Usein kysyttyä rahoituslain muutoksista

Keskeiset muutokset koskevat hallitusohjelman mukaisesti tarvemallin päivitystä ja valtiontaloudellisia säästötoimenpiteitä.  Tavoitteena on kehittää rahoitusmallia hallitusti siten, että lakisääteisten palvelujen järjestämiseksi riittävä rahoitus ja asukkaiden perusoikeuksien toteutuminen turvataan kaikilla hyvinvointialueilla. Myös säästötoimenpiteet pyritään kohdistamaan siten, että alueet pystyvät sopeuttamaan talouttaan ja toimintaansa ilman, että palvelujen järjestäminen vaarantuisi.

Ehdotettujen säästötoimenpiteiden jälkeenkin hyvinvointialueiden rahoituksen arvioidaan kasvavan vuodelle 2027 noin puoli miljardia euroa. Hallituksen esityksen vaikutusarvioissa käytetyssä rahoituksen kasvuarviossa ei ole kuitenkaan voitu huomioida esimerkiksi julkisen talouden suunnitelmaan sisältyvistä linjauksista johtuvia rahoituksen muutoksia.

Valtiovarainministeriö julkaisee ennakollisen vuoden 2027 rahoituksen painelaskelman ja vuosien 2028–2030 rahoituksen painelaskelman julkisen talouden suunnitelman julkistuksen jälkeen 30.4.2026. On todennäköistä, että julkisen talouden suunnitelmassa rahoituksen kasvu jää edellä arvioitua pienemmäksi.

Hyvinvointialueiden tarvekertoimien laskenta perustuu kahteen vaiheeseen:
 
1.    Lakisääteinen tarvemallin päivitys (vähintään 4 vuoden välein): Kullekin tarvetekijälle (esimerkiksi sairausluokat, ikä ja sukupuoli) on laskettu lukuarvo, joka karkeasti kuvaa kyseisen tekijän vaikutusta palvelunkäytön kustannuksiin (jäljempänä kustannusvaikutus). 

2.    Aluekohtaisten tarvekertoimien laskenta mm. uusilla diagnoositiedoilla (vuosittain): Tarvetekijöiden kustannusvaikutus kerrotaan niiden esiintyvyydellä kullakin hyvinvointi-alueella. Tekijöiden yhteenlaskettu kustannusvaikutus muodostaa arvion alueen palvelutarpeesta. Jos palvelutarve on keskimääräistä korkeampi, tarvekerroin on suurempi kuin 1, ja päinvastoin. 

Vaihe 1 tehdään vähintään neljän vuoden välein, ja se tarkoittaa käytännössä tarvemallin päivittämistä. Sen sijaan vaihe 2 toistetaan joka vuosi, ja se tarkoittaa diagnoositietojen päivitystä aina uusimman saatavilla olevan vuoden tiedoilla. 

Tarvemalliin ehdotetut muutokset perustuvat THL:n elokuussa 2025 julkaisemaan tutkimukseen, mutta on sitä huomattavasti suppeampi tietopohjaan liittyvien epävarmuuksien vuoksi. Tässä vaiheessa ei laajenneta tarvetekijöitä tai tietopoimintoja, ei oteta huomioon myöskään kahden vuoden pitkäaikaisdiagnoosien poimintaa.

Aineistopohjan päivitys: Mallin kustannus- ja palvelunkäyttötietoja päivitetään tuoreemmiksi ja palvelujen käytön kokonaiskustannukset täsmäytetään hyvinvointialueiden toteutuneisiin kustannuksiin koko maan tasolla. Lisäksi tehdään teknisiä täsmennyksiä mm. hoitoilmoitusrekisterin sairastavuuden aineistopoimintaan. 

Yksityisen terveydenhuollon diagnoosien rajaaminen: Hoitoilmoitusrekisterin diagnoositiedot otettaisiin jatkossa huomioon vain siltä osin kuin ne koskevat hyvinvointialueiden järjestämiä palveluja (ml. ostopalvelut ja palvelusetelillä tuotetut palvelut). Muussa yksityisessä terveydenhuollossa kirjatut diagnoosit rajattaisiin pois. Rajaus tehtäisiin, koska tarvemallilla hyvinvointialueille kohdennetaan ainoastaan se rahoitus, joka perustuu hyvinvointialueilla palvelujen järjestämisestä aiheutuneisiin kustannuksiin. 

Muista tietolähteistä (mm. sairaspäivärahat, lääkekorvausoikeudet) poimitut diagnoositiedot säilyisivät ennallaan, joten yksityisen terveydenhuollon diagnoositiedot eivät poistuisi tietopohjasta kokonaan.

Jos yksityisellä kirjattu diagnoosi aiheuttaisi palvelutarvetta myös hyvinvointialueen palveluissa, esimerkiksi erikoissairaanhoidossa, tällöin palvelutarve tulee mukaan rahoitukseen hyvinvointialueen palvelutapahtuman yhteydessä kirjatun diagnoosin kautta.

THL:n tutkimuksen kaikkien ehdotusten toimeenpanon ei ole arvioitu olevan mahdollista vielä vuoden 2027 rahoituksesta lukien diagnoositietopohjaan liittyvien epävarmuuksien vuoksi. Hyvinvointialueet tarvitsevat lisäaikaa uusien tarvetekijöiden tietopohjan kehittämiseen.

Hyvinvointialueiden edustajista koostuva neuvonantajaryhmä on tuonut esille vahvan näkemyksen rahoitusmallin vakauttamisen puolesta ja kannattanut tarvemallin päivittämistä minimipäivityksenä. Ehdotuksista on käyty vuoropuhelua kaikkien hyvinvointialueiden kanssa, ja lausuntokierroksella minimipäivitys sai laajan kannatuksen. 

Tarvemallin tietopohjaan on sisältynyt hoitoilmoitusrekisteriin toimitettuja yksityisen terveydenhuollon diagnoositietoja kasvavissa määrin vuodesta 2021 lukien. Hyvinvointialueiden tarveperusteisen rahoituksen kohdentamisessa on siten vuosina 2023–2026 käytetty tarvekertoimia, jotka sisältävät myös yksityisen terveydenhuollon diagnoositietoja.
 
Tarvemallin edellisen päivityksen yhteydessä vuonna 2022 yksityisen terveydenhuollon diagnoosien sisällyttämiseen ei otettu kantaa, sillä tietopohja oli tuolloin vuotta 2021 edeltävältä ajalta. Yksityisen terveydenhuollon diagnoositiedot ovat sisältyneet tarvemallin tietopohjaan, sillä hoitoilmoitusrekisteristä tehtävässä diagnoosipoiminnassa ei ole eroteltu yksityisen terveydenhuollon ja hyvinvointialueen palvelutapahtumia. 

Tarvemallin tietopohjaan ei ole sisältynyt hoitoilmoitusrekisteriin sisältyviä työterveyshuollon tai Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) diagnoositietoja, sillä palvelumuotorajaus on sulkenut ne poiminnan ulkopuolelle. Tähän rajaukseen ei esitetä muutoksia.

Voimassa olevan rahoituslain mukaan diagnoosit ovat rahoituksen perusteena myös siltä osin, kuin yksityiset terveydenhuollon toimijat ovat kirjanneet ne hoitoilmoitusrekisteriin tai ne muutoin näkyvät rahoituksen perusteena olevissa muissa rekisteriaineistoissa (kuten sairauspäivärahat, lääkekorvaukset). Koska voimassa olevan lain mukaan yksityisen terveydenhuollon hoitoilmoitusrekisteriin toimittamia diagnoositietoja ei rajata, ei ole perustetta rahoituksen muuttamiseen takautuvasti. Rahoituslakiin ehdotettu rajaus koskisi rahoitusta vuodesta 2027 eteenpäin.

Lausunnoilla olleessa luonnoksessa ehdotettiin pitkäaikaisdiagnoosien poiminnan laajentamista kahden vuoden ajalle. Tarkoituksena oli vakauttaa rahoituksen heilahtelua.  Päivitettyjen laskelmien mukaan vaikutukset olisivat kuitenkin olleet merkittäviä, eikä muutos olisi vakauttanut tarvemallia tai kuvannut todellista muutosta palvelutarpeessa. THL:n 24.3.2026 antaman lausunnon mukaan poiminnan pidentäminen ei kykenisi tasaamaan kirjaamiskäytäntöjen ja tietojärjestelmien aiheuttamia eroja ja lisäisi rahoituksen heilahtelua ilman selkeästi tarkoituksenmukaista syytä. Siksi asiantuntijoiden ja virkakunnan arvio oli, että laajennusta ei tulisi tehdä. 

Tarvemallin päivittämisen vaikutukset vuoden 2027 rahoituksessa vaihtelevat −38 eurosta 25 euroon asukasta kohden. Yksityisten diagnoosien rajaamisen vaikutukset vaihtelevat −45 eurosta 88 euroon asukasta kohden. Rajaaminen vähentää erityisesti sellaisten hyvinvointialueiden rahoitusta, joilla yksityisesti järjestettyjä terveydenhuollon palveluja käytetään enemmän. Yhteenlaskettuna vaikutukset ovat −66 eurosta 74 euroon asukasta kohden. Suurimmat negatiiviset vaikutukset kohdistuvat Länsi-Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan hyvinvointialueille ja suurimmat positiiviset vaikutukset puolestaan Keski-Pohjanmaan ja Kainuun hyvinvointialueille.

Vuoden 2026 alusta rahoituksessa tarvekertoimet huomioidaan kahden viimeisimmän vuoden tarvekertoimien keskiarvona, joten vuodelle 2027 kohdistuva vaikutus on puolet edellä esitetyistä luvuista.

Hallitusohjelman mukaiset rahoitusmalliin kohdistettavat säästöt koostuvat kahdesta osasta:

Palvelutarpeen kasvun säästö: Vuodesta 2027 alkaen koko maan rahoitusta tarkistettaessa palvelutarpeen kasvusta otettaisiin huomioon 60 prosenttia nykyisen 80 prosentin sijasta, mikä vähentää rahoitusta vuosittain noin 60–70 milj. euroa. Vuosilta 2028–2029 poistetaan lisäksi palvelutarpeen kasvun määräaikainen 0,2 prosenttiyksikön korotus (−44 milj. euroa v. 2028 ja noin −90 milj. euroa vuodesta 2029 lähtien).

Siirtymätasausten muutokset vähentävät rahoitusta 1 milj. euroa vuonna 2027, 65 milj. euroa vuonna 2028 ja 120 milj. euroa vuodesta 2029 alkaen. Säästö koostuu porrastusten muuttamisesta sekä erillisestä säästötoimenpiteestä, jolla valtion rahoittamaa osuutta siirretään hyvinvointialueiden rahoitettavaksi. 

Yhteensä säästöt vähentävät rahoitusta noin 66 milj. euroa vuonna 2027, noin 230 milj. euroa vuoteen 2028 mennessä ja noin 388 milj. euroa vuoteen 2029 mennessä.

Säästöt kohdistuvat kaikille alueille. Palvelutarpeen kasvua koskeva säästö kohdistuu laskennallisen sote-rahoituksen määräytymistekijöiden suhteessa: asukaskohtaisesti suurimmat vähennykset kohdistuvat alueille, joilla laskennallinen rahoitus on asukaskohtaisesti korkea (Lappi, Kainuu, Etelä-Savo, Pohjois-Karjala), ja pienimmät alueille, joilla se on asukaskohtaisesti matala (Länsi-Uusimaa, Keski-Uusimaa, Helsinki, Vantaa ja Kerava).

Siirtymätasaussäästö saavutetaan sekä siirtymätasausten porrastusmuutoksilla että erillisellä siirtymätasaussäästöllä. Porrastusten muutos lisää siirtymätasausvähennystä saavien alueiden rahoitusta ja vähentää siirtymätasauslisää saavien alueiden rahoitusta. Erillinen säästötoimenpide kohdennetaan asukaskohtaisesti yhtä suurena kaikille hyvinvointialueille lukuun ottamatta niitä siirtymätasauslisää saavia alueita, joilla lisä on mm. rahoituksen hitaan kasvun vuoksi palvelujen järjestämiseksi vielä tarpeen. Yhteensä siirtymätasausten muutokset vähentävät rahoitusta 1 milj. euroa vuonna 2027, 65 milj. euroa vuonna 2028 ja 120 milj. euroa vuodesta 2029 alkaen.
 

Alueiden taloudelliset tilanteet ovat eriytyneet, mutta palvelut toimivat pääosin hyvin. Rahoituslakiin esitettäviä muutoksia on pyritty arvioimaan ja kohdentamaan alueiden kantokyky huomioiden, jotta rahoitus turvaisi palvelujen järjestämisedellytykset myös jatkossa. Tämä on myös tärkeää säästön toteutumisen näkökulmasta, eli säästö ei saisi johtaa jälkikäteistarkistuksen tai lisärahoituksen kautta tapahtuvaan rahoituksen kasvuun.

Hyvinvointialueiden siirtymätasauksiin ehdotetaan porrastusmuutoksia suhteessa voimassa olevan lain mukaiseen porrastukseen. Sekä siirtymätasausvähennysten että -lisien porrastusta ehdotetaan kasvatettavaksi 10 eurolla asukasta kohti vuonna 2027, 20 eurolla vuonna 2028, 30 eurolla vuonna 2029 ja 40 eurolla vuodesta 2030 eteenpäin. Jäljelle jäävä siirtymätasaus jää pysyväksi osaksi hyvinvointialueiden rahoitusta vuodesta 2030 alkaen. Koko maan tasolla yhteenlaskettujen pysyvien siirtymätasausten määrä vähenee noin neljäsosalla 151 miljoonasta eurosta 113 miljoonaan euroon. 

Siirtymätasauksiin ehdotetaan lisäksi kohdennettavaksi säästötoimenpide, jolla porrastusmuutoksen jälkeen jäljelle jäävää yhteenlaskettua siirtymätasausten määrää siirretään hyvinvointialueiden rahoitettavaksi siten, että saavutetaan hallitusohjelmassa linjattu säästö. Tämä osuus, 53 miljoonaa euroa 2028, 91 miljoonaa vuonna 2029 ja 82 miljoonaa vuodesta 2030, kohdennetaan euroa asukasta kohti yhtä suurena kaikille hyvinvointialueille lukuun ottamatta niitä siirtymätasauslisää saavia alueita, joilla siirtymätasaus on laskennallisen rahoituksen kehityksen huomioon ottaen tarpeen palvelujen järjestämiseksi riittävän rahoituksen turvaamiseksi. Säästötoimenpiteen jälkeen pysyvät siirtymätasaukset ovat koko maan tasolla noin 31 miljoonaa euroa.

Siirtymätasauksiin ehdotetaan tässä vaiheessa maltillista muutosta porrastukseen, jotta rahoitusjärjestelmän muutokset eivät vaarantaisi palvelujen järjestämistä erityisesti niillä alueilla, joilla siirtymätasauslisällä on edelleen merkittävä vaikutus kokonaisrahoitukseen. Hyvinvointialueiden taloudelliset tilanteet ovat eriytyneet, minkä vuoksi rahoitukseen kohdistuvia suuria vuosittaisia muutoksia ei voida toteuttaa siten, että yksittäisten alueiden palvelut niiden vuoksi vaarantuisivat.

Alueet, joilla on rahoituksesta tehtävä siirtymätasausvähennys, hyötyisivät rahoituksessaan siirtymätasauksen porrastukseen ehdotetuista muutoksista vuodesta 2027 lukien. Alueilla, joilla siirtymätasaus on jo porrastunut pois, porrastusmuutoksella ei olisi vaikutusta rahoitukseen. Sen sijaan siirtymätasauslisää saavilla alueilla porrastukseen ehdotettu muutos merkitsisi rahoituksen vähennystä. Näitä alueita olisivat Helsingin kaupunki, Keski-Uudenmaan, Satakunnan, Kymenlaakson, Etelä-Karjalan, Etelä-Savon, Keski-Suomen ja Pohjanmaan hyvinvointialueet.

Siirtymätasauslisää saavat alueet ovat keskenään hyvin erilaisia. Osalla laskennallinen rahoitus on kasvanut nopeasti ja siirtymätasauslisän merkitys on laskenut, toisilla se on edelleen välttämätön palvelujen järjestämisen turvaamiseksi. Helsingin laskennallisen rahoituksen kasvu vuosina 2023–2026 on ollut 22,3 % (maan toiseksi korkein, koko maan keskiarvo 17,5 %). Muilla siirtymätasauslisää saavilla alueilla kasvu on ollut 11,1–16,7 %. Ainoastaan Helsingin kaupunki on ollut vuosina 2023–2025 ylijäämäinen. Muilla siirtymätasauslisää saavilla alueilla on merkittävästi katettavaa alijäämää, mikä aiheuttaa vielä mittavia sopeuttamispaineita ja heijastuu palvelujen järjestämiseen. 

Rahoitusmalliin tehtävät muutokset ovat kokonaisuus, jossa on pyritty huomioimaan alueiden talouden eriytyminen. Tarvemallin minimipäivityksellä lisätään rahoituksen ennakoitavuutta ja parannetaan rahoituksen kohdistumista palvelutarpeesta aiheutuvia kustannuksia vastaavasti. Siirtymätasaussäästö kohdennetaan alueiden kantokyvyn mukaan.

Lisäksi esitetään rahoituksen vähimmäistasoa turvaava tasausmalli (ns. perälautamalli), joka takaisi kaikille alueille vähintään edellisvuotta vastaavan rahoituksen. Kyseessä on väliaikainen mekanismi kaikkien alueiden palvelujen järjestämisedellytysten turvaamiseksi.

Muutokset tulevat voimaan portaittain vuosina 2027–2029. Yhteenlaskettu vaikutus vuoden 2029 rahoituksen tasoon vaihtelee −131 eurosta 37 euroon asukasta kohden (noin −2,9 prosentista 0,7 prosenttiin aluekohtaisesta rahoituksesta). Koko maan tasolla vaikutus on −388 milj. euroa (n. −1,3 prosenttia). Suurimmat negatiiviset vaikutukset kohdistuvat alueille, joilla on rahoituksen riittävyyden näkökulmasta taloudellista kantokykyä sopeutua muutoksiin.

Kukin hyvinvointialue vastaa lähtökohtaisesti itse tietojensa oikeellisuudesta. Hallituksen esityksessä ehdotetaan THL:n tehtävien selkiyttämistä tietopohjan laadunvarmistuksessa. THL voisi jatkossa myös korjata palvelutarvekertoimen laskennan perusteena olevissa rekisteritiedoissa havaittuja selviä virheitä – esimerkiksi väärään rekisteriin toimitettuja tietoja, vääriä palvelumuoto-, ammattiryhmä- tai yhteystapamerkintöjä. Myös valtiovarainministeriö voisi rahoituslaskelmissa ja -päätöksissä ottaa huomioon merkittävät virheet. Diagnoosimallin toimintaa kehitetään jatkuvasti ministeriöiden, THL:n ja alueiden yhteistyössä. 

Tasausmalli takaisi kaikille alueille vähintään edellisvuotta vastaavan rahoituksen tason eli rahoitus ei voisi laskea. Tasaus rahoitettaisiin vähentämällä asukaskohtaisesti yhtä suurella osuudella sellaisten alueiden rahoitusta, joilla kasvu on keskimääräistä nopeampaa (malli olisi kustannusneutraali). Tasausmalli tasaisi rahoituksen vuosittaisia muutoksia niiden syystä riippumatta (esim. asukasluvun kehitys, tarvekertoimet, siirtymätasausten porrastus). Kyseessä olisi väliaikainen tasausmekanismi, jonka tarkoituksena olisi osaltaan varmistaa kaikkien alueiden edellytyksiä järjestää palvelut väestölleen. 

Vaikutusarvioissa koko maan tason rahoitus on arvioitu hyvinvointialueindeksin ennusteen, palvelutarpeen kasvun ja valtiovarainministeriön kehysehdotuksen mukaisen jälkikäteistarkistuksen määrää koskevan arvion perusteella. Lisäksi on huomioitu siirtymätasausten muutokset. Rahoituksen aluekohtainen kohdentuminen vuonna 2027 perustuu pääosin vuoden 2027 rahoituksessa huomioitavaan tilastotietoon, mutta esimerkiksi palvelutarvekertoimien ja HYTE-kertoimen osalta kaikki tilastotiedot eivät olleet vielä hallituksen esityksen antamishetkellä vielä saatavilla, joten ne on huomioitu ennakkotietojen perusteella. 

Saaristoisuuden määräytymistekijää ja pelastustoimen riskiruutuja koskevat tilastotiedot valmistuvat vasta myöhemmin vuoden 2026 aikana, joten niiden osalta on käytetty vuoden 2026 rahoituksessa huomioitua tilastotietoa. Vuosien 2028 ja 2029 rahoituksen aluekohtaisessa arvioinnissa on käytetty Tilastokeskuksen vuoden 2024 väestöennusteen mukaista arviota hyvinvointialueiden asukasmäärästä ja muutoin vuoden 2027 rahoituksen arvioinnissa käytettyjä tietoja eli vuoden 2025 väestörakennetilastoa. Väestöennusteen mukainen asukasmäärän muutos poikkeaa selvästi vuoden 2025 toteutuneesta asukasmäärästä erityisesti ääripäiden osalta, mikä lisää ennusteeseen liittyvää epävarmuutta vuosien 2028 ja 2029 rahoituksen arvioissa. Lisäksi hyvinvointialueiden rahoituksen kokonaistaso tarkentuu muun muassa tehtävämuutosten osalta kevään 2026 julkisen talouden suunnitelman valmistelussa. Näistä syistä hallituksen esityksessä esitetyt vaikutusarviot aluekohtaisen rahoituksen muutoksista tarkentuvat edelleen.

Valtiovarainministeriö julkaisee hyvinvointialueiden vuoden 2027 ennakollisen rahoituslaskelman ja vuosien 2028–2030 rahoituksen painelaskeman 30.4.2026.

VM asetti marraskuussa 2025 sote-tarvemallin kehittämisen ja ylläpidon ohjaus- ja asiantuntijaryhmät yhteistyössä STM:n ja THL:n kanssa. Ministeri Ikosen asettamien selvityshenkilöiden raportti diagnoositietojen keräämisestä ja kirjaamisesta luovutettiin 19.3.2026. Raportissa ehdotetaan mm. lainsäädäntömuutoksia, toimia kirjaamismenettelyjen yhtenäistämiseksi ja ohjeistusten selkeyttämistä. Kehittämiskohteet ovat jatkoselvittelyssä VM:ssä, STM:ssä ja THL:ssä.

THL on kehittänyt laskennan tietopohjaa jatkuvasti: rekisterivalidointiprosesseja on tehostettu, tarvekertoimista käytetään kahden vuoden keskiarvoja vakauden parantamiseksi, sairausluokitusta on tarkennettu ja aineistojen heiluntaa on vähennetty hyödyntämällä mm. Kelan rekistereitä.

Esitys on sisällöltään pääosin lausunnoilla olleen luonnoksen mukainen. Suurimmat lausuntokierroksen jälkeen tehnyt muutokset koskevat kahden vuoden pitkäaikaisdiagnoosien huomioon ottamista, jota koskevaa ehdotusta esityksessä ei ehdoteta toteutettavaksi, sekä rahoituksen kehitystä tasaavaa uutta tasausmallia eli niin kutsuttua perälautamallia. 

Lisäksi lausunnoilla ollutta ehdotusta kompensaatiosta, jolla asukasperusteisesta rahoitusosuudesta 1 prosenttiyksikköä olisi siirretty vuonna 2028 palvelutarpeen rahoitusosuuteen, ei ehdoteta toteutettavaksi. Kompensaation merkitystä vähentää erityisesti tarvemallin päivitys, joka parantaa rahoituksen kohdentumista alueille palvelutarpeesta aiheutuvien kustannusten mukaisesti, sekä ehdotettu tasausmalli.

Lisäksi esitykseen on päivitetty vaikutusarviot vuoden 2027 rahoituksen tasolle. Esityksen perusteluja on täydennetty ja täsmennetty muun muassa lausuntopalautteen perusteella. 
 

Ehdotetut lakimuutokset tulevat voimaan vuodesta 2027. Siten esimerkiksi virheiden korjaamisesta ehdotettua uutta sääntelyä voidaan soveltaa ensimmäisen kerran vuoden 2027 rahoituksen perusteena olevassa tietopohjassa havaittujen virheiden korjaamiseen. 

Vuoden 2026 ja sitä aikaisempien vuosien rahoitus perustuu vielä voimassa olevaan lakiin, jossa oikeudesta rekisteritietojen korjaamiseen ei ole säädetty.

Ehdotetut rahoituslain muutokset tulevat kokonaistasolla pääosin kiristämään alueiden talouden liikkumavaraa tulevina vuosina. Alueiden talouden suunnittelu tulee perustua uuteen päivittyvään rahoitusuraan. Tämä tulee osaltaan vaikuttamaan alueiden alijäämien kattamissuunnitelmiin erityisesti alueilla, joilla on katettavaa alijäämää vuoden 2026 jälkeen. Voidaan kuitenkin arvioida, että muutokset ovat varsin maltilliset suhteessa kokonaistilanteeseen. Alijäämien kattamiseen tähtäävä kustannusura muuttuu esityksen seurauksena arviolta joitain prosentin kymmenyksiä vuosittain. Merkityksellistä ovat alueen omat määrätietoiset ja mahdollisimman etupainotteiset toimet. Eduskunnan käsittelyssä olevan hallituksen esityksen mukaisesti alueet voisivat hakea alijäämien kattamisen määräajan pidennystä, jos se on välttämätöntä ja mahdollista enintään vuoteen 2029. 

Aluekohtaiseen rahoitusuraan vaikuttavat myös muut tekijät kuin rahoituslakiin esitettävät muutokset. Rahoituksen määräytymistekijät päivitetään uusimmilla tiedoilla (tarvekerroin, väestötiedot), rahoituksen tasossa huomioidaan uusin indeksiennuste, tehtävämuutoksissa huomioidaan uusimmat tiedot sekä rahoituksen jälkikäteistarkistuksessa huomioidaan vuoden 2025 toteuma. Arviot tulevasta kehityksestä riippuvat laskelmien oletuksista. Rahoituksen toteutuva taso määritellään aina kunkin vuoden talousarviovalmistelun yhteydessä. 

Tarvemalliin ehdotetut muutokset perustuvat THL:n elokuussa 2025 julkaisemaan tutkimukseen. Päivitys on kuitenkin huomattavasti tutkimuksessa ehdotettua suppeampi tietopohjaan liittyvien epävarmuuksien vuoksi. Tarvemallin aineistopohjaa kustannuksista ja palveluiden käytöstä päivitetään tuoreemmaksi sekä palvelujen käytön kokonaiskustannukset täsmäytetään hyvinvointialueiden toteutuneisiin kustannuksiin koko maan tasolla. Pitkäaikaisdiagnoosit huomioidaan kahdelta viimeisimmältä vuodelta nykyisen yhden vuoden sijaan. Etäisyyttä lähimpään erikoissairaanhoidon päivystykseen kuvaavaa tarjontatekijää täsmennetään perustumaan tarkempiin matka-aikoihin. Lisäksi päivitykseen sisältyy eräitä luonteeltaan teknisiä täsmennyksiä ja korjaustarpeita, jotka koskevat erityisesti hoitoilmoitusrekisterin sairastavuuden aineistopoiminnan tarkentamista.

Lisäksi tarvemallin tietopohjassa ehdotetaan otettavaksi jatkossa huomioon hoitoilmoitusrekisterin diagnoositiedot ainoastaan siltä osin kuin ne koskevat hyvinvointialueiden järjestämiä palveluita. Tämä tarkoittaa, että mallissa otettaisiin huomioon hyvinvointialueiden ostopalveluina ja palvelusetelillä tuotetut palvelut, mutta hoitoilmoitusrekisterin aineistopoiminnasta rajattaisiin pois muut yksityisessä terveydenhuollossa kirjatut diagnoosit. Tarvemallissa ei jatkossa otettaisi täysimääräisesti huomioon muualla kuin hyvinvointialueiden järjestämissä palveluissa tyydytettyä palvelutarvetta ja tältä osin kirjattuja diagnooseja, sillä tarvemallilla hyvinvointialueille kohdennetaan ainoastaan se rahoitus, joka perustuu hyvinvointialueilla palvelujen järjestämisestä aiheutuneisiin kustannuksiin.

Tarvemallissa diagnooseja poimitaan hoitoilmoitusrekisterin lisäksi myös eräistä muista tietolähteistä (mm. sairauspäiväraha, lääkkeiden korvausoikeudet), joihin sisältyy muuallakin kuin julkisessa terveydenhuollossa kirjattuja diagnooseja. Siten mallista ei poistettaisi kaikkia yksityisen terveydenhuollon diagnooseja. Myös muualla kuin hyvinvointialueiden palveluissa tyydytetty palvelutarve vaikuttaisi siten edelleen osin hyvinvointialueiden rahoitukseen, mutta sen vaikutus olisi pienempi, kun hoitoilmoitusrekisterien perusteella määräytyvä osuus rajattaisiin pois. Jos yksityisellä kirjattu diagnoosi aiheuttaisi palvelutarvetta myös hyvinvointialueen palveluissa, esimerkiksi erikoissairaanhoidossa, tulee palvelutarve mukaan rahoitukseen hyvinvointialueen palvelutapahtuman yhteydessä kirjatun diagnoosin kautta.

Tarvemallin päivitystä ei ehdoteta tehtäväksi THL:n tutkimuksen mukaisessa laajuudessa, sillä tutkimukseen sisältyvien ehdotusten toimeenpanon ei ole arvioitu olevan kaikilta osin mahdollista vielä vuoden 2027 rahoituksesta lukien tietopohjaan liittyvien epävarmuuksien vuoksi. Hyvinvointialueiden arvioidaan tarvitsevan lisäaikaa tietopohjan kehittämiseen uusien tarvetekijöiden ja sairastavuuden aineistopoiminnan laajennusten osalta ennen kuin ne huomioidaan hyvinvointialueiden rahoituksessa.

Rahoitusmallin kehittämisen valmisteluryhmän tukena toimiva hyvinvointialueiden edustajista koostuva neuvonantajaryhmä on tuonut esille vahvan näkemyksen siitä, että rahoitusmallia tulisi vakauttaa, ja tästä syystä kannattanut tarvemallin päivittämistä minimimuutoksin.

Tarvemallin päivittämisen ja yksityisten diagnoositietojen vaikutuksen rajaamisen yhteenlasketut aluekohtaiset vaikutukset vaihtelevat asukaskohtaisesti −44 eurosta +61 euroon asukasta kohti. Vuoden 2026 alusta hyvinvointialueiden rahoituksessa tarvekertoimet huomioidaan kahden viimeisimmän saatavilla olevan vuoden tarvekertoimien keskiarvona, joten vaikutukset jakaantuvat rahoituksessa muutosten voimaantulovuodelle ja sitä seuraavalle vuodelle eli vuosille 2027–2028. Vaikutusarvio on laskettu vuoden 2026 rahoituksen tasolla, ja se päivittyy vuoden 2027 rahoituksen tasolle lopullisilla tiedoilla lausuntokierroksen jälkeen. Tämä voi muuttaa tarvemallin päivittämisen aluekohtaisia vaikutuksia merkittävästikin.

Hyvinvointialueiden rahoitukseen ehdotetaan kohdennettavaksi hallitusohjelman mukaiset säästöt, jotka vähentävät hyvinvointialueiden rahoitusta koko maan tasolla 66 miljoonaa euroa vuonna 2027, 225 miljoonaa euroa vuonna 2028 ja 390 miljoonaa euroa vuonna 2029. Säästötoimenpiteet koostuvat palvelutarpeen kasvuun kohdistuvista säästöistä (noin 65 miljoonaa euroa vuonna 2027, 160 miljoonaa euroa vuonna 2028 ja 270 miljoonaa euroa vuonna 2029) sekä siirtymätasauksiin kohdennettavasta säästöstä (65 miljoonaa euroa vuonna 2028 ja 120 miljoonaa vuodesta 2029 alkaen).

Palvelutarpeen kasvua koskeva säästö kohdentuu laskennalliseen sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitukseen, ja se kohdentuu aluekohtaisesti laskennallisen sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksen määräytymistekijöiden suhteissa. Tämän vuoksi rahoituksen vähennykset ovat asukaskohtaisesti suurimpia niillä alueilla, joilla laskennallinen rahoitus on asukaskohtaisesti korkea ja vastaavasti pienempiä niillä alueilla, joilla laskennallinen rahoitus on asukaskohtaisesti matalampi.

Siirtymätasauksiin ehdotettava säästö (65 miljoonaa euroa vuonna 2028 ja 120 miljoonaa euroa vuodesta 2029 alkaen) saavutetaan osittain siirtymätasausten porrastuksiin ehdotettavilla muutoksilla. Niistä aiheutuu säästöä noin 12 miljoonaa euroa vuonna 2028, 29 miljoonaa euroa vuonna 2029 ja 38 miljoonaa euroa vuodesta 2030 alkaen. Tämän lisäksi siirtymätasauksiin kohdennetaan säästötoimenpide, jolla saavutetaan yhteensä hallitusohjelmassa linjattu säästö: 53 miljoonaa euroa vuonna 2028, 91 miljoonaa vuonna 2029 ja 82 miljoonaa vuodesta 2030 alkaen. Säästö kohdennetaan euroa asukasta kohti yhtä suurena eränä kaikille hyvinvointialueille lukuun ottamatta niitä siirtymätasauslisää saavia alueita, joilla siirtymätasaus on laskennallisen rahoituksen kehityksen huomioon ottaen tarpeen palvelujen järjestämiseksi riittävän rahoituksen turvaamiseksi.

On tiedossa, että alueiden taloudelliset tilanteet ovat eriytyneet. Palvelut toimivat kuitenkin pääosin hyvin. Rahoituslakiin esitettäviä muutoksia on pyritty arvioimaan ja kohdentamaan niin, että ne huomioivat alueiden kantokyvyn. Tällä pyritään osaltaan varmistamaan, että rahoitus turvaa alueiden palvelujen järjestämisedellytykset myös jatkossa.  

Ehdotettujen muutosten suurimpien negatiivisten rahoitusvaikutusten arvioidaan kohdistuvan alueille, joilla on rahoituksen riittävyyden näkökulmasta taloudellista kantokykyä sopeutua muutoksiin palvelujen järjestämisen edellytysten vaarantumatta. 

Muiden alueiden ohella ehdotetut säästötoimenpiteet kohdistuisivat myös Helsingin kaupungin rahoitukseen. Palvelutarpeen kasvun huomioon ottamista koskeva säästö kohdennettaisiin sosiaali- ja terveydenhuollon määräytymistekijöiden perusteella, jolloin Helsingin kaupungin osuus säästöistä on asukasta kohden laskettuna pienimpien joukossa (11 e/as, kun vaihteluväli on -10 ja -15 euron välillä). Siirtymätasauksen porrastusmuutos vähentäisi Helsingin saamaa siirtymätasauslisää vuosittain 10 eurolla asukasta kohden vuosina 2027–2030. Lisäksi siirtymätasausten valtion rahoitusta koskeva säästö kohdistuisi Helsingille asukasta kohden yhtä suurena kuin muille alueille, lukuun ottamatta niitä alueita, joilla rahoitus on kehittynyt hitaasti ja lisän leikkaus vaarantaisi palvelujen järjestämiseksi riittävää rahoitusta. 

Muilla siirtymätasauslisää saavilla alueilla laskennallisen rahoituksen taso huomioon ottaen siirtymätasauslisä on vielä merkittävässä asemassa palveluiden järjestämiseksi riittävän rahoituksen turvaamisessa. Säästötoimenpiteen kohdistaminen näille alueille ei ole siten perusteltua. Muilla siirtymätasauslisää saavista alueista on varsin paljon hyvinvointialueesta annetun lain mukaista katettavaa alijäämää. Vain Helsingin kaupungin tulos on ollut vuosina 2023–2025 ylijäämäinen. Alijäämän kattaminen aiheuttaa muilla siirtymätasauslisää saavilla alueilla kuin Helsingin kaupungilla vielä mittavia sopeuttamispaineita, minkä arvioidaan voivan heijastua myös palvelujen järjestämiseen.

Muutosten vaikutus Helsingin kaupungin rahoitukseen olisi vuoteen 2029 mennessä noin -143 euroa asukasta kohden eli 102 miljoonaa euroa. Kolmen vuoden yhteenlaskettu vaikutus olisi siten esimerkiksi suhteutettuna Helsingin kaupungin arvioituun vuoden 2029 tason rahoitukseen (3,5 miljardia) noin 2,9 prosenttia. Muutosten jälkeenkin Helsingin rahoitus kasvaisi vuosina 2026–2029 arviolta 10,2 prosenttia (voimassa olevan lain mukaisen 13,5 prosentin sijasta), mikä ylittäisi koko maan rahoituksen arvioidun keskimääräisen kasvun (7,9 prosenttia). Helsingin sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen vuoden 2025 tilinpäätösarvio osoittaa noin 166 miljoonan euron ylijäämää, mikä osoittaa valtion rahoituksen tason turvaavan palveluiden järjestämisestä aiheutuvat kustannukset. Helsingin kaupungille kohdentuvan laskennallisen rahoituksen ja jäljelle jäävän edelleen varsin suuren siirtymätasauslisän perusteella arvioidaan, että ehdotetuista muutoksista huolimatta myös Helsingin kaupungin saama rahoitus kokonaisuutena riittää turvaamaan palvelujen järjestämisen edellytykset.

Hyvinvointialueiden siirtymätasauksiin ehdotetaan porrastusmuutoksia suhteessa voimassa olevan lain mukaiseen porrastukseen. Sekä siirtymätasausvähennysten että -lisien porrastusta ehdotetaan kasvatettavaksi 10 eurolla asukasta kohti vuonna 2027, 20 eurolla vuonna 2028, 30 eurolla vuonna 2029 ja 40 eurolla vuodesta 2030 eteenpäin. Porrastusmuutoksen jälkeen jäljelle jäävä siirtymätasaus jää pysyväksi osaksi hyvinvointialueiden rahoitusta vuodesta 2030 alkaen. Tämä tarkoittaa sitä, että siirtymätasausten osuus hyvinvointialuekohtaisesta rahoituksesta vähenee ja rahoitus on lähempänä laskennallisen rahoitusmallin mukaista rahoitusta. Koko maan tasolla yhteenlaskettujen pysyvien siirtymätasausten määrä vähenee noin neljäsosalla, 151 miljoonasta eurosta noin 113 miljoonaan euroon. 

Lisäksi siirtymätasauksiin ehdotetaan kohdennettavaksi säästötoimenpide, jolla ehdotetun porrastusmuutoksen jälkeen jäljelle jäävää yhteenlaskettua siirtymätasausten määrää siirretään hyvinvointialueiden rahoitettavaksi siten, että saavutetaan hallitusohjelmassa linjattu säästö. Tämä osuus, 53 miljoonaa euroa 2028, 91 miljoonaa vuonna 2029 ja 82 miljoonaa vuodesta 2030, kohdennetaan euroa asukasta kohti yhtä suurena eränä kaikille hyvinvointialueille lukuun ottamatta niitä siirtymätasauslisää saavia alueita, joilla siirtymätasaus on laskennallisen rahoituksen kehityksen huomioon ottaen tarpeen palvelujen järjestämiseksi riittävän rahoituksen turvaamiseksi.

Siirtymätasauksiin ehdotetaan maltillista muutosta porrastukseen. Tässä vaiheessa ei esitetä tätä laajempia muutoksia, jotta rahoitusjärjestelmän muutokset eivät vaarantaisi palvelujen järjestämisen edellytyksiä erityisesti niillä hyvinvointialueilla, joilla siirtymätasauslisällä on edelleen merkittävä vaikutus kokonaisrahoitukseen. Esityksessä arvioidaan, että pysyvistä siirtymätasauksista luopuminen kokonaan ei ole mahdollista ainakaan lyhyellä aikavälillä. Hyvinvointialueiden taloudelliset tilanteet ovat eriytyneet, minkä vuoksi rahoitukseen kohdistuvia suuria vuosittaisia muutoksia ei voida toteuttaa siten, että yksittäisten alueiden palvelut niiden vuoksi vaarantuisivat. Joillakin siirtymätasauslisää saavilla alueilla siirtymätasaukset muodostavat edelleen niin merkittävän osan rahoituksesta, että niiden poistaminen nopeassa aikataulussa ei ole mahdollista nykyisen rahoitusmallin puitteissa.

Rahoitusmalliin tehtävät muutokset ovat kokonaisuus, jossa on pyritty osaltaan huomioimaan alueiden talouden eriytymiskehitys ja rahoituksen tuleva kehitys. Rahoituksen määräytymistekijöiden painotusten muutoksilla rahoitusta kohdennetaan enemmän korkean palvelutarpeen alueille. Lisäksi esitykseen sisältyviä säästötoimenpiteitä on esimerkiksi kohdennettu osittain niin, että on huomioitu alueiden talouden kantokyky. Tehtävillä muutoksilla pyritään säilyttämään kustannusten hillintään tähtäävät kannustimet kaikilla alueilla. 

Ehdotetut muutokset tulevat voimaan portaittain vuosina 2027–2029, ja niiden vaikutukset kasvavat vähitellen. Muutokset vähentävät hyvinvointialueiden rahoitusta koko maan tasolla 66 miljoonaa euroa vuonna 2027, 225 miljoonaa euroa vuonna 2028 ja 390 miljoonaa euroa vuonna 2029. Ehdotetuista muutoksista koko maan tason rahoitusta vähentävät palvelutarpeen kasvua koskevat säästöt sekä siirtymätasauksiin ehdotettavat porrastusmuutokset ja säästöt.

Vuonna 2027 ehdotettujen muutosten vaikutus aluekohtaiseen rahoitukseen vaihtelee −42 eurosta +24 euroon asukasta kohti. Vuoden 2029 tasolla arvioituna ehdotettujen muutosten vaikutus vaihtelee −143 eurosta +21 euroon asukasta kohti. Aluekohtaiset vaikutukset vaihtelevat verrattain paljon, mutta erityisesti suurimpien negatiivisten rahoitusvaikutusten arvioidaan kohdistuvan alueille, joilla on rahoituksen riittävyyden näkökulmasta taloudellista kantokykyä sopeutua muutoksiin palvelujen järjestämisen edellytysten vaarantumatta.

Ehdotettujen muutosten aluekohtaiset rahoitusvaikutukset tarkentuvat lausuntokierroksen jälkeen keväällä 2026. Tällöin arvioidaan myös mahdollista lisäkuulemisen tarvetta sekä lausunnoista ja vaikutusarvioiden päivityksestä aiheutuvia mahdollisia muutostarpeita.