Usein kysyttyä rahoituslain muutoksista

Tarvemalliin ehdotetut muutokset perustuvat THL:n elokuussa 2025 julkaisemaan tutkimukseen. Päivitys on kuitenkin huomattavasti tutkimuksessa ehdotettua suppeampi tietopohjaan liittyvien epävarmuuksien vuoksi. Tarvemallin aineistopohjaa kustannuksista ja palveluiden käytöstä päivitetään tuoreemmaksi sekä palvelujen käytön kokonaiskustannukset täsmäytetään hyvinvointialueiden toteutuneisiin kustannuksiin koko maan tasolla. Pitkäaikaisdiagnoosit huomioidaan kahdelta viimeisimmältä vuodelta nykyisen yhden vuoden sijaan. Etäisyyttä lähimpään erikoissairaanhoidon päivystykseen kuvaavaa tarjontatekijää täsmennetään perustumaan tarkempiin matka-aikoihin. Lisäksi päivitykseen sisältyy eräitä luonteeltaan teknisiä täsmennyksiä ja korjaustarpeita, jotka koskevat erityisesti hoitoilmoitusrekisterin sairastavuuden aineistopoiminnan tarkentamista.

Lisäksi tarvemallin tietopohjassa ehdotetaan otettavaksi jatkossa huomioon hoitoilmoitusrekisterin diagnoositiedot ainoastaan siltä osin kuin ne koskevat hyvinvointialueiden järjestämiä palveluita. Tämä tarkoittaa, että mallissa otettaisiin huomioon hyvinvointialueiden ostopalveluina ja palvelusetelillä tuotetut palvelut, mutta hoitoilmoitusrekisterin aineistopoiminnasta rajattaisiin pois muut yksityisessä terveydenhuollossa kirjatut diagnoosit. Tarvemallissa ei jatkossa otettaisi täysimääräisesti huomioon muualla kuin hyvinvointialueiden järjestämissä palveluissa tyydytettyä palvelutarvetta ja tältä osin kirjattuja diagnooseja, sillä tarvemallilla hyvinvointialueille kohdennetaan ainoastaan se rahoitus, joka perustuu hyvinvointialueilla palvelujen järjestämisestä aiheutuneisiin kustannuksiin.

Tarvemallissa diagnooseja poimitaan hoitoilmoitusrekisterin lisäksi myös eräistä muista tietolähteistä (mm. sairauspäiväraha, lääkkeiden korvausoikeudet), joihin sisältyy muuallakin kuin julkisessa terveydenhuollossa kirjattuja diagnooseja. Siten mallista ei poistettaisi kaikkia yksityisen terveydenhuollon diagnooseja. Myös muualla kuin hyvinvointialueiden palveluissa tyydytetty palvelutarve vaikuttaisi siten edelleen osin hyvinvointialueiden rahoitukseen, mutta sen vaikutus olisi pienempi, kun hoitoilmoitusrekisterien perusteella määräytyvä osuus rajattaisiin pois. Jos yksityisellä kirjattu diagnoosi aiheuttaisi palvelutarvetta myös hyvinvointialueen palveluissa, esimerkiksi erikoissairaanhoidossa, tulee palvelutarve mukaan rahoitukseen hyvinvointialueen palvelutapahtuman yhteydessä kirjatun diagnoosin kautta.

Tarvemallin päivitystä ei ehdoteta tehtäväksi THL:n tutkimuksen mukaisessa laajuudessa, sillä tutkimukseen sisältyvien ehdotusten toimeenpanon ei ole arvioitu olevan kaikilta osin mahdollista vielä vuoden 2027 rahoituksesta lukien tietopohjaan liittyvien epävarmuuksien vuoksi. Hyvinvointialueiden arvioidaan tarvitsevan lisäaikaa tietopohjan kehittämiseen uusien tarvetekijöiden ja sairastavuuden aineistopoiminnan laajennusten osalta ennen kuin ne huomioidaan hyvinvointialueiden rahoituksessa.

Rahoitusmallin kehittämisen valmisteluryhmän tukena toimiva hyvinvointialueiden edustajista koostuva neuvonantajaryhmä on tuonut esille vahvan näkemyksen siitä, että rahoitusmallia tulisi vakauttaa, ja tästä syystä kannattanut tarvemallin päivittämistä minimimuutoksin.

Tarvemallin päivittämisen ja yksityisten diagnoositietojen vaikutuksen rajaamisen yhteenlasketut aluekohtaiset vaikutukset vaihtelevat asukaskohtaisesti −44 eurosta +61 euroon asukasta kohti. Vuoden 2026 alusta hyvinvointialueiden rahoituksessa tarvekertoimet huomioidaan kahden viimeisimmän saatavilla olevan vuoden tarvekertoimien keskiarvona, joten vaikutukset jakaantuvat rahoituksessa muutosten voimaantulovuodelle ja sitä seuraavalle vuodelle eli vuosille 2027–2028. Vaikutusarvio on laskettu vuoden 2026 rahoituksen tasolla, ja se päivittyy vuoden 2027 rahoituksen tasolle lopullisilla tiedoilla lausuntokierroksen jälkeen. Tämä voi muuttaa tarvemallin päivittämisen aluekohtaisia vaikutuksia merkittävästikin.

Hyvinvointialueiden rahoitukseen ehdotetaan kohdennettavaksi hallitusohjelman mukaiset säästöt, jotka vähentävät hyvinvointialueiden rahoitusta koko maan tasolla 66 miljoonaa euroa vuonna 2027, 225 miljoonaa euroa vuonna 2028 ja 390 miljoonaa euroa vuonna 2029. Säästötoimenpiteet koostuvat palvelutarpeen kasvuun kohdistuvista säästöistä (noin 65 miljoonaa euroa vuonna 2027, 160 miljoonaa euroa vuonna 2028 ja 270 miljoonaa euroa vuonna 2029) sekä siirtymätasauksiin kohdennettavasta säästöstä (65 miljoonaa euroa vuonna 2028 ja 120 miljoonaa vuodesta 2029 alkaen).

Palvelutarpeen kasvua koskeva säästö kohdentuu laskennalliseen sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitukseen, ja se kohdentuu aluekohtaisesti laskennallisen sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksen määräytymistekijöiden suhteissa. Tämän vuoksi rahoituksen vähennykset ovat asukaskohtaisesti suurimpia niillä alueilla, joilla laskennallinen rahoitus on asukaskohtaisesti korkea ja vastaavasti pienempiä niillä alueilla, joilla laskennallinen rahoitus on asukaskohtaisesti matalampi.

Siirtymätasauksiin ehdotettava säästö (65 miljoonaa euroa vuonna 2028 ja 120 miljoonaa euroa vuodesta 2029 alkaen) saavutetaan osittain siirtymätasausten porrastuksiin ehdotettavilla muutoksilla. Niistä aiheutuu säästöä noin 12 miljoonaa euroa vuonna 2028, 29 miljoonaa euroa vuonna 2029 ja 38 miljoonaa euroa vuodesta 2030 alkaen. Tämän lisäksi siirtymätasauksiin kohdennetaan säästötoimenpide, jolla saavutetaan yhteensä hallitusohjelmassa linjattu säästö: 53 miljoonaa euroa vuonna 2028, 91 miljoonaa vuonna 2029 ja 82 miljoonaa vuodesta 2030 alkaen. Säästö kohdennetaan euroa asukasta kohti yhtä suurena eränä kaikille hyvinvointialueille lukuun ottamatta niitä siirtymätasauslisää saavia alueita, joilla siirtymätasaus on laskennallisen rahoituksen kehityksen huomioon ottaen tarpeen palvelujen järjestämiseksi riittävän rahoituksen turvaamiseksi.

On tiedossa, että alueiden taloudelliset tilanteet ovat eriytyneet. Palvelut toimivat kuitenkin pääosin hyvin. Rahoituslakiin esitettäviä muutoksia on pyritty arvioimaan ja kohdentamaan niin, että ne huomioivat alueiden kantokyvyn. Tällä pyritään osaltaan varmistamaan, että rahoitus turvaa alueiden palvelujen järjestämisedellytykset myös jatkossa.  

Ehdotettujen muutosten suurimpien negatiivisten rahoitusvaikutusten arvioidaan kohdistuvan alueille, joilla on rahoituksen riittävyyden näkökulmasta taloudellista kantokykyä sopeutua muutoksiin palvelujen järjestämisen edellytysten vaarantumatta. 

Muiden alueiden ohella ehdotetut säästötoimenpiteet kohdistuisivat myös Helsingin kaupungin rahoitukseen. Palvelutarpeen kasvun huomioon ottamista koskeva säästö kohdennettaisiin sosiaali- ja terveydenhuollon määräytymistekijöiden perusteella, jolloin Helsingin kaupungin osuus säästöistä on asukasta kohden laskettuna pienimpien joukossa (11 e/as, kun vaihteluväli on -10 ja -15 euron välillä). Siirtymätasauksen porrastusmuutos vähentäisi Helsingin saamaa siirtymätasauslisää vuosittain 10 eurolla asukasta kohden vuosina 2027–2030. Lisäksi siirtymätasausten valtion rahoitusta koskeva säästö kohdistuisi Helsingille asukasta kohden yhtä suurena kuin muille alueille, lukuun ottamatta niitä alueita, joilla rahoitus on kehittynyt hitaasti ja lisän leikkaus vaarantaisi palvelujen järjestämiseksi riittävää rahoitusta. 

Muilla siirtymätasauslisää saavilla alueilla laskennallisen rahoituksen taso huomioon ottaen siirtymätasauslisä on vielä merkittävässä asemassa palveluiden järjestämiseksi riittävän rahoituksen turvaamisessa. Säästötoimenpiteen kohdistaminen näille alueille ei ole siten perusteltua. Muilla siirtymätasauslisää saavista alueista on varsin paljon hyvinvointialueesta annetun lain mukaista katettavaa alijäämää. Vain Helsingin kaupungin tulos on ollut vuosina 2023–2025 ylijäämäinen. Alijäämän kattaminen aiheuttaa muilla siirtymätasauslisää saavilla alueilla kuin Helsingin kaupungilla vielä mittavia sopeuttamispaineita, minkä arvioidaan voivan heijastua myös palvelujen järjestämiseen.

Muutosten vaikutus Helsingin kaupungin rahoitukseen olisi vuoteen 2029 mennessä noin -143 euroa asukasta kohden eli 102 miljoonaa euroa. Kolmen vuoden yhteenlaskettu vaikutus olisi siten esimerkiksi suhteutettuna Helsingin kaupungin arvioituun vuoden 2029 tason rahoitukseen (3,5 miljardia) noin 2,9 prosenttia. Muutosten jälkeenkin Helsingin rahoitus kasvaisi vuosina 2026–2029 arviolta 10,2 prosenttia (voimassa olevan lain mukaisen 13,5 prosentin sijasta), mikä ylittäisi koko maan rahoituksen arvioidun keskimääräisen kasvun (7,9 prosenttia). Helsingin sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen vuoden 2025 tilinpäätösarvio osoittaa noin 166 miljoonan euron ylijäämää, mikä osoittaa valtion rahoituksen tason turvaavan palveluiden järjestämisestä aiheutuvat kustannukset. Helsingin kaupungille kohdentuvan laskennallisen rahoituksen ja jäljelle jäävän edelleen varsin suuren siirtymätasauslisän perusteella arvioidaan, että ehdotetuista muutoksista huolimatta myös Helsingin kaupungin saama rahoitus kokonaisuutena riittää turvaamaan palvelujen järjestämisen edellytykset.

Hyvinvointialueiden siirtymätasauksiin ehdotetaan porrastusmuutoksia suhteessa voimassa olevan lain mukaiseen porrastukseen. Sekä siirtymätasausvähennysten että -lisien porrastusta ehdotetaan kasvatettavaksi 10 eurolla asukasta kohti vuonna 2027, 20 eurolla vuonna 2028, 30 eurolla vuonna 2029 ja 40 eurolla vuodesta 2030 eteenpäin. Porrastusmuutoksen jälkeen jäljelle jäävä siirtymätasaus jää pysyväksi osaksi hyvinvointialueiden rahoitusta vuodesta 2030 alkaen. Tämä tarkoittaa sitä, että siirtymätasausten osuus hyvinvointialuekohtaisesta rahoituksesta vähenee ja rahoitus on lähempänä laskennallisen rahoitusmallin mukaista rahoitusta. Koko maan tasolla yhteenlaskettujen pysyvien siirtymätasausten määrä vähenee noin neljäsosalla, 151 miljoonasta eurosta noin 113 miljoonaan euroon. 

Lisäksi siirtymätasauksiin ehdotetaan kohdennettavaksi säästötoimenpide, jolla ehdotetun porrastusmuutoksen jälkeen jäljelle jäävää yhteenlaskettua siirtymätasausten määrää siirretään hyvinvointialueiden rahoitettavaksi siten, että saavutetaan hallitusohjelmassa linjattu säästö. Tämä osuus, 53 miljoonaa euroa 2028, 91 miljoonaa vuonna 2029 ja 82 miljoonaa vuodesta 2030, kohdennetaan euroa asukasta kohti yhtä suurena eränä kaikille hyvinvointialueille lukuun ottamatta niitä siirtymätasauslisää saavia alueita, joilla siirtymätasaus on laskennallisen rahoituksen kehityksen huomioon ottaen tarpeen palvelujen järjestämiseksi riittävän rahoituksen turvaamiseksi.

Siirtymätasauksiin ehdotetaan maltillista muutosta porrastukseen. Tässä vaiheessa ei esitetä tätä laajempia muutoksia, jotta rahoitusjärjestelmän muutokset eivät vaarantaisi palvelujen järjestämisen edellytyksiä erityisesti niillä hyvinvointialueilla, joilla siirtymätasauslisällä on edelleen merkittävä vaikutus kokonaisrahoitukseen. Esityksessä arvioidaan, että pysyvistä siirtymätasauksista luopuminen kokonaan ei ole mahdollista ainakaan lyhyellä aikavälillä. Hyvinvointialueiden taloudelliset tilanteet ovat eriytyneet, minkä vuoksi rahoitukseen kohdistuvia suuria vuosittaisia muutoksia ei voida toteuttaa siten, että yksittäisten alueiden palvelut niiden vuoksi vaarantuisivat. Joillakin siirtymätasauslisää saavilla alueilla siirtymätasaukset muodostavat edelleen niin merkittävän osan rahoituksesta, että niiden poistaminen nopeassa aikataulussa ei ole mahdollista nykyisen rahoitusmallin puitteissa.

Rahoitusmalliin tehtävät muutokset ovat kokonaisuus, jossa on pyritty osaltaan huomioimaan alueiden talouden eriytymiskehitys ja rahoituksen tuleva kehitys. Rahoituksen määräytymistekijöiden painotusten muutoksilla rahoitusta kohdennetaan enemmän korkean palvelutarpeen alueille. Lisäksi esitykseen sisältyviä säästötoimenpiteitä on esimerkiksi kohdennettu osittain niin, että on huomioitu alueiden talouden kantokyky. Tehtävillä muutoksilla pyritään säilyttämään kustannusten hillintään tähtäävät kannustimet kaikilla alueilla. 

Ehdotetut muutokset tulevat voimaan portaittain vuosina 2027–2029, ja niiden vaikutukset kasvavat vähitellen. Muutokset vähentävät hyvinvointialueiden rahoitusta koko maan tasolla 66 miljoonaa euroa vuonna 2027, 225 miljoonaa euroa vuonna 2028 ja 390 miljoonaa euroa vuonna 2029. Ehdotetuista muutoksista koko maan tason rahoitusta vähentävät palvelutarpeen kasvua koskevat säästöt sekä siirtymätasauksiin ehdotettavat porrastusmuutokset ja säästöt.

Vuonna 2027 ehdotettujen muutosten vaikutus aluekohtaiseen rahoitukseen vaihtelee −42 eurosta +24 euroon asukasta kohti. Vuoden 2029 tasolla arvioituna ehdotettujen muutosten vaikutus vaihtelee −143 eurosta +21 euroon asukasta kohti. Aluekohtaiset vaikutukset vaihtelevat verrattain paljon, mutta erityisesti suurimpien negatiivisten rahoitusvaikutusten arvioidaan kohdistuvan alueille, joilla on rahoituksen riittävyyden näkökulmasta taloudellista kantokykyä sopeutua muutoksiin palvelujen järjestämisen edellytysten vaarantumatta.

Ehdotettujen muutosten aluekohtaiset rahoitusvaikutukset tarkentuvat lausuntokierroksen jälkeen keväällä 2026. Tällöin arvioidaan myös mahdollista lisäkuulemisen tarvetta sekä lausunnoista ja vaikutusarvioiden päivityksestä aiheutuvia mahdollisia muutostarpeita.