Hallitus on tehnyt muutoksia sote-uudistuksen lakiesitysluonnokseen lausuntokierroksen perusteella

Sote-ministerityöryhmä on käynyt läpi sote-uudistuksen lausuntokierroksella 15.6.-25.9.2020 saadut lausuntopalautteet ja tehnyt linjauksia sekä muutoksia hallituksen esitysluonnokseen. Lausuntoja saatiin 804. Esitysluonnos annetaan lainsäädännön arviointineuvostolle 14. lokakuussa 2020. Hallituksen esitys eduskunnalle on tarkoitus antaa joulukuun 2020 alussa. Sote-uudistuksen uusia itsehallinnollisia alueita kutsuttaisiin nimellä hyvinvointialue.

Lausuntokierroksen keskeinen palaute liittyi kuntien, hyvinvointialueiden ja pelastuslaitoksen rahoitukseen, hyvinvointialueiden verotusoikeuteen, itsehallintoon ja ohjaukseen, palvelujen järjestämisvastuuseen, hyvinvointialueen omaan palvelutuotantoon ja ostopalveluihin, sopimuksien mitättömyyteen, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen vastuisiin sekä toimeenpanon ja uudistuksen aikatauluun.

Nimi ja aluejako

Lausuntokierroksella uudesta itsehallintotasosta käytettiin sote-maakunta -nimitystä. Kaikkia uusia itsehallinnollisia alueita kutsuttaisiin nimellä hyvinvointialue. Nimi muuttuu maakunnaksi, kun esimerkiksi aluekehitystehtävät siirtyvät osaksi kokonaisuutta.

HUSin nimi muuttuisi HUS-yhtymäksi. Vaalit olisivat aluevaalit ja alue-sanalla korvattaisiin muitakin aiemmin sote-maakunta -alkuisia yhdyssanoja.

Itä-Savon alueen kunnat kuuluisivat Etelä-Savon hyvinvointialueeseen. 

Järjestämisvastuun sisältöön, ostopalveluihin ja sopimuksien jatkamiseen muutoksia

Lausuntokierroksen aikana käydyssä keskustelussa sekä lausuntopalautteessa nousivat esille järjestämisen ja tuottamisen roolit hyvinvointialueilla sekä kysymys julkisen vallan käytöstä. Tarkennusta vaativina kysymyksinä olivat esillä myös linjaukset hyvinvointialueen riittävästä omasta palvelutuotannosta, palvelujen monituottajuudesta, ostopalveluista sekä ostopalvelutyövoiman ja vuokratyövoiman käytöstä. Lausuntokierroksen perusteella hallituksen esitysluonnosta on täsmennetty.

Lähtökohtana on, että sosiaali- ja terveydenhuolto on suunniteltava ja toteutettava sisällöltään, laajuudeltaan ja laadultaan sellaisina kuin asiakkaiden tarve hyvinvointialueilla edellyttää. Palvelut olisi toteutettava yhdenvertaisesti, yhteen sovitettuina palvelukokonaisuuksina sekä hyvinvointialueen väestön tarpeet huomioon ottaen, lähellä asiakkaita.

Hyvinvointialueilta edellytettäisiin riittävää osaamista, toimintakykyä ja valmiutta vastata sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä ja niiden olisi huolehdittava asukkaidensa palvelutarpeen mukaisesta sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen saatavuudesta kaikissa tilanteissa. Alueilla olisi oltava riittävää omaa palvelutuotantoa sosiaalihuollossa sekä terveydenhuollon perustasolla ja erikoissairaanhoidossa, mutta säännökset eivät edellyttäisi ylikapasiteetin ylläpitämistä. Häiriö- ja poikkeustilanteissa palvelut olisi pystyttävä turvaamaan hyvinvointialueen oman tuotannon, varautumissuunnitelmien sekä muiden hyvinvointialueiden ja palveluntuottajien kanssa tehtävän yhteistyön avulla. Jollei muussa laissa erikseen toisin säädetä, hyvinvointialue ei saisi hankkia yksityiseltä palveluntuottajalta palveluja, joihin sisältyy hyvinvointialueen järjestämisvastuun toteuttamiseen kuuluvia tehtäviä, kuten julkisen vallan käyttöä sisältäviä palveluja, sosiaalityötä, sosiaalipäivystystä, terveydenhuollon ympärivuorokautista päivystystä ja ensihoitopalveluun kuuluvia järjestämistehtäviä. 

Hyvinvointialue voisi järjestää ja tuottaa palveluja toisen hyvinvointialueen alueella vain, jos se toimisi yhteistyössä tai -toiminnassa kyseisen hyvinvointialueen kanssa (palvelujen hankinta toiselta hyvinvointialueelta, yhteinen virka/toimielin, yhteistyö yhteistyöalueella, keskitettävät palvelut, yhteinen yhtiö).

Hyvinvointialueen omat yhtiöt rinnastuisivat sote-järjestämislaissa yksityisiin palveluntuottajiin tuotettaessa hyvinvointialueelle palveluja. Julkisomisteinen yhtiö ei ole viranomainen.

Yksityinen palveluntuotanto ja monituottajuus

Palvelujen monituottajuus olisi edelleen mahdollista niin, että perustuslakivaliokunnan reunaehdot huomioitaisiin. Palveluja voisi edelleen hankkia yksityisiltä palveluntuottajilta laajasti: kaikkia palveluja olisi mahdollista hankkia, jollei niiden hankkimista ei ole erikseen laissa kielletty. Yksityiseltä palveluntuottajalta voisi hankkia esimerkiksi monia sosiaalihuoltolain mukaisia sosiaalipalveluja, joita nykyisinkin hankitaan ostopalveluna, kuten kotipalveluja, kotihoitoa, perhehoitoa, asumispalveluja ja laitospalveluja. 

Yksityistä palveluntuottajaa koskevia vaatimuksia tarkennettaisiin ja ne suhteutettaisiin hyvinvointialueen hankkimien palvelujen sisältöön ja laajuuteen. Julkisena hallintotehtävänä ja julkisen vallan käyttönä pidettäviä tehtäviä tarkennetaan perusteluissa. Julkisen vallan käyttö perustuu aina lakiin. Yksityisen palveluntuottajan palveluissa voidaan käyttää julkista valtaa, jos siitä on säädetty lailla, kuten lastensuojelulaissa ja kehitysvammalaissa säädetään rajoitustoimenpiteiden käytöstä.

Palveluseteliä voisi edelleenkin käyttää. Palvelusetelilaki jää voimaan ja se on tarkoitus uudistaa jatkossa erikseen. Valmistelussa huomioidaan myös henkilökohtainen budjetti, joka edellyttää säätämistä erikseen.

Henkilöstövuokrauksen ja yksityiseltä palveluntuottajalta hankittavan henkilötyövoiman käyttöä koskevia säännöksiä tarkennetaan. Hyvinvointialue voisi hankkia yksityiseltä palveluntuottajalta sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tuottamista varten tarvittavaa työvoimaa ja käyttää henkilöstövuokrausta. Edellytyksenä on, että kyseiset sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöt toimisivat hyvinvointialueen suorassa työnjohdollisessa alaisuudessa. Työvoimaksi hankittua ja vuokrattua henkilöstöä voisi käyttää myös terveydenhuollon ympärivuorokautisessa päivystyksessä hyvinvointialueen omaa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstöä täydentävästi. Tätä laajempi hankitun tai vuokratun työvoiman käyttö ympärivuorokautisessa päivystyksessä olisi sallittua tilapäisesti tai henkilöstön saatavuusongelmissa.

Sosiaalihuollon asiakkaan palvelutarpeen arviointia ja päätöksentekoa sosiaalipalvelun tuottamista ei voisi antaa yksityisen palveluntuottajan tai siltä hankitun taikka vuokratun henkilöstön tehtäväksi. Ostopalveluna annettavassa perusterveydenhuollossa ja sen yhteydessä toteutettavissa erikoissairaanhoidon palveluissa, jotka eivät vaadi erikoissairaanhoidon sairaala- tai poliklinikkaolosuhteita, voisi tehdä hoidon tarpeen arviointia ja hoitoratkaisuja. Työvoimaksi hankittu tai vuokrattu lääkäri tai hammaslääkäri voisi edellä todetun lisäksi tehdä hoidon tarpeen arvioinnin ja hoitoratkaisuja myös ympärivuorokautisessa päivystyksessä sekä hoidettaessa erikoissairaanhoitoon otettua potilasta. Lähetteen erikoissairaanhoitoon voisi edelleen laatia jokainen lääkäri tai hammaslääkäri. Lähetteen saaneen potilaan erikoissairaanhoitoon ottamisesta päättäisi pääsääntöisesti virkasuhteessa oleva lääkäri tai hammaslääkäri. Työvoimaksi hankittu tai vuokrattu lääkäri tai hammaslääkäri voisi kuitenkin päättää potilaan ottamisesta erikoissairaanhoitoon, jos on kyse hoidon kiireellisyydestä tai hoidon saatavuuden turvaamisesta.

Yksityisen palveluntuottajan alihankinnan osalta tarkennetaan perusteluja koskien sallitun alihankinnan laajuutta ja sitä, mitä palveluja voidaan hankkia alihankintana. 

Ulkoistussopimusten mitättömyys ja irtisanominen: Ehdotetun eräiden ulkoistussopimusten mitättömyyden sijasta osa sopimuksista tulisi irtisanomisen alaiseksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen ulkoistamissopimusten mitättömyys olisi rajattu erittäin laajoihin ja merkittäviin sopimuksiin sekä kohtiin, joiden ulkoistamisen kiellosta on säädetty nimenomaisesti (esim. julkisen vallan käyttö, sosiaalipäivystys). 
 
Hyvinvointialueella olisi mahdollisuus irtisanoa sopimukset, jotka eivät täytä mitättömyyskriteerejä, mutta joissa on sovittu järjestämisvastuuseen kuuluvista asioista siten, että järjestämisvastuu ei toteudu hyvinvointialueen kokonaisarvion perusteella. Kokonaisarviossa olisi varmistettava, että hyvinvointialueella on järjestämisvastuunsa perusteella oikeus päättää palveluista yhdenvertaisesti alueellaan ja hyvinvointialueelle jää riittävää omaa palvelutuotantoa. Mitättömien ja irtisanottujen sopimuksien soveltamisaikaa pidennettäisiin kolmeen vuoteen ja irtisanottavien sopimuksien osalta mahdollistetaan voimassaolon pidennys, jos palveluiden saatavuus muutoin vaarantuisi.

Muita keskeisiä asioita

Hoitotakuu

Hallitusohjelmassa todettu perusterveydenhuollon hoitotakuu toteutetaan osana tuottavuuskokonaisuutta sekä EU:n elpymisrahaa. Maakunnille luodaan kannuste toteuttaa hoitotakuuta, johon on hyviä malleja ja käytäntöjä jo olemassa. Palveluseteleiden käytöstä säädetään osana hoitotakuulainsäädäntöä.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen

Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen vastuista on esiintynyt lausuntokierroksen aikana epäselvyyttä. Hyvinvointialueen olisi toimittava hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä yhteistyössä alueen kuntien kanssa ja tuettava niitä asiantuntemuksellaan. Lisäksi sen olisi tehtävä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä yhteistyötä alueellaan toimivien hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä tekevien muiden julkisten toimijoiden, yksityisten yritysten ja yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa.

Oppilashuolto

Oppilashuollon lähipalvelut varmistetaan lainsäädännössä.

Länsi-Pohjan sairaala

Lapin hyvinvointialueella mahdollistetaan Länsi-Pohjan sairaalan yhteispäivystyksen jatkaminen vuoden 2032 loppuun saakka. Toiminta ei voi jatkua nykyisenlaisena ulkoistettuna ostopalveluna vuoden 2025 jälkeen.

Valtion strateginen ohjaus keskittyy hyvinvointialueiden järjestämistehtäviin

Hyvinvointialueet olisivat itsehallinnollisia organisaatioita, jolloin valtion ohjaus perustuisi hyvään vuorovaikutukseen ja vuotuiseen neuvottelumenettelyyn. Hyvinvointialueiden järjestämistehtäviin kohdistuvaa valtion ohjausta koskevia säännöksiä on tarkennettu siten, että ohjaus kohdistuisi rahoituksen ja palveluiden järjestämisen kannalta keskeisiin asioihin. Ohjauksella ei puututtaisi yksityiskohtaisesti tai velvoittavasti hyvinvointialueen tehtäviin tai palvelutuotantoon. Ministeriöt eivät voisi antaa itsehallinnon omaaville hyvinvointialueille velvoittavia tehtäviä muuten kuin lailla.

Ministeriöt ja hyvinvointialueet kävisivät vuosittain strategiset ohjausneuvottelut, joissa keskityttäisiin sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämistehtäviin. Vuotuinen ohjausprosessi tarjoaisi tietoa valtion talousarvion ja julkisen talouden suunnitelman valmisteluun ja seurantaan, ja se varmistaisi myös julkisen talouden tavoitteiden toteutumista. Ministeriöt voisivat antaa neuvotteluissa hyvinvointialueille toimenpidesuosituksia.

Jos arvioidaan, että sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuussa olevalla toimijalla ei ole kykyä vastata ihmisten perusoikeuksien toteutumiseen, voisi sosiaali- ja terveysministeriö tehdä valtiovarainministeriölle aloitteen arviointimenettelyn käynnistämisestä. Aloiteoikeutta on lausuntopalautteen perusteella tarkennettu.  Aloite arviointimenettelyn käynnistämisestä perustuisi vuotuiseen ohjausprosessiin, hyvinvointialueiden ja ministeriöiden jatkuvaan vuorovaikutukseen sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuotuiseen asiantuntija-arvioon sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä. 

Lausuntopalautteen perusteella on tarkennettu myös sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueen yhteistyösopimuksessa sovittavia asioita ja sopimusten syntymisen velvoittavuutta. Hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevien yhteistyösopimusten sisältöä on täsmennetty. Yliopistosairaaloiden ympärille muodostettaisiin viisi yhteistyöaluetta (YTA-aluetta), jotka tekisivät valtuustokausittain yhteistyösopimuksen oman alueensa hyvinvointialueiden kanssa. 

YTA-alueiden yhteistyösopimuksilla edistettäisiin sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusvaikuttavuutta, tuottavuutta, laatua, asiakas- ja potilasturvallisuutta, tarpeenmukaisuutta, yhdenvertaista saatavuutta, kielellisiä oikeuksia sekä palveluketjujen ja palvelukokonaisuuksien toimivuutta. Työnjaossa olisi lisäksi varmistettava, että yhteistyösopimuksen perusteella sosiaali- ja terveydenhuoltoa antavassa toimintayksikössä olisi tehtävän hoitamiseksi riittävät taloudelliset ja henkilöstövoimavarat sekä osaaminen. YTA-sopimuksissa olisi sovittava hyvinvointialueiden työnjaosta ja yhteistyöstä. Valtioneuvosto voisi päättää sopimuksesta ja sen sisällöstä, jos hyvinvointialueet eivät pääsisi siitä sopimukseen.

Uudenmaan erillisratkaisun mukaisesti HUS-yhtymälle osoitettaisiin koordinaatiotehtävä Uudenmaan YTA-alueen yhteistyösopimuksen valmistelussa.

Hyvinvointialueiden investointien ohjausmalli perustuu lainanottovaltuuteen ja investointisuunnitelmiin

Hyvinvointialueiden investointisuunnitelmaa koskevan sääntelyn tarkoituksena on varmistaa, että hyvinvointialue suunnittelee investoinnit taloudellisesti kestävästi. Alueen käytettävissä olevan rahoituksen on riitettävä suunnitellun investoinnin toteuttamiseen. Sääntelyn tarkoituksena on varmistaa, että hyvinvointialueiden laajoja investointeja koskevat hankkeet suunnitellaan kustannusvaikuttavasti ja että yhteistyöalueittain huomioidaan muiden hyvinvointialueiden vastaavat suunnitelmat.  Lainanottovaltuutta ja investointisuunnitelmaa koskeva hyväksymismenettely on säilytetty, mutta lausuntopalautteen perusteella kokonaisuutta on virtaviivaistettu ja kevennetty. 

Kuntien rahoitus 

Kuntien rahoituksen muutosten tasausjärjestelyihin liittyvän pysyvän siirtymätasauksen enimmäismääräksi ehdotetaan +/- 60 euroa asukasta kohden aiemman +/- 100 euron sijaan laajan lausuntopalautteen perusteella. Lisäksi kuntien valtionosuusjärjestelmään on lisätty uusi kriteeri: asukasmäärän kasvun lisäosa, jolla vastataan kasvukuntien väestömäärän kasvun aiheuttamiin palvelutarpeiden lisäyksiin. Lisäosa rahoitetaan järjestelmän sisältä tasasuuruisesti euroa per asukas, kun taas siirtymätasauksen muutos ei edellytä rahoitusta.

Lisätään uutena kriteerinä asukasmäärän kasvuun perustuva lisä (n. 29 milj. euroa), jolla vastataan väestömäärän kasvun aiheuttamaan palvelutarpeen lisäykseen. Rahoitetaan peruspalvelujen valtionosuusjärjestelmän sisällä tasasuuruisesti euroa/asukas.

Omaisuusjärjestelyt ja omaisuuden kompensaatio

Sairaanhoitopiirien ja erityishuoltopiirien kuntayhtymät siirtyisivät hyvinvointialueille varoineen ja velkoineen. Kuntien ja muiden kuntayhtymien sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen käytössä oleva irtain omaisuus, sopimukset ja siirtyvän henkilöstön lomapalkkavelka siirtyisivät hyvinvointialueille ilman korvausta. Siirroilla oikaistaisiin peruspääomaa, jolloin ne eivät olisi tulosvaikutteisia. Tältä osin esitystä ei ole muutettu.

Omaisuusjärjestelyistä voi aiheutua kunnille kustannuksia, joihin kunnat eivät voi itse vaikuttaa. Tämän vuoksi esitykseen sisältyy perustuslakivaliokunnan edellyttämä kompensaatiosääntely. Lausuntopalautteen perusteella kompensaatiosäätelyssä käytettävä korvausperuste on laskettu 0,5 prosenttiyksikköön kunnallisveroprosentin laskennallisesta korotustarpeesta.

Hyvinvointialueiden rahoitus

Hyvinvointialueiden rahoituksessa toistaiseksi pysyvä siirtymätasaus on muutettu lausuntokierroksen palautteen perusteella epäsymmetriseksi +200 ja -100 euroa asukasta kohden aiemman symmetrisen +/- 150 euroa asukasta kohden lasketun sijasta. Valtio rahoittaa tämän muutoksen. Siirtymäkauden pituus on aikaisemmin esitetyn mukaisesti seitsemän vuotta.

Kaksikielisyyden painoarvo sote-rahoituksen määräytymiskriteereissä nousee 0,35 prosentista 0,5 prosenttiin. Korotus vähennetään palvelutarpeen perusteella jaettavasta laskennallisesta rahoituksesta, niin että palvelutarpeen osuus laskee 81,6 prosentista 81,45 prosenttiin. 

Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kerroin (nk. hyte-kerroin) tulisi yhden prosentin painolla mukaan rahoituskriteereihin vuodesta 2023 ja se jaettaisiin aluksi asukaskohtaisesti. Vuodesta 2026 eteenpäin hyte-rahoitus määräytyy hyvinvointialueiden laskennallisten hyte-kertoimien mukaisesti. Vieraskielisyyden kautta jaettava rahoitus muuttuu niin, että vieraskielisten lukumäärän kasvu nostaa maakuntien kokonaisrahoitusta.

Koko maan tasolla rahoitusta korotetaan vuoteen 2029 asti sosiaalimenojen analyysimallin (nk. some-malli) mukaisella palvelutarpeen kasvuarviolla korotettuna 0,2 prosenttiyksiköllä. Vuodesta 2029 eteenpäin rahoitusta korotetaan some-mallin mukaisella ennusteella.

Pelastustoimen rahoituksen riittävyyttä arvioidaan

Lausuntopalautteissa nousi esille keskeisenä huolena pelastustoimen rahoituksen riittävyys sekä rahoituksen määräytymisperusteet. Sote-ministeriryhmä totesi, että sisäministeriön arvion mukaan kunnilta siirtyvä pelastustoimen rahoituspohja ei kata vuoden 2020 tasossa lakisääteisen palvelutason edellyttämää rahoitusta. Sisäministeriö on arvioinut alueen pelastustoimilta kerätyn tiedon perusteella yhteenlasketuksi vajeeksi 79 miljoonaa euroa.

Vastuu pelastustoimen alueen palvelutasosta ja sen edellyttämästä rahoituksesta on vuosien 2021 ja 2022 osalta kunnilla. Sisäministeriö ja valtiovarainministeriö arvioivat vielä kunnilta hyvinvointialueille siirtyvän rahoituksen tasoa suhteessa pelastustoimen lakisääteisen palvelutason riittävään rahoitukseen.

Rahoitusmallia kehitetään riskikertoimen määräytymistekijöiden osalta lausuntopalautteen perusteella. Riskikertoimen sisältö määritellään vuoden loppuun mennessä ja asiasta säädetään valtioneuvoston asetuksella. Lisäksi pelastustoimen tarveperusteen pohjana ollutta pelastustoimen riskiarviointimallia kehitetään pitkällä aikavälillä yhdessä alueen pelastustoimien kanssa.

Sisäministeriö antaa oman erillisen pelastustointa koskeva tiedotteen hallituksen linjauksista.

Maakuntaveron käyttöönottoa valmistellaan

Hallitusohjelman mukaisesti hallitus on käynnistänyt valmistelun maakuntaveron käyttöönotosta. Maakuntien verotusoikeus valmistellaan hallitusohjelman mukaan parlamentaarisessa komiteassa vuoden 2020 loppuun mennessä. Verotusoikeuden käyttöönottoon liittyvät linjaukset, aikataulu mukaan lukien, tehdään ripeästi komiteatyön päättymisen jälkeen. Hallitus sitoutuu verotusta ja rahoitusta koskevan lainsäädännön valmistumiseen hallituskauden aikana sekä sen voimaantuloon viimeistään vuonna 2026. Maakuntaveron käyttöönotolla ei nosteta kokonaisverotuksen tasoa.

Hallitus tarkastelee kehysriihessä 2022 maakuntien rahoitusta suhteessa niiden tehtäviin. Mikäli maakuntien verotusta koskevaa lainsäädäntöä ei saada valmiiksi yllämainitussa aikataulussa, hallitus sitoutuu varmistamaan maakuntien rahoituspohjan riittävyyden. 

Hallitusohjelman mukaan itsehallinnolliset alueet mahdollistavat vaiheittaisen siirtymisen monialaisiin maakuntiin. Tämä valmistellaan parlamentaarisesti vuoden 2020 loppuun mennessä. Työssä selvitetään, millä edellytyksin ja mitä tehtäviä kunnilta, kuntayhtymiltä ja valtiolta voitaisiin siirtää hyvinvointialueille. 

Maakuntaverotuksen valmistelua sekä uusien hyvinvointialueiden tehtävien laajentamista koskevat linjaukset tehdään samalla aikataululla parlamentaaristen työryhmien työn valmistuttua. 

Sote- ministeriryhmä päätti, että hallitusohjelmassa todettu monikanavaisen rahoituksen purku toteutetaan ripeästi siten että lainsäädäntö säädetään tämän hallituskauden aikana. 

Voimaanpano

Voimaanpanolakiin on lisätty Länsi-Pohjan ja Itä-Savon sairaanhoitopiirien sairaaloita ja niiden yhteydessä järjestettyä yhteispäivystystä koskeva siirtymäsäännös vuoteen 2033 saakka.

Hyvinvointialueiden toiminnan käynnistäisi väliaikainen valmistelutoimielin heti esityksessä ehdotetun lainsäädännön voimaantultua. Väliaikaisen valmisteluelimen perustaminen ja toiminta tulisivat vaihtelemaan alueellisesti sen mukaan, onko alueella nykyisin alueellisia sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisjärjestelyjä. Lainvalmistelussa säännösehdotusta on tarkennettu niin, että hyvinvointialueilla on mahdollisuus perustaa väliaikaishallinnon tueksi poliittinen seurantaryhmä. Valtio vastaisi seurantaryhmän kustannuksista.

Hallitus viimeistelee lakiesityksen lopulliseen muotoon lainsäädännön arviointineuvoston palautteen jälkeen. Hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle joulukuussa 2020. Kokonaisuuden voimaantulo vaatii eduskunnan hyväksynnän.

Lisätietoja

osastopäällikkö Kari Hakari, STM, p. 02951 5163642, etunimi.sukunimi(at)stm.fi
hallitusneuvos Auli Valli-Lintu, STM, p. 02951 63463, etunimi.sukunimi(at)stm.fi
osastopäällikkö Jani Pitkäniemi, VM, p. 02955 30494, etunimi.sukunimi(at)vm.fi
pelastusneuvos Janne Koivukoski, SM, p. 0295 488420, etunimi.sukunimi(at)intermin.fi 
hallitusneuvos Ilpo Helismaa, SM, p. 0295 488422, etunimi.sukunimi(at)intermin.fi