Valtiosihteeri kansliapäällikkönä Martti Hetemäki:
Perustulosta pidemmälle

Valtiovarainministeriö 3.8.2017 13.49
Kolumni
Perustulosta pidemmälle

Keskustelu perustulosta on tuonut esiin uusia ideoita. Keskustelu olisi vielä rakentavampaa, jos se hakisi yleisesti hyviä keinoja köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseksi, ei vain uusia perustulomalleja.

Amos Ahola, Olli Kangas  ja Osmo Soininvaara ovat kommentoineet kirjoitustani perustulosta. He kaikki tuovat esiin uusia ideoita Suomessa nyt kokeiltavana olevaan malliin nähden.

Tiukennusehdotus asumisen tukiin

Amos Ahola kirjoittaa: ”Realistinen perustulon taso on 600e kuussa ilman velvoitteita - kaikki tämän päälle tuleva tuki olisi harkinnanvaraista ja tilapäistä. Tämä tarkoittaa käytännössä nykyisen asumistukijärjestelmän purkamista - joillekin alueille voidaan mahdollisesti lisäksi maksaa korvamerkitsemätöntä elinkustannuslisää, itse en näe sitä edes tarpeellisena.”  

Aholan mallissa työnteon kannustimet voisivat parantua ja julkiset menot vähentyä. Kaiken muun tuen rajaaminen tilapäiseksi ja nykyisen asumistukijärjestelmän purku ajaisivat kuitenkin monet helposti köyhyyteen. Kun yleistä asumistukea saavien yksinasuvien keskimääräiset asumiskustannukset ovat runsas 500 euroa kuussa, jäisi perustulosta elämiseen vajaa 100 euroa kuussa, Uudellamaalla ei sitäkään.

Tiukennusehdotuksia perustulon saantiin ja toimeentulotuen käytäntöihin

Olli Kangas nostaa esille ”ajatukset, joiden mukaan perustulon ei välttämättä tarvitse olla yhtä suuri kaikille tai sama koko maan alueella, ja siihen voidaan yhdistää myös velvoittavia elementtejä”. Nämä ajatukset herättävät seuraavia kysymyksiä: Porrastettaisiinko perustulo syyperusteisesti? Porrastettaisiinko perustulo alueellisesti asumiskustannusten mukaan? Ketkä olisivat velvollisia hakemaan töitä?

Kirjoituksessani totean, että ”Vuokran maksun päälle tulisi elämiseen vähintään perustoimeentulon verran eli 488 euroa kuussa. Kaksivuotisessa perustulokokeilussa veroton perustulo on 560 euroa kuussa.” Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla yksinasuvan vuokra korvataan toimeentulotuella korkeintaan vajaaseen 700 euroon kuussa. Totean siksi, että ”Perustulo ja vuokran maksu merkitsisivät yksin asuvalle karkeasti 1 000–1 200 euron tosiasiallisia verottomia kuukausituloja ilman velvoitteita”.

Soininvaara katsoo ilmeisesti, että jotta asumismenot voitaisiin  kattaa toimeentulotuella, olisi käytännössä oltava työmarkkinoiden käytettävissä. Hän toteaa: ”Kelan asumistukea Hetemäen työstä kieltäytyvä henkilö voi saada, mutta sen maksimi yksinasuvalla Helsingissä on 406,40 euroa. jos vuokra on vaikkapa vain 700 euroa ja perustulo 560 euroa, ruoka ja muu eläminen pitäisi kustantaa 270 eurolla.” Nykyisin toimeentulotuen saanti asumismenoihin ei käytännössä edellytä työmarkkinoiden käytettävissä oloa.

Samanlainen käytäntömuutos liittyy Soininvaaran toteamukseen ”Jos kieltäytyy työstä, toimeentulotukea voidaan leikata ensin sadalla eurolla ja jos kieltäytyminen on toistuvaa, 200 eurolla kuussa. Tähän perustulo ei tuo mitään muutosta, ellei muutoksesta erikseen päätetä.” Tätä sanktiota ei nyt käytännössä sovelleta.

Tulkitsen Soininvaaraa niin, että hänestä toimeentulotuen olisi oltava myös käytännössä vastikkeellinen. Tällöin olen hänen kanssaan samaa mieltä.

Soininvaara pohtii vastikkeellisuuden tuomista perustuloonkin toteamalla ”Vastikkeettomuus liittyy perustuloideologiaan, mutta ei se liity mitenkään loogisesti itse malliin.” Hän toteaa myös: ”Kyllä pieni pakko voi olla joskus hyvä keino estää syrjäytymistä.” Tässäkin olen samaa mieltä hänen kanssaan.

Jos perustulo olisikin velvoittava, mihin siis Kangas ja Soininvaara viittaavat, niin olisi päätettävä, keitä velvoittavuus koskisi. Koskisiko se vain pitkään työttömänä olevia, jotka ovat vaarassa syrjäytyä? Vai koskisiko se päinvastoin muita kuin pitkään työttömänä olleita, joiden ei kuitenkaan odoteta pääsevän töihin?

Mitkä ovat perustulon päätavoitteet?

Edellä esitetty – lukijalle varmaan puuduttava – tarkastelu viittaa minusta siihen, ettei perustulosta päästä puusta pidemmälle ellei sanota, mitä siltä halutaan. Halutaanko, että se esimerkiksi vähentää köyhyyttä tai lisää vapaaehtoistyötä? Vastaukset jäsentäisivät keskustelua.

Kaikkia tavoitteita perustulo ei voi toteuttaa. Sosiaalietuuksien uusjako joidenkin etuuksia nostamalla alentaisi joidenkin etuuksia ja lisäisi heidän köyhyyttään. Tämä on myös OECD:n selvityksen tulos. Sen tarkastelemat perustulomallit lisäisivät köyhyyttä Suomessa, vaikka samalla sosiaalimenot kasvaisivat.

Toinen tuore selvitys kolmesta perustulomallista tuottaa samanlaisia tuloksia Britannialle. Monien väestöryhmien köyhyys kasvaisi. Lisäksi työn kannustimet heikkenisivät sekä yleisesti että lisätyön osalta.

Perustulon köyhyyttä lisäävä vaikutus poistuisi lisäämällä sosiaalimenoja kokonaisuutena. Se ei olisi enää vain sosiaaliturvan uudistus. Rahoittaisivatko uudistuksen esimerkiksi sote- ja koulutuspalvelut tai veronkiristykset?

Perustulon päätavoite lienee subjektiivinen oikeus tiettyyn tulotasoon. Se on hyvä tavoite, mutta se voi olla ristiriidassa köyhyyden vähentämisen sekä julkisten palvelujen ja etuuksien turvaamisen kanssa.

Perustulo välineenä voi kuitenkin olla monille itseisarvo, joka painaa sen kielteisiä vaikutuksia enemmän.

Perustuloa on tarjottu myös patenttilääkkeeksi, joka yksinkertaistaisi sosiaaliturvan työtä tukevaksi sekä joustavoittaisi siirtymisiä työn ja muiden aktiviteettien välillä. Muiden Pohjoismaiden työllisyysasteet ovat kuitenkin Suomea selvästi korkeammat ilman perustuloa ja yksinkertaista sosiaaliturvaa. Näin on, vaikka muissa Pohjoismaissa maahanmuuttajien suurempi väestöosuus laskee työllisyysastetta Suomea enemmän.

Tärkeintä on puuttua ongelmien syihin ja varautua tulevaisuuteen

Työttömyys, syrjäytyminen ja köyhyys ratkeavat kestävästi vain puuttumalla niiden syihin. Toimilla on kiire. Paljon palveluja tarvitsevien 75 vuotta täyttäneiden määrä on kasvamassa 60 prosentilla 13 vuodessa. Palvelut rahoittaa vain iso nousu työllisyysasteessa, jota tekoäly ja automaatio painavat kuitenkin samalla alas.

Kolmiosaisen juttusarjani ensimmäisen osa koski perustuloa. Muut osat olivat minusta sitä tärkeämpiä. Toisen osan mukaan heikko koulutus ja kallis asuminen ovat heikon työllisyyden ja köyhyyden syitä. Kolmas osa korosti tekoälyn vaikutuksia. Kiireinen lukija voi vilkaista kuvioperustelut klikkaamalla tästä ja tästä.

Martti Hetemäki

valtiosihteeri kansliapäällikkönä

Talouspolitiikka