Valtiovarainministeri Riikka Purran puhe vuoden 2026 talousarvioesityksen lähetekeskustelussa
Valtiovarainministeri Riikka Purra puhui vuoden 2026 talousarvioesityksen lähetekeskustelussa eduskunnassa 23. syyskuuta.
Arvoisa puhemies!
”Tee, mitä voit, sillä mitä sinulla on, siinä missä olet.”
Tämän hallituskauden talous- ja finanssipolitiikka ei ole ollut helppoa. Ympäröivä maailma tai kansakuntamme omat ongelmat eivät ole pieniä. Mutta nyt jo kolmannen esittelemäni budjetin myötä totean Rooseveltin hengessä, että olen tyytyväinen, että juuri tämä hallitus on nyt ja näinä aikoina tekemässä, mitä se voi tehdä, niillä välineillä, joita sillä on.
Kaikki tiedämme, miten tähän on tultu. Suomalaisessa politiikassa vallitsi vuosikymmeniä veltto ote, jossa poliittisten pikavoittojen toivossa valtiontalous on päästetty rempalleen, julkisia palveluja on lisätty vailla lisääntyvää tulopohjaa. Jossain vaiheessa julkinen velkaantuminen hidastui, mutta sekin taisi olla pitkälti nollakorkomaailman ansiota. Korkotaso on taas normaali, mutta maailma ympärillämme ei ole.
Ukrainan sota on muuttanut turvallisuusasetelmaa perusteellisesti. Suomi liittyi Natoon, ja puolustusmäärärahoja kasvatetaan pysyvästi yli 5 miljardilla eurolla suhteessa siihen tasoon, mihin olimme pitkään tottuneet. Koko sotilasdoktriini on murroksessa. Kiitän oppositiota siitä, että tarve puolustusmäärärahojen nostolle jaetaan ja ymmärretään laajasti.
Mutta myös taloudellinen kantokyky, valtion maksukyky, on välttämätön edellytys sille, että maan turvallisuudesta voidaan huolehtia. Luottoluokituksemme laski heinäkuussa. Nyt käsillä oleva budjettiehdotus osaltaan pyrkii varmistamaan sen, että luottoluokituksemme ei laskisi enää lisää.
Suomi on Euroopan reunamaa, harvaan asuttu ja ikääntyvä. Taloudellinen kasvu on tavattoman hidasta, ja valtion velka kasvaa. Valtiolla on kohta velkaa yli 200 miljardia euroa, siitäkin huolimatta, että tämä hallitus on tehnyt säästöjä jo nyt yli 6 miljardin edestä, korjauspakettimme kokonaisuuden ollessa jo yli 10 miljardia.
Tällaista ei ole pystynyt tekemään kukaan sitten Esko Ahon hallituksen. Tuolloin valuuttavaranto oli loppumassa, ja valtiota uhkasi kassakriisi pankkikriisin ohella. Tilanne ei ole nyt akuutti, vaan ongelma on krooninen, ja siksi olennaisesti vaarallisempi. Valuutan kellunta ei ole vaihtoehto.
Jokaista säästöä vastustamalla ja uusia menoja esittämällä ei päästä eteenpäin – punavihreä populismi johtaa turmioon. Jos maalla ei ole taloudellisia voimavaroja, se menettää suvereniteettinsa; siksi näillä asioilla ei pidä leikkiä.
Ymmärrän, että oppositiossa kaikki on helppoa, mutta olkaa niin hyvät ja ymmärtäkää todellisuus. Kansanedustajilla ei olisi nyt aikaa keskittyä teatteriin tai tosi-tv:n tekemiseen vaan todellisuuden seuraamiseen täällä näin. Oppositiollakin on vastuu, teitä kuunnellaan. Älkää sumuttako kansalaisia kuvittelemaan, että säästöjä voitaisiin olla tekemättä tai että hallitus on aiheuttanut ongelmat, joita se päinvastoin ratkoo.
Arvoisa puhemies!
Vaikeina aikoina tarvitsemme päättäjiä, jotka kykenevät näkemään kansakunnan edun, ja asettamaan sen oman etunsa edelle. Vaikeina aikoina tehdään vaikeita päätöksiä. Politiikassa vastuunkannosta ei valitettavasti aina palkita, mutta siinä on vastuunkannon ydin: tehdään vaikeita päätöksiä, koska isänmaan etu niin vaatii. Sitä on johtajuus. Opposition vaihtoehdottomuudesta päätellen siellä on johtajuusvaje. Hallituksen 10 miljardin kokonaisuudelle ja uudistus- ja kasvutoimille ei ole uskottavaa vaihtoehtoa, eikä ole mitään näkymää siitä, että vasemmisto-oppositiolla olisi kykyä tai halua pelastaa julkinen talous.
Vaikka te tästäkin sanasta pillastutte, sanon sen silti. Suomen populistiset päättäjät olivat valmiita jatkamaan sosialismin tiellä, vaikka alta meni metsäteollisuutta, alta meni nokiat, luvut näyttivät koko ajan, mitä tulee tapahtumaan, silti jatkettiin rahan lappamista ja huikentelevaa idealismia. Maahanmuuttoa oli pakko saada hinnalla millä hyvänsä, mistä hyvänsä, ja Kelasta Suomi nyt maailmalla tunnetaankin. Kouluasioita ajettiin seinään, ja sitäkin hintalappua ihmettelemme juuri nyt. Vihreän idealismin nimissä tehtiin päätöksiä, jotka moni nyt mielellään unohtaisi. Suomalainen naivismi on johtanut kärsimykseen – ja vain realismi ja tiukka linja, rajat ja rakkaus voivat pelastaa Suomen.
Arvoisa puhemies,
Hallitus on päättänyt mittavasta valtiontalouden ja laajemmin julkisen talouden sopeutuskokonaisuudesta jo neljä kertaa. Säätytalolla päätimme kuudesta, kehysriihessä 2024 kolmesta miljardista, puoliväliriihessä taas uusista toimista kasvutoimia rahoittamaan. Ja nyt syksyllä onnistuimme vielä sopimaan miljardin euron lisätoimista. Hallituksen toimintakyky on erinomainen, ja vastaamme ajan haasteisiin päättäväisesti. Tämä on täysin erilaista kuin edellisellä hallituksella, joka vietti riihissään päiväkausia, peruutti joka ikisen säästötoimen ja palasi kameroiden eteen kertoen uusista menoista.
Nyt parlamentaarisessa käsittelyssä olevan velkajarrun tarkoituksena on ohjata tulevia hallituksia sopeuttamaan riittävästi, jotta Suomen maksukyky säilyy jatkossakin. Olen itse arvioinut, että seuraavan hallituksen on tehtävä uusia säästöjä noin 10 miljardin euron edestä. Kun edessä ei ole enää kuin vaikeampia säästöpäätöksiä, on selvää, että eduskuntavaaleista 2027 tulee säästövaalit. Jokaisen puolueen on tuotava ehdotuksensa kansalaisten läpivalaisuun vaalien alla. Se on demokratian toteutumisen kannalta oleellista.
Arvoisa puhemies,
Luvut budjettiehdotuksessa ovat edelleen huomattavan karut. Valtiontalouden todellinen alijäämä on noin 11 miljardia euroa. Jos hallitus ei olisi sopeuttanut valtiontaloutta, Marinin hallituksen jäljiltä alijäämä olisi jo miltei 20 miljardia euroa. Ilman tämän hallituksen sopeutustoimia velkasuhde nousisi nykyennusteen valossa, puolustusmenojen 3,5 prosentin tavoite huomioiden, yli 120 prosenttiin bkt:sta vuonna 2035, kun tehtyjen sopeutustoimien myötä arvio on hieman alle 100 prosenttia suhteessa bkt:hen. Velkaantuminen näillä näkymin taittuu 2027, ja hallituksen keskeinen finanssipoliittinen tavoite saavutetaan. Uusi velkajarru pyrkii varmistamaan, että velkasuhde saadaan laskevalle uralle 2027 lähtien.
Säästöpäätöksistä huolimatta hallitus tekee myös merkittäviä kasvutoimia. Aivan kuten pitääkin. Toisin kuin ennen, kasvumantralla ei piilotella tekemättömyyttä, vaan sekä menosäästöt että täysin välttämättömät rakenteelliset uudistukset ja kasvun edellytysten vahvistaminen ovat molemmat avainasemassa.
Työn verotusta kevennetään miljardilla eurolla ensi vuonna. IMF:n arvion mukaan korkein marginaaliverotus ei saisi ylittää 44 prosenttia. Hallitus laskee nyt himoverottavaa veroasteikkoa siten, että ylimmät marginaalit rajataan 52 prosenttiin. Suunta on terve, ja työn tekemisen kannustimia lisätään. Pieni- ja keskituloisten työtulovähennystä korotetaan yli 600 miljoonalla eurolla. Työtätekevien lapsiperheiden asemaa helpotetaan lapsivähennyksen korotuksella, 100 miljoonalla eurolla. Ruoan arvonlisävero kevenee, samoin edelleen autoilun verotus.
Verotus menee siis oikeaan suuntaan, ja kokonaisveroaste laskee vaalikauden aikana, vieläpä selvästi. Kituliaan talouskasvun maana ja sosialidemokratiaan tukehtuneen elinkeinotoiminnan kärsiessä pitää tervehdyttää rakenteita ja tukea työtä ja yrittämistä.
Työttömyys on tämän hetken suurin ongelmamme. Hallitus kuitenkin ymmärtää sen perusteet, ymmärrämme kansainvälisen ja turvallisuustilanteen, ymmärrämme suhdanteen. Emme kuvittele, että hokkuspokkuskeinolla tai rahalla voisimme asian tuosta vain kestävästi korjata. Ei, tärkeintä on jälleen vaikuttaa erityisesti niihin asioihin, jotka ovat meidän käsissämme, ja auttaa kansakuntaa pääsemään yli tästäkin vaikeasta tilanteesta niin, että tulevaisuus olisi parempi.
Työnteko, yrittäminen, vienti, niistä lopulta elämme – ja niillä rahoitamme niin vanhustenhoivan kuin aseet itärajaa suojaamaan.
Arvoisa puhemies,
Tässä budjettiehdotuksessa lisäämme puolustusvoimien tilausvaltuuksia 6 miljardilla eurolla. Maavoimien uudistustyö pääsee toden teolla käyntiin.
Suomen turvallisuus ja itsenäisyys, kaikkein tärkeintä. Me pärjäämme ja me selviämme, ja tällä budjetilla tulevaisuus on taas vähän parempi.