Ylijohtaja Mikko Spolander:
Korkeasuhdanteessa vahvistettava julkista taloutta ja talouden kasvun edellytyksiä

Suomen talous kasvaa nyt ripeästi ja kasvu on laaja-alaista. Uutiset maailmantaloudesta ja erityisesti Euroopasta ovat suotuisia. Vientimarkkinat kasvavat, yritykset saavat entistä enemmän uusia tilauksia ja vienti vetää. Sekä yritysten että kotitalouksien usko tulevaisuuteen on vahva. Yritykset investoivat uuteen tuotantokapasiteettiin ja palkkaavat uusia työntekijöitä. Työllisyys kohenee ja työttömyys alenee. Kotitaloudet uskaltavat kuluttaa.

Vaikka käännettä oli povattu ja odotettu, suhdannepyrähdys on yllättänyt ennustajat. Kaikki keskeiset ennustelaitokset ovat tarkistaneet kuluvan vuoden kasvuarvioitaan järjestään ylöspäin viime kuukausina. Kansantalouden tilinpidon tuoreimmat tiedot osoittavat kasvun olleen arvioitua nopeampaa myös v. 2016.

Suhdannepyrähdys ei kuitenkaan luo uutta jaettavaa julkiseen talouteen, eikä elvyttävä finanssipolitiikka olisi nyt tarkoituksenmukaistakaan. Talous ei kaipaa lisää kysyntää vaan kapasiteettia, jonka varassa talous voi kasvaa nopeammin tulevaisuudessa.

Valtiontalouden alijäämä on edelleen useita miljardeja. Suhdannepyrähdys kasvattaa valtion tuloja ja pienentää menoja, mutta silti alijäämä pienenee hitaasti. Alijäämä ei luo liikkumatilaa kasvattaa valtion menoja tai keventää verotusta.

Lisäksi kasvupyrähdyksestä syntyvät tulot ovat väliaikaisia. Ne pitäisi käyttää vahvistamaan valtion taloutta eli pienentämään valtion velanottoa. Hyvinä aikoina pitäisi varautua seuraavaan taantumaan etenkin, kun valtiontaloudessa on reilusti kurottavaa edellisen kuopan jäljiltä.

Ja vielä. Talous elää vahvaa nousukautta. Kapasiteetti alkaa olla täyskäytössä. Osaavasta työvoimasta alkaa olla pulaa. Noususuhdannetta ei pidä kärjistää elvyttävämmällä finanssipolitiikalla.

Ilman talouden tuotantoedellytyksiä kohentavia uudistuksia kasvu hidastuu prosentin puolentoista haarukkaan suhdannepyrähdyksen jälkeen. Väestön ikääntyminen pienentää työikäisen väestön määrää vääjäämättä ja talouden kasvu on pelkästään tuottavuuden kasvun varassa. Puolentoista prosentin tuntumaan asettuva tuottavuuden kasvukin olisi saavutus teollisuustuotannon taantuman myötä palveluvaltaistuneessa taloudessa.

Korkeasuhdanne on otollista aikaa uudistaa talouden rakenteita niin, että talouden kasvun edellytykset kohenevat. Vahva kysyntä vaimentaa epäsuotuisia vaikutuksia, joita uudistuksista voi aiheutua lyhyellä aikavälillä.

Talouspolitiikan keinoin pitäisi keskittyä tukemaan työllisyyttä ja tuottavuuden kasvua. Korkeampi tuotantopotentiaali loisi taloudelle tilaa kasvaa nopeammin ilman, että hinta- ja kustannuspaineet kasvavat.

Talouspolitiikan tavoitteena on oltava selvästi nähtävissä olevaa korkeampi työllisyys. Työvoimaan osallistumisasteiden pitää nousta väestöryhmissä, joissa ne ovat alhaisia. Työvoiman pitää liikkua joustavammin sieltä, missä sitä on, sinne, missä sitä tarvitaan. Yhteiskunnan rakenteiden pitää tukea työllisyyden ja tuottavuuden kasvua. Toimien keskiössä olisi tarkoituksenmukaista olla

• työttömyys- ja muun sosiaaliturvan luomat kannusteet palkata ja ottaa vastaan työtä,

• ulkomaisen työvoiman saatavuus ja tarveharkinta,

• työmarkkinoiden ja elinkeinotoiminnan sääntely,

• yhdyskuntarakenne ja sitä tukevat liikenneratkaisut,

• asuntomarkkinat ja asuntojen rakentaminen,

• koulutus-, tutkimus- ja tuotekehitysinvestoinnit.

Uudistukset kohentavat työllisyyttä, tuottavuutta ja kasvua vähitellen. Vaikutusviipeet voivat kuitenkin olla pitkiä. Siksi talouden ja työllisyyden kasvun edellytyksiä pitää tukea myös muilla tavoin.

Yritysten kustannuskilpailukyky on kohentunut, mikä tukee vientiä, tuotantoa ja työllisyyttä. Suotuisa kehitys on edellyttänyt mm. palkkamalttia. Malttia tarvitaan jatkossakin. Pitkän taantuman jäljiltä takamatka Suomen taloudessa on pitkä. Ulosmitattavaa ei ole.

Mikko Spolander

Osastopäällikkö, ylijohtaja
@MikkoSpolander