Tietopolitiikka-yksikön päällikkö Sami Kivivasara:
Tiedonhallintalailla varmistetaan tiedon tehokas hyödyntäminen digiyhteiskunnassa

Tietoja kysytään palveluja, palveluketjuja ja tietovarantoja varten vain kerran. Tämä on hallituksen tavoite, jonka onnistumiseksi tiedon tulee siirtyä sujuvasti viranomaisten, muiden toimijoiden ja palvelujen välillä. Miten tämä saadaan aikaan?

Asiakaslähtöisessä digitaalisessa yhteiskunnassa keskeistä on tiedon hyödyntäminen. Tässä auttaa selkeä lainsäädäntö. Siksi valmistellaan tiedonhallintalakia, jotta tietoon perustuvat palvelut ja toiminta voisivat uudistua palvelemaan paremmin digitaalista yhteiskuntaamme.

Tiedonhallintalaki raamittaa uudistumista

Lainsäädäntö on parhaimmillaan toimintaa selkein suuntaviivoin raamittava ja toimintaedellytyksiä luova ja mahdollistava. Tähän tähdätään myös tiedonhallintalaissa, jonka tarkoitus on säännellä tiedon elinkaaren hallinnasta julkisessa hallinnossa.

Tiedonhallintalain lain tavoitteena on edistää viranomaisten tiedonhallinnan laatua ja tietoturvallisuutta sekä viranomaisten tietoaineistojen vastuullista hyödyntämistä. Tieto on myös rakennusaine hyvän hallinnon mukaiseen tehokkaaseen ja tulokselliseen toimintaan ja laadukkaiden palveluiden tuottamiseen. 

Lain on tarkoitus kattaa tiedonhallinnan suunnittelu- ja kuvausvelvollisuudet, tietoturvallisuusvaatimukset, asian- ja palvelunhallinnan rekisteröinnin perusteet sekä tietoaineistojen säilyttämistä ja arkistointia koskevat säännökset.

Tietohallintolain ja arkistolain kohtalo

Tiedonhallintalaki korvaa tietohallintolain, arkistolain ja hyvää tiedonhallintatapaa koskevan sääntelyn julkisuuslaista. Yhtenä kysymyksenä valmistelun aikana on ollut, miten käy vuonna 2011 voimaan tulleen tietohallintolain, säilyykö kokonaisarkkitehtuurityön tuki lainsäädännössä?

Tietohallintolain sääntelytapaa voidaan aiheestakin kritisoida, mutta pitää muistaa, että se on laadittu sen varmistamiseksi, että julkisen hallinnon tietohallinto ohjautuu paremmaksi. Lain tarkoitus ja sen sisältämät vaatimukset ovatkin edelleen ajassa. Yhteentoimivuuden edistäminen on keskeistä ja sen edellyttämien kuvausten ja määritysten toteuttamista yhtenäisellä ja tietojen vaihtoa edistävällä tavalla on edelleen ohjattava myös lainsäädännön tasolta.

Tietohallintolain keskeinen väline, kokonaisarkkitehtuuri, on jatkossakin hyvä ja keskeinen keino, jolla viranomaiset voivat toteuttaa uuteen lakiin kaavailtuja suunnittelu- ja kuvausvelvoitteita. Itse säännöksissä kokonaisarkkitehtuurisanaa ei kuitenkin näillä näkymin tulla enää käyttämään. Vastaavasti käsite arkistonmuodostussuunnitelma jää historiaan, kun arkistolaki kumotaan ja arkistointia ja tietoaineistojen säilyttämistä koskevat sääntely otetaan tiedonhallintalakiin.

Tietojen säilyttämistä ja arkistointia koskevia velvoitteita myös selkiytetään ja saatetaan yhteensopivaksi EU:n tietosuoja-asetuksen kanssa.  Sääntelyn selkiyttämisellä pyritään varmistamaan, että toimijat, kuten viranomaiset tiedonhallintayksikköinä ja muun muassa Kansallisarkisto, voivat luotettavalla tavalla turvata yhtäältä viranomaisten toimintaan liittyvät tietotarpeet, henkilötietojen suojan sekä toisaalta kulttuurihistorialliset arkistointitarpeet.

Helsingin Sanomissa 18.4.2018 vieraskynäkirjoituksessa ilmaistaan huoli tulevan sääntelyn vaikutuksista historian tutkimukseen. Tämänkin tietotarpeen toteuttamista viranomaisten tietoaineistoista parantaa se, että toimijoiden vastuita selkiytetään ja kirkastetaan.

Tavoitteena tulevaisuuteen katsova laki

Tiedonhallintalain sääntelystä pyritään rakentamaan mahdollistava. Esimerkiksi rajapintojen avaamisesta ja kuvaamisesta säätämällä edistetään koko ajan laajenevaa ja reaaliaikaisemmaksi muuttuvaa tietojen käytön ja vaihdon tarpeita varten. Lisäksi suunnitteluvelvoitteita koskevan sääntelyn avulla pyritään siihen, että viranomaiset ottavat jo toimintoja suunnitellessaan ja tietojärjestelmiä toteuttaessaan huomioon tietojen hyödyntämisen muiden toimijoiden toiminnassa ja palveluketjuissa.

Tiedonhallintalaki tulee olemaan aikaa kestävä, tulevaisuuteen katsova laki. Siinä asetetaan selkeät vaatimukset siitä, miten viranomaisten ja muiden julkista hallintotehtäviä hoitavien on toteutettava tiedon hallintaansa. Tarkoituksena on mahdollistaa myös, että jatkossa voitaisiin purkaa päällekkäistä sääntelyä sekä toisaalta luopua tarpeettomista hallinnollisista käytänteistä, kun tiedon vaihto perustuu yhtenäisiin ja luottamuksen säilymisen turvaaviin säännöksiin ja niiden mukaisiin nykyaikaisiin toimintatapoihin digitaalisessa yhteiskunnassa.

Voit lukea tiedonhallintalain valmistelusta lisää vm.fistä.

Sami Kivivasara
Lainsäädäntöneuvos, yksikön päällikkö
@sKivivasara