvelujen valtionosuustehtävät painottuvat sivistys- ja opetustoimeen. Kustannuserojen tasausta koskevien laskennallisten kustannusten ja lisäosien perushinnat päivitetään ja joiltakin osin kriteereitä muutetaan siten, että määräytymisperusteet vastaavat jatkossa paremmin kunnan nykyisiä valtionosuustehtäviä.  

Laskennalliset kustannukset perustuisivat edelleen Ikäluokittaisiin kustannuksiin, jatkossa painotus olisi alle 16-vuotiaissa 

Laskennalliset kustannukset perustuvat jatkossakin pääosin ikäluokittaisiin kustannuksiin, mutta niiden painoarvoa kasvatetaan nykyisestä. Muut laskennalliset kustannukset määräytyvät jatkossa työttömien määrän, kaksikielisyyden, ulkomaalaistaustaisuuden ja syrjäisyyden mukaan. Nykyisistä laskennallisten kustannusten määräytymisperusteista poistetaan työttömyysaste sekä asukastiheys- ja koulutustaustakerroin VATT:n tutkimuksen mukaisesti. Vieraskielisyys määräytymisperusteena korvataan ulkomaalaistaustaisuudella ja sen laskentatapaa muutettaisiin. 

Lisäosan määräytymisperusteet muuttuisivat huomioimaan paremmin kasvavien kuntien sekä muuttotappiokuntien tarpeet 

Saaristoisuus siirretään laskennallisista kustannuksista lisäosan määräytymisperusteeksi. Muita valtionosuuden lisäosia ovat saamen kotiseutualueen kunnan lisäosa, asukasmäärän kasvun ja vähenemisen lisäosat sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen lisäosa. Lisäosista poistetaan työpaikkaomavaraisuuden ja syrjäisyyden lisäosat. Saaristoisuuden lisäosan ja asukasmäärän kasvun lisäosan laskentatapaa muutettaan nykyisestä ja asukasmäärän kasvun lisäosan perusteella myönnettävän valtionosuuden määrää kasvatetaan huomattavasti nykyisestä. Asukasmäärän vähenemisen lisäosa on uusi, jolla otetaan huomioon muuttotappiokuntien tarpeet ja eri alueiden demografiset kehitykset hallitusohjelman mukaisesti. 

Työttömyysetuusmenojen kompensaatiossa korvaus määräytyisi kunnan työikäisen väestön määrän suhteellisen muutoksen perusteella 

Hallitusohjelman mukaisesti hallituksen esitysluonnoksessa ehdotetaan muutettavaksi TE-uudistuksessa laajentuneiden työttömyysetuusmenojen kompensaatiota. 

Työttömyysetuuksien rahoitusvastuun laajentamisen korvausta koskevia säännöksiä muutettaisiin siten, että korvaus tarkistettaisiin vuosittain kunnan työikäisen väestön (18–64-vuotiaat) määrän suhteellisen muutosten perusteella. Työikäisen väestön määrän muutosta tarkasteltaisiin sen mukaan, miten kunnan työikäisen väestön osuus kaikkien kuntien yhteenlasketusta työikäisen väestön määrästä on muuttunut. Tarkistus ei muuttaisi korvauksen koko maan tason yhteismäärää, vaan ainoastaan korvausten kuntakohtaista jakautumista. 

Järjestelmässä säilyy verotulopohjassa olevia eroja tasaava elementti 

Osana uudistuksen valmistelutyötä on tarkasteltu verotuloihin perustuvan valtionosuuden tasauksen piirissä olevien verotulojen tarkoituksenmukaisuutta ja tasauksen tasoa hallitusohjelman kirjausten mukaisesti. Järjestelmässä säilyy verotulopohjassa olevia eroja tasaava elementti. Hallituksen esitys sisältää kaksi vaihtoehtoista ehdotusta verotuloihin perustuvalle valtionosuuden tasaukselle. Ensimmäisenä vaihtoehtona on, että verotuloihin perustuva valtionosuuden tasauslisä ja -vähennysprosentit säilyisivät ennallaan ja toisena vaihtoehtona on, että tasausvähennyksestä luovutaan. Jatkossa myös kaivosmineraaliverotulot huomioitaisiin tasauksen laskentaperusteissa.    

Järjestelmää selkeytettäisiin siten, että kuntiin kohdistuvan perustoimeentulotuen rahoitusosuuden vähentäminen poistettaisiin järjestelmästä. Jatkossa Kela laskuttaa kunnan rahoitusosuuden suoraan kunnilta.  

Veroperustemuutoksista johtuvien verotulomenetysten kompensaatiot siirretään osaksi peruspalvelujen valtionosuutta. Muutos on kunta-valtiosuhteessa neutraali. 

Uudistuksen vaikutuksia yksittäisen kunnan valtionosuuteen rajataan uudella järjestelmämuutoksen tasauksella 

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseen liittyvä muutosrajoitin ja nykyinen järjestelmämuutoksen tasaus kumotaan. Uudistuksen vaikutuksia yksittäisen kunnan valtionosuuteen rajataan uudella järjestelmämuutoksen tasauksella. Valtionosuuden pysyvä vähennys tai lisäys on vaihtoehtoisesti enintään 180, 110 tai 50 euroa asukasta kohti (esitysluonnokseen sisältyy kolme vaihtoehtoa, joista pyydetään lausuntoja). Enimmäisvaikutus toteutuisi portaittain ja olisi täysimääräinen uudistuksen voimaantuloa seuranneesta viidennestä vuodesta.  

Perustuslain mukaan kaikilla kunnilla tulee olla tosiasialliset edellytykset selvitä lakisääteisistä tehtävistään olosuhteista ja kuntien tulopohjasta riippumatta. Kunnilla on oltava reaalinen mahdollisuus päättää itse omasta taloudestaan. Uudistuksessa ehdotetut muutokset eivät saa aiheuttaa liian suurta painetta veronkorotuksille tai kasvattaa veroprosenttien eroja liian suuriksi, jonka vuoksi uudistuksessa esitettyjä muutoksia on pakko tasata erillisellä järjestelmämuutoksen tasauksella.   

Koko maan tasolla merkittävin osuus kuntien rahoituksesta muodostuu kuntien verotuloista, ne vastaavat lähes puolta kuntien tuloista. Valtionosuuden suhteellinen osuus tuloista on pienentynyt sote-uudistuksen jälkeen, kun sen yhteydessä valtionosuuksia leikattiin noin 70 prosenttia. Valtionosuuksien osuus on nyt noin 12 prosenttia kuntien kaikista tuloista (ennen sote-uudistusta noin viidennes). Toimintatuottojen osuus kuntien tuloista on noin neljännes. Näiden lisäksi kuntien lainanotto on 9 % ja muut tuotot 7 % kuntien tuloista. 

Sote-uudistuksen yhteydessä kuntien taloudesta siirrettiin palvelujen järjestämiseen kohdistuvia tuloja ja kustannuksia yhtä paljon koko maan tasolla. Koska siirtoa ei ollut mahdollista tehdä kuntakohtaisesti, valtionosuusuudistuksen vaikutuksia tasataan kuntakohtaisesti sekä muutosrajoittimen että järjestelmämuutoksen tasauksen avulla.  

Sote-uudistuksessa siirtyvät kustannukset määritettiin vuosien 2021–2022 keskiarvona nostettuna vuoden 2022 tasolle. Uudistuksen valmistelun aikana oli esillä myös useamman vuoden käyttäminen siirtyvien kustannusten laskemisessa. Tästä kuitenkin luovuttiin koska koronavuosi 2020 ei kuvannut kuntien ja eri alueiden normaalia kustannuskehitystä. Tulojen osalta siirtomalliin vaikutti erityisesti se, että tehtäväsiirto hyvinvointialueille ei saanut vaikuttaa verovelvollisten asemaan. Tämän vuoksi kunnallisveroa leikattiin tasasuuruisesti kaikkien kuntien osalta. Tällä oli suuri vaikutus kuntien tilanteeseen, koska kuntien välillä on varsin suuret erot kunnallisveroprosentin tuotossa. 

Mitä muutosrajoitin ja järjestelmämuutostasaus tarkoittavat yksittäisen kunnan kannalta? 

Muutosrajoittimen avulla huomioidaan 60 % siirtyneiden kustannusten sekä siirtyneiden tulojen erotuksesta. Jos kunnalta siirtyi sote-uudistuksen myötä kustannuksia enemmän kuin tuloja, muutosrajoitin on negatiivinen, valtionosuutta vähentävä erä. Jos kustannuksia siirtyi vähemmän kuin tuloja, muutosrajoitin on positiivinen, valtionosuutta lisäävä erä. Muutosrajoitin vietiin pysyväksi osaksi kuntien peruspalvelujen valtionosuutta vuonna 2023 ja sitä on määrä tarkistaa vuodesta 2024 eteenpäin.  

Sote-uudistuksen yhteydessä muutokset kuntien kustannus- ja tulorakenteessa olisivat vaikuttaneet suuresti yksittäisten kuntien talouden tasapainotilan muutokseen, jota rajattiin toistaiseksi pysyvällä järjestelmämuutoksen tasauksella siten, että sen pysyvä vaikutus on enintään +/- 60 €/asukas. Tasaus lisää tai vähentää kunnan valtionosuutta niin, että säädetty raja muutokselle ei ylity. Jos kunnan talouden tasapaino parani uudistuksen myötä, on järjestelmämuutoksen tasaus negatiivinen. Jos kunnan talouden tasapaino heikkeni uudistuksen myötä, on tasaus positiivinen.  

Joissakin kunnissa sote-uudistuksen tasausmekanismit ovat suurin valtionosuuteen vaikuttava erä. Tasauserien sulauttaminen osaksi uutta järjestelmää onkin valtionosuusuudistuksen vaikein osa, joka lähtökohtaisesti aiheuttaa mittavia muutoksia yksittäisten kuntien valtionosuuteen. Se on siksi eniten sekä poliittisesti että  kuntakenttää jakava kokonaisuus.

Uudistuksen valmistelussa on tarkasteltu eri vaihtoehtoisia malleja sote-uudistuksen tasausmekanismien neutralisointiin liittyen. Vaikka sote-uudistuksen tasausmekanismit poistettaisiin valtionosuusjärjestelmästä, ne jäävät yhä vaikuttamaan valtionosuusrahoitukseen valtionosuusuudistuksen jälkeenkin, sillä ääripäissä kuntavaikutukset nousevat hieman yli 1 000 euroon asukasta kohti (+/-).  

Uudistuksen tavoitteena on hallitusohjelman mukaisesti uudistaa kuntien rahoituksen ja valtionosuusjärjestelmän kokonaisuus vastaamaan kuntien uutta roolia. 

Sote-erät jäävät vaikuttamaan järjestelmään nykyisessä ehdotuksessa. Tämä voi hyödyttää tai heikentää kunnan asemaa. Sote-erän poistaminen ja muut uudistuksen vaikutukset tasataan järjestelmämuutoksen tasauksella. Mitä pienempi järjestelmämuutoksen tasaus on, sitä pienemmät uudistuksen muutokset voidaan sallia. Jos taas uudistuksessa sallitut muutokset ovat pieniä, kuntakohtaisissa valtionosuuslaskelmissa tulee näkymään isot vaikutuksia tasaavat erät. (Kuten nyt sote-erät, kun sallittiin maksimissaan 60 euroa/asukas -muutos.)  

Mitä pienemmäksi uudistuksen vaikutukset rajataan, sitä enemmän edellä tarkoitetut tasauserät vaikuttavat yksittäisten kuntien valtionosuuksiin eivätkä uudistuksen vaikutukset realisoidu. Tämä tarkoittaa myös sitä, että sote-tasauserät jäävät vaikuttamaan uusissa järjestelmämuutoksen tasauserissä sitä enemmän, mitä pienemmät muutokset sallitaan. 

Kunnan verotulot kuuluvat aina kunnalle. Verotulot huomioidaan osittain verotuloihin perustuvassa valtionosuuden tasauksessa. Verotuloihin perustuva valtionosuuden tasaus joko lisää tai vähentää kunnan valtionosuutta riippuen siitä, onko kunnan laskennallinen verotulo koko maan keskimäärään verrattuna suurempi vai pienempi.  

Laskennallista verotuloa määritettäessä huomioitaisiin esityksen mukaan jatkossakin ainoastaan ydinvoimalaitosten kiinteistöverotulot. Hallituksen päätöksen mukaisesti jatkossakaan muiden voimalaitosten kiinteistöverotuloja ei huomioida verotuloihin perustuvassa valtionosuuden tasauksessa/täydennyksessä. Päätöksen taustalla on linjaus vihreän siirtymän investointien suojelusta. 

Uudistuksen valmistelussa on tehty vaikutusarviointeja, joissa kaikki kiinteistöverotulolajit on huomioitu 50 prosentin osuudella. Lisäksi on tarkasteltu kiinteistöverotulojen täysimääräistä huomioimista verotuloihin perustuvassa valtionosuuden tasauksessa/täydennyksessä. Mitä kattavammin ja laajemmin verotulot huomioitaisiin verotuloihin perustuvan valtionosuuden tasauksen laskentaperusteissa, sitä paremmin järjestelmä kohdentaisi valtionosuuden tasauslisää ja -vähennystä kuntiin. Samalla se hillitsisi osaltaan kunnallisveroprosenttien ääripäiden erkanemista toisistaan. Voimalaitoskiinteistöverotulojen huomioiminen vaikuttaisi ainoastaan kunnan valtionosuuden määrään, ei kiinteistöverotulon määrään. 

Uudistuksen vaikutuksia rajataan asukaskohtaisesti järjestelmämuutoksen tasauksella. Tasaaminen on välttämätöntä, koska muutoin yksittäisen kunnan taloudellinen asema voisi muuttua uudistuksen takia liian paljon.  

Hallituksen esitys sisältää kolme vaihtoehtoista järjestelmämuutoksen tasausta, joista pyydetään lausuntoja. Valtionosuuden pysyvä vähennys tai lisäys on vaihtoehtoisesti enintään 180, 110 tai 50 euroa asukasta kohti. Enimmäisvaikutus toteutuu portaittain viiden vuoden siirtymäajalla eli pienimmässä vaihtoehdossa muutos rajautuisi +/- kymmeneen euroon asukasta kohti. Tämän vaikutus jäisi indeksimuutoksen (noin +/- 20 euroa/asukas) alle. 

Järjestelmämuutoksen tasauksella on merkitystä sen osalta, missä määrin valtionosuusuudistuksen annetaan vaikuttaa yksittäisen kunnan rahoitukseen. Mitä suuremmat muutokset sallitaan, sitä paremmin uudistuksen annetaan vaikuttaa kuntakohtaisesti. 

Työvoimapalveluiden järjestämisvastuu sekä työttömyysturvan laajempi rahoitusvastuu siirtyi kunnille vuonna 2025. Osana uudistusta siirrettiin työvoimapalveluiden rahoitus osaksi kunnan peruspalvelujen valtionosuutta. Uudistuksen yhteydessä rahoitus jaettiin kuntien peruspalveluiden valtionosuuden kautta laajan työttömyyden ja työikäisen väestön perusteella. TE-uudistuksen yhteydessä tuli voimaan myös uusi kotoutumislaki, jonka mukana kunnat vastaavat kotouttamispalveluista. Kotouttamispalveluissa siirrettiin rahoitus osaksi kunnan peruspalvelujen valtionosuutta vieraskielisyyden kriteerin kautta.  

Osana työvoimapalveluiden järjestämisvastuun siirtoa myös kuntien maksuvastuita työttömyysetuusmenoista laajennettiin. Kasvaneet etuusmenot kompensoitiin täysimääräisesti kunnille vuoden 2023 tilanteen mukaisesti. Työttömyysetuuksien rahoitusvastuun laajentamisen korvausta koskevia säännöksiä muutettaisiin uudistuksessa siten, että korvaus tarkistettaisiin vuosittain kunnan työikäisen väestön (18–64-vuotiaat) määrän suhteellisen muutosten perusteella. Työikäisen väestön määrän muutosta tarkasteltaisiin sen mukaan, miten kunnan työikäisen väestön osuus kaikkien kuntien yhteenlasketusta työikäisen väestön määrästä on muuttunut. Tarkistus ei muuttaisi korvauksen koko maan tason yhteismäärää, vaan ainoastaan korvausten kuntakohtaista jakautumista. 

Esitys on valmisteltu valtiovarainministeriössä pohjautuen selvityshenkilöiden ehdotukseen ja VATT:n tutkimukseen. Saariston kehityksen edistämisestä annetun lain muutokset on valmisteltu maa- ja metsätalousministeriössä ja sen asettamassa saaristolain uudistamista koskevassa työryhmässä. Sosiaali- ja terveysministeriön ja Kansaneläkelaitoksen asiantuntijat ovat osallistuneet toimeentulotuesta annetun lain muuttamista koskevan lakiehdotuksen valmisteluun. Poliittinen ohjaus on tehty valtiosihteeriryhmässä ja osin hallituspuolueiden puheenjohtajien niin sanotussa nelikossa. Valmisteluryhmän asettamispäätöksen mukaisesti yhteiskunnan uudistamisen ministerityöryhmä on seurannut valmistelua.  

Kunnat eroavat toisistaan monin eri tavoin. Väestörakenne, erilaiset olosuhdetekijät sekä verotulojen rakenne vaihtelevat merkittävästi kuntien välillä. Valtionosuusjärjestelmällä pyritään tasaamaan näitä kuntien välisiä eroja.   

Tarve- ja olosuhde-erojen tasauksella tasataan kunnan olosuhde-eroista aiheutuvia kustannuksia. Lisäksi järjestelmään sisältyy tulopohjan erojen tasaus, millä tasataan valtionosuutta verotuloihin perustuen.  

Vuoden 2025 tasossa kuntakohtainen peruspalvelujen valtionosuus on vähimmillään -816 euroa/asukas ja enimmillään 2 374 euroa/asukas, kun huomioidaan pelkästään kunnan peruspalvelujen valtionosuus. Keskiarvo on vuonna 2025 koko maata tarkastellessa on vuonna 2025 851 euroa/asukas. Kokonaismaksatukseen vaikuttaa myös verotulomenetysten kompensaatio, sekä kotikuntakorvaukset. 

Sote-uudistuksen jälkeen kuntien peruspalvelujen valtionosuudesta annetussa laissa säädettyjen valtionosuustehtävien pääpaino on sivistys- ja opetustoimessa. Ikäryhmäkriteereillä on suurin painoarvo järjestelmässä, koko maan tasolla noin 80 % kustannuspohjasta muodostuu ikärakenteen perusteella. Ikärakenteessa eniten painoarvoa annetaan lapsi- ja nuorisoikäryhmille, sillä varhaiskasvatus sekä esi- ja perusopetus ovat kuntien keskeisimpiä ja kustannuksiltaan korkeimpia valtionosuustehtäviä. 

Kuntakokoryhmittäin tarkasteltuna, vuonna 2025, eniten valtionosuutta saivat pienet, alle 2000 asukkaan, kunnat, kun taas vähiten valtionosuutta saivat keskisuuret 40 000–100 000 asukkaan kunnat. Maakunnittain tarkasteltuna, pienimmät peruspalvelujen valtionosuudet ovat Kymenlaaksossa ja Satakunnassa. Vastaavasti suurimmat peruspalvelujen valtionosuuden saajat euroa per asukas –tarkastelulla ovat Pohjois- ja Keski-Pohjanmaa. Yksittäisen kunnan saamaan peruspalvelujen valtionosuuteen vaikuttavat monet tekijät.  

Uudistuksen esitysluonnoksessa ehdotetaan, että valtionosuuden muutos saisi olla enintään +/-180, +/-110 tai +/-50 euroa asukasta kohti viiden vuoden siirtymäajalla. Uudistuksesta johtuva valtionosuuden muutos, joka ylittäisi edellä tarkoitetun euromäärän, jäisi pysyväksi tasauslisäksi tai –vähennykseksi kunnan valtionosuuteen.

Pääministeri Orpon hallitusohjelmassa sovittujen linjausten mukaisesti yksi valtionosuusuudistuksen lähtökohdista on ollut, että se toteutetaan kustannusneutraalisti. Kustannusneutraaliudesta johtuen, uudistuksessa on kuntia, joiden valtionosuudet kasvavat ja kuntia, joiden valtionosuudet vähenevät. Eri suuruinen järjestelmämuutoksen tasaus huomioiden, valtionosuuden muutos olisi valtaosassa maakuntia positiivinen. Huomioitavaa kuitenkin on, että maakuntien sisällä voi olla eroavaisuuksia kuntakohtaisesti tarkasteltuna. 

Pääosin kuntakohtaiset vaikutukset pohjautuvat sote-uudistuksen tasausmekanismien käsittelyyn uudistuksessa, sekä saavutettavuutta kuvaavien kriteerien ehdotettuihin muutoksiin. Lausuntokierroksella kuntia pyydetään ottamaan kantaa siihen, että miten suuria vaikutuksia uudistuksella sallitaan. 

Valtionosuusuudistuksen valmistelussa on kiinnitetty huomiota kuntiin, joiden valtionosuuksien maksatus voi muodostua negatiiviseksi. Kunnan peruspalvelujen valtionosuus voi olla negatiivinen useasta syystä. Keskeinen syy negatiiviseen maksatukseen on sote-uudistukseen liittyvät suuret tasauserät.
 

Negatiiviset sote-uudistuksen tasauserät johtuvat siitä, että kyseisillä kunnilla siirtyi uudistuksen yhteydessä hyvinvointialueiden rahoitukseen enemmän kustannuksia kuin tuloja. Joillakin kunnilla negatiivisen maksatuksen aiheuttavat kotikuntakorvaukset, jotka ovat kuntien keskinäisiä korvauksia siitä, että kunnan asukas osallistuu toisen kunnan järjestämään esi- tai perusopetukseen, jonka asuinkunta on velvollinen järjestämään. 

Ne kunnat, joilla sote-erät ovat negatiiviset, hyötyisivät lähtökohtaisesti sote-erien poistamisesta. Usean kunnan valtionosuuden muutokset olisivat kuitenkin niin suuria, että uudistuksen vaikutuksia on välttämätöntä tasata uudella järjestelmämuutoksen tasauksella. Tämä tarkoittaisi sitä, että sote-uudistuksen tasauserät jäisivät niiden poistamisesta huolimatta vaikuttamaan vahvasti valtionosuusjärjestelmään järjestelmämuutoksen tasauslisien ja tasausvähennysten kautta. 

Valtionosuusuudistuksella on merkittäviä vaikutuksia monien kuntien valtionosuuteen. Negatiiviset järjestelmämuutoksen tasaukset kertovat, että kyseiset kunnat ovat pääasiassa hyötyneet valtionosuusuudistuksesta ja saatua hyötyä on tasattu negatiivisella tasausmekanismilla. Joissain kunnissa negatiivinen valtionosuus pysyy uudistuksenkin jälkeen, sillä hyödyt uudistuksesta ylittäisivät uudistuksessa sallitut muutosrajat. 

Jos kunnan taloudellinen tilanne on erityisen heikko negatiivisesta valtionosuudesta huolimatta, tulee kyseeseen harkinnanvarainen valtionosuuden korotus ja viime kädessä arviointimenettely, jossa selvitetään kunnan mahdollisuudet turvata asukkailleen lainsäädännössä edellytetyt palvelut.