Budjettipäällikkö Mika Niemelä:
Seuraavan vaalikauden sopeutustavoite on vaativa mutta täysin mahdollinen saavuttaa

Valtiovarainministeriö tarjoaa syksyllä konkreettisia toimenpiteitä tavoitteen saavuttamiseksi.

Finanssipoliittisen parlamentaarisen työryhmän tällä viikolla saavuttama sopu paaluttaa seuraavan vaalikauden rahoitusasematavoitteen julkisen talouden velkakestävyyden vahvistamiseksi. Euroiksi käännettynä tämä tarkoittaa sitä, että valtiovarainministeriön viimeisimmän talousennusteen valossa kevään 2027 eduskuntavaalien jälkeen käytävissä hallitusneuvotteluissa tullaan päättämään merkittävästä, 8–11 miljardin euron suuruisesta sopeutuskokonaisuudesta. Sopeutuksen kokoluokkaan liittyy vielä epävarmuuksia, ja numerot tarkentuvat talousennusteiden päivittyessä. Lopullinen rahoitusasematavoite naulataan parlamentaarisesti joulukuussa 2026. 

Vaikka euromääräinen sopeutustarve ei olekaan vielä täsmällisesti tiedossa, on selvää, että kevään 2027 hallitusneuvotteluissa tullaan tekemään merkittäviä ja kauaskantoisia ratkaisuja. Tämän vaalikauden aikana käynnistynyt välttämätön työ julkisen talouden vahvistamiseksi saa siten jatkoa. 

Kuluvan vaalikauden sopeutuskokonaisuus – 10 miljardia euroa – ja alustava tavoite seuraavalle vaalikaudelle – 8–11 miljardia euroa – näyttävät pikavilkaisulla olevan samalla parkkipaikalla, mutta sekä tavoitteenasetannassa että työkaluvalikoimassa huomattavia eroja. Seuraavan vaalikauden tavoite on selkeästi vaativampi kuin kuluvalla vaalikaudella toimeenpantu kokonaisuus. Miksi näin?

Niukempi työkalupakki 

Ensinnäkin nykyisen hallituksen tekemien sopeutustoimien purevuutta ovat heikentäneet tai lykänneet ajallisesti vaalikauden jälkeiseen aikaan muun muassa heikko taloussuhdanne, vaalikauden alkuun realisoitunut hyvinvointialueiden ensimmäisen toimintavuoden ennakoitua suurempi alijäämä ja vaalikauden aikana tehdyt muut menolisäykset. Nettomääräinen sopeutus ei siten tule olemaan 10 miljardia euroa vuonna 2027 vaan jotain tätä vähemmän. 

EU:n raamittama uusi finanssipoliittinen lainsäädäntö edellyttää, että keväällä 2027 päätettävien tuloihin ja menoihin vaikuttavien toimien tulee pienentää julkisia menoja tai lisätä päätösperäisesti tuloja täysimääräisesti jo seuraavan vaalikauden aikana – suhdanteista tai muista ulkoisista tekijöistä riippumatta. 

Käytännössä kaikki sopeutus tulee siis tehdä joko menoja leikkaamalla tai veroja kiristämällä. Pidemmällä aikavälillä vaikuttavat rakenteelliset uudistukset eivät pienennä tätä sopeutustarvetta. Työkalupakki on siis selvästi niukempi kuin kuluvalla kaudella. Samalla säännöt varmistavat sen, että kaikki toimenpiteet ja niiden toteutus ovat vahvemmin hallituksen omissa käsissä. Tämä on syytä pitää kirkkaana mielessä, kun seuraavan vaalikauden toimenpidekokonaisuutta suunnitellaan. 

Myös pidemmän aikavälin toimia tarvitaan

Nopeavaikutteisen sopeutuskokonaisuuden lisäksi tarvitsemme ehdottomasti talouskasvua ja esimerkiksi pidemmällä aikavälillä vaikuttavia työllisyyttä parantavia rakennetoimia. Rakenteellisilla uudistuksilla haemme EU:sta sopeutuskauden pidennystä parlamentaarisen sovun mukaisesti. Kuitenkin jos halutaan toteuttaa kasvutoimia tai rakenteellisia uudistuksia, jotka edellyttävät julkista taloutta vaalikauden aikana heikentäviä panostuksia, on nämä panostukset sopeutettava vaalikaudella jostain toisaalta.

Ei myöskään ole merkityksetöntä, että kuluvalla vaalikaudella on jo toimeenpantu useiden miljardien eurojen suorat sopeutustoimet. Lähtötilanne on siten eri kuin vuoden 2023 hallitusneuvotteluiden aikaan, sillä julkisia menoja on kammattu läpi ja parturoitu tällä vaalikaudella jo useampaan kertaan. 

Vaativa muttei mahdoton tehtävä

Tavoite on vaativa mutta saavutettavissa. Arvioisin, että ei ole mitään sellaista julkisrahoitteista osa-aluetta, jota ei tulisi uudistaa. Julkisen talouden kuntoon saattaminen ei onnistu ilman aiempaa rohkeampaa uudelleenajattelua. Olemme tilanteessa, jossa emme voi sulkea mitään tiettyä sektoria kokonaan uudistusten ulkopuolelle, oli sitten kyse vaikkapa koulutuksesta, eläkkeistä, maataloudesta tai maanpuolustuksesta. Kaikkea on tarkasteltava, ja sekä politiikkasektoreiden sisällä että niiden välillä on pohdittava, mitä voisimme tehdä täysin uudella tavalla – mahdollisesti jopa niin, että veronmaksajien taakka kevenisi mutta toiminnan vaikuttavuus silti paranisi. 

Onnistumme tässä, jos uskallamme uudistua rohkeasti ja tinkiä päätöksenteossa aiempaa määrätietoisemmin myös itselle tärkeistä asioista. Epäonnistumme, jos ryhdymme ujostelemaan tai rajaamaan eri sektoreita uudistusten ulkopuolelle. 

Valtiovarainministeriön kartoitukset tarjoavat ratkaisuvaihtoehtoja

Sylissämme on tilanne, jossa hyvinvointivaltion palvelulupaus on päivitettävä laajalla rintamalla vastaamaan taloutemme suorituskykyä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että turvataksemme hyvinvointiyhteiskunnan palvelut myös tuleville sukupolville on palvelut ja niiden laajuus määriteltävä kattavasti uudelleen. Tämän uudistustyön tueksi olemme käynnistäneet valtiovarainministeriössä meno- ja rakennekartoituksen ja verokartoituksen laadinnan. Kartoitukset sisältävät konkreettisia toimenpiteitä julkisen talouden vahvistamiseksi, ja ne julkaistaan syksyllä 2026.

Mika Niemelä
Budjettipäällikkö