Talouspolitiikan koordinaattori Lauri Kajanoja:
Miksi lähivuosina tarvitaan suoria sopeutustoimia?

EU:n finanssipoliittiset säännöt edellyttävät Suomelta lähivuosina julkisen talouden vahvistamista. Tässä tehtävässä sinänsä tärkeiden talouskasvua vahvistavien uudistusten rooli on rajallinen.

EU:n yhteiset finanssipoliittiset säännöt tukevat jäsenmaiden julkisen talouden kestävyyttä. Suomen julkisen talouden tila ja näkymät ovat nyt sellaiset, että näiden sääntöjen noudattaminen rajoittaa suoraan kansallista finanssipolitiikkaa. Tämä on tilanne nyt, ensi eduskuntavaalikaudella ja mahdollisesti sen jälkeenkin. 

Julkisen talouden vahvistamisen tarve on mittava. Joulukuun 2025 näkymien mukaan EU:n finanssipoliittisten sääntöjen noudattaminen edellyttää vuoteen 2031 mennessä vähintään noin kahdeksan miljardin euron verran lisää sopeutustoimia julkisessa taloudessa. Tämä luku elää vielä kuluvan vuoden aikana, kun talouden näkymät päivittyvät. Joulukuussa saadaan Euroopan komissiolta seuraavan vaalikauden sopeuttamistarpeen määrittelyn kannalta keskeinen viiteura. 

EU:n finanssipoliittiset säännöt rajaavat keinovalikoimaa

Julkisen talouden vahvistamisen keinot jaetaan usein suoriin sopeutustoimiin ja rakenteellisiin uudistuksiin. Suorat sopeutustoimet tarkoittavat menosäästöjä ja verotuksen kiristyksiä. Rakenteellisilla uudistuksilla puolestaan tarkoitetaan tässä yhteydessä toimenpiteitä, jotka vahvistavat työllisyyttä tai työn tuottavuutta ja sitä kautta julkista taloutta. 

Se, että EU:n finanssipoliittiset säännöt asettavat suoraan rajoituksia Suomen julkisen talouden hoidolle, kaventaa julkisen talouden vahvistamisen keinovalikoimaa. Vahvistaminen pitää vuoteen 2031 mennessä käytännössä hoitaa suorilla sopeutustoimilla. Tämä johtuu siitä, että EU:n finanssipoliittisista säännöistä tuleva julkisen talouden vahvistamistarve on määritelty niin sanottujen nettomenojen kehityksen avulla, johon voi oleellisesti vaikuttaa vain suorilla sopeutustoimilla. 

Rakenteellisten uudistusten työllisyyttä tai työn tuottavuutta vahvistava vaikutus ei oleellisesti auta nettomenoja pysymään niille asetetulla polulla. Tämä on tilanne siinäkin tapauksessa, että uudistukset kohentaisivat talouskasvua ja sitä kautta pienentäisivät julkisen talouden alijäämää jo ennen vuotta 2031. Sama koskee myönteisiä yllätyksiä talouskasvussa. 

Tämä johtuu siitä, miten nettomenot on määritelty. Otetaan esimerkiksi talouskasvua tukeva verouudistus, joka on välittömiltä vaikutuksiltaan neutraali julkisen talouden kannalta. Uudistuksessa kiristetään kasvun kannalta vähemmän haitallista verotusta ja kevennetään kasvun kannalta enemmän haitallista verotusta. Tämä toteutetaan siten, että toimenpiteiden välittömät vaikutukset verotuloihin kumoavat toisensa. Uudistuksen voi odottaa tukevan kasvua ja siten lisäävän verotuloja. Nettomenot on kuitenkin määritelty niin, että verotulojen lisääntyminen talouskasvun seurauksena ei vaikuta niihin. Vain harkinnanvaraiset tulopuolen toimenpiteet vaikuttavat nettomenoihin, ja niiden summa tässä esimerkissä on nolla. Siten tällainen uudistus ei lisää nettomenoihin vaikuttavia verotuloja, vaikka se tukisi talouskasvua nopeastikin. 

Rakenteelliset uudistukset auttavat mutta eivät vielä samalla kaudella 

Rakenteellisilla uudistuksilla on silti merkitystä julkisen talouden vahvistamisen kannalta kahdella tavalla.  

Ensiksikin sopeutuspolkua, jolla nettomenojen pitää pysyä, voi loiventaa sitoutumalla rakenteellisiin uudistuksiin ja investointeihin. Näin on Suomen määrä tehdä finanssipoliittisen parlamentaarisen työryhmän helmikuisen päätöksen mukaan. Jos näin ei tehtäisi, se kasvattaisi Suomelta vaadittava sopeutusta. 

Lisäksi rakenteelliset uudistukset voivat helpottaa tilannetta pidemmällä aikavälillä. Jos uudistukset kohentavat talouskasvua ja/tai julkisen talouden tilaa ensi vaalikauden aikana niin, että julkisen talouden näkymät sen jälkeisille vuosille paranevat, tämä voi väljentää vuonna 2031 alkavan vaalikauden nettomenopolkua ja siten pienentää suorien sopeutustoimien tarvetta tuolloin. 

Valtion omaisuuden myynti ei anna lisää tilaa investoinneille 

Yksi kysymys julkisen talouden hoitamisessa koskee valtion omaisuuden hyödyntämistä julkisten investointien rahoittamisessa. Esimerkiksi kuluvalla vaalikaudella osa julkisista investoinneista on rahoitettu tällä tavalla, joskin vain pieni osa. Nettomenopolulla pysymiseen valtion omaisuuden myymisellä ei kuitenkaan käytännössä pystytä vaikuttamaan. Tämä johtuu siitä, miten nettomenoihin vaikuttavat julkisen talouden tulot on määritelty. 

Otetaan esimerkiksi toimenpidekokonaisuus, jossa valtio myy omistamiaan pörssiyhtiön osakkeita ja rahoittaa näin saaduilla varoilla ratainvestoinnin. Vaikka osakkeiden myynti näkyy tulona valtion budjetissa, tällainen rahoitusomaisuuden myynti ei näy nettomenoihin laskettavissa tuloissa. Ratainvestointi puolestaan näkyy nettomenoissa samalla tavalla kuin mikä tahansa julkinen meno. Näin ollen toimenpidekokonaisuus kasvattaa nettomenoja täysimääräisesti, vaikka sillä ei ole vaikutusta valtion budjetin alijäämään tai julkisen talouden bruttovelkaan. 

Julkiset investoinnit on siten kokonaisuudessaan rahoitettava kuten kaikki muutkin julkiset menot. Mahdollinen valtion omaisuuden myyminen ei anna investoinneille tilaa, kun julkisen talouden hoitoa rajoittaa tarve pysyä nettomenopolulla. 

Vaikka EU:n finanssipolitiikan säännöt kaventavat julkisen talouden vahvistamisen keinovalikoimaa lähivuosina, ne eivät ratkaise sitä, millaisia valintoja niiden puitteissa Suomessa tehdään. Suuri määrä erilaisia mahdollisia keinoja tuodaan esiin virkapuheenvuorossa, meno- ja rakennekartoituksessa sekä verokartoituksessa, jotka valtiovarainministeriö julkaisee lokakuussa.

Lauri Kajanoja 
Talouspolitiikan koordinaattori