Lyhennelmä

Virasto oli päätöksellään 31.3.2010 irtisanonut toimistosihteeri A:n virkasuhteen. Päätöksen perustelujen mukaan A oli toistuvasti perusteettomilla poissaoloillaan laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan ja oli käyttäytynyt virkamiehelle sopimattomalla tavalla esiintyessään päihtyneenä työpaikalla. Työnantajan kirjallisista varoituksista ja hoitoonohjauksesta huolimatta A ei ollut muuttanut moitittavaa käyttäytymistään.

Virkamieslautakunta katsoi, että asia oli ollut ratkaistavissa asiakirjoista ilmenevien riidattomien tosiseikkojen perusteella, joten suullinen käsittely oli ollut asiassa tarpeeton. Irtisanomispäätös ei ollut syntynyt kuulemisvirheen vuoksi virheellisessä järjestyksessä, vaikka työnantaja ei ollut katsonut tarpeelliseksi selostaa A:lle aikanaan ilmoitettuja kirjallisten varoitusten ja huomautusten antamisen perusteita enää uudelleen irtisanomismenettelyn yhteydessä.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella A oli saanut työnantajan ennen virkasuhteen irtisanomista esittämästä tapahtumainkuvauksesta tietää, että työnantaja katsoi A:n olleen 16.12.2009 luvatta poissa työpaikaltaan ainakin koko iltapäivän aina virka-ajan päättymiseen asti. Irtisanomispäätöstä ei pelkästään sen perustelujen yksilöimättömyyden vuoksi ollut syytä kumota virheellisessä järjestyksessä syntyneenä. A:lle oli selkeästi ilmoitettu häntä virkasuhteen irtisanomisen johdosta kuultaessa, että A:n irtisanomisen syynä olivat olleet virkavelvollisuuksien laiminlyönti ja kokonaisharkinnassa huomioon otetut aikaisemmat varoitukset ja huomautukset. A:n voitiin katsoa menettelynsä vuoksi rikkoneen hoitoonohjaussopimuksen noudattamisen, minkä vuoksi työnantaja oli oikeutettu vetoamaan hoitoa edeltäneeseen päihteiden käyttöön ja siihen liittyneisiin rikkomuksiin virkasuhteen päättämisen perusteena. Aikaisempien kirjallisten varoitusten ja huomautusten huomioon ottaminen irtisanomisperusteen painavuuden arvioinnissa perustuu siihen, että niiden perusteena olleen menettelyn toistaminen osoittaa virkamiehessä suurempaa syyllisyyttä ja usein myös kyvyttömyyttä tai haluttomuutta korjata menettelyään. Virasto oli siten voinut ottaa irtisanomisharkinnassa huomioon sen, että A:ta oli aiemmin varoitettu kolme kertaa päihtyneenä työpaikalla esiintymisestä. Kirjallisten varoitusten ja huomautusten väliin jäävät ajanjaksot, joista pisin oli ollut noin puolitoista vuotta, eivät muutoinkaan olleet olleet niin pitkiä, että vanhimpien varoitusten olisi tullut katsoa menettäneen merkityksensä. Luvattoman poissaolon osalta työnantajan oli katsottava täyttäneen näyttövelvollisuutensa. A:n oli toistuvien virkavelvollisuuksien vastaisten tekojensa ja laiminlyöntiensä vuoksi katsottava menettäneen työnantajan luottamuksen, ja työnantajalla oli ollut näissä oloissa erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde.

Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen oikeudenkäyntikuluvaatimuksineen (äänestys 7 - 1).

Valtion_virkamiesL_14_§_1_mom
Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom
Valtion_virkamiesL_25_§_3_mom
Valtion_virkamiesL_51_§_1_mom
Valtion_virkamiesL_66_§_2_mom
HallintolainkäyttöL_64_§_1_mom