Lyhennelmä

C oli työskennellyt saman työnantajan palveluksessa määräaikaisessa virkasuhteessa yhtäjaksoisesti kolmella eri nimittämiskirjalla ajalla 1.6.2001 - 31.12.2003. Virkasuhde päättyi, koska häntä ei enää nimitetty viraston virkamieheksi. Tämän jälkeen C oli ollut vielä määräaikaisessa työsuhteessa samaan työnantajaan ajalla 1.1.2004 - 29.2.2004. Työvoimatoimistossa ja sanomalehdissä julkaistussa työpaikkailmoituksessa ei ollut mainintaa virkasuhteen määräaikaisuudesta. Lisäksi työpaikkahaastattelussa oli C:n mukaan todettu virkasuhteen olevan toistaiseksi voimassaoleva. Saatuaan ensimmäisen nimittämiskirjan haltuunsa, C havaitsi, että virkasuhde olikin merkitty työn luonteen perusteella määräaikaiseksi. Työnantajan mukaan C:n virkasuhteen alkaessa vallitsi käytäntö, jonka mukaan kaikki yksikön palvelukseen tulevat uudet henkilöt otettiin määräaikaisiin virkasuhteisiin. Tieto viran vakinaisuudesta perustui työnantajan käsityksen mukaan työvoimahallinnon virheelliseen merkintään työnhakuilmoituksessa. Työnantajan mukaan C:n työtehtävät koostuivat enimmäkseen erillisrahoitetuista projekteista. Edelleen C:n palvelussuhde olisi työnantajan mukaan vakinaistettu vuoden 2004 alusta, ellei tämä olisi siitä kieltäytynyt. Lisäksi C oli hyväksymällä virkasuhteen muuttamisen määräaikaiseksi työsuhteeksi menettänyt oikeutensa hakea korvausta määräaikaisten virkasuhteiden perusteella. C kiisti työnantajan väitteet, ja vaati korvauksena perusteettomista määräaikaisista virkasuhteista 24 kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta.

Virkamieslautakunta totesi päätöksensä perusteluissa, ettei C ollut määräaikaisen työsopimuksen allekirjoittamisella tai muullakaan tavoin menettänyt oikeuttaan vaatia korvausta määräaikaisten virkasuhteiden perusteella. C oli otettu alun perin yleisiin tehtäviin. Selvitystä siitä ajankohdasta, jolloin C olisi siirtynyt projektiluonteisiin tehtäviin, ei ollut työnantajan puolelta esitetty. Projektiluonteinenkaan työ ei ole lainmukainen peruste määräaikaiselle virkasuhteelle, jos virkasuhdetta ei virkaan nimitettäessä ole sidottu tiettyyn tai tiettyihin projekteihin tai työsuoritusta muutoin riittävästi rajattu. C:n nimittämiskirjoihin merkittyä määräaikaisuuden perustetta "työn luonne" oli pidettävä riittämättömänä, eikä merkinnälle voida muutoinkaan antaa painoarvoa ottaen huomioon työnantajan selvityksen vallinneesta käytännöstä ottaa kaikki henkilöt määräaikaisiin palvelussuhteisiin. Ei ollut myöskään näytetty, että C:lle olisi tarjottu hänen palvelussuhteensa vakinaistamista, josta tämä olisi sitten kieltäytynyt. Lisäksi virkamieslautakunta katsoi, että C:llä oli ollut työpaikkailmoituksen ja myöhempien keskusteluiden perusteella aihe olettaa virkasuhteen olevan toistaiseksi voimassa oleva. Työnantajan menettely otettiin tältä osin huomioon korvauksen määrää korottavana seikkana.

Virkamieslauta hyväksyi korvausvaatimuksen (äänestys 8-1), ja määräsi C:lle maksettavaksi 12 kk palkkaa vastaavan korvauksen.

KHO:2007:2063
Ei muutosta.

Valtion virkamieslaki 9 §
Valtion virkamieslaki 56 §