Valtiovarainministeri Matti Vanhasen avaussanat Talouskasvun edellytykset tulevaisuudessa -tilaisuudessa

Valtiovarainministeri Matti Vanhasen avaussanat Talouskasvun edellytykset tulevaisuudessa -raportin julkistustilaisuudessa maanantaina 8. helmikuuta.

Koronakriisi on asettanut julkisen keskustelun perspektiivin varsin lyhyeksi. Pohditaan, millaiset rajoitukset ovat käytössä ensi viikolla, miten pärjätään tästä hiihtolomiin, pääsiäiseen tai kesään ja milloin rokotekattavuus nousee.

Tämä on luonnollista, mutta samalla on katsottava jo tulevaan, koronan jälkeiseen aikaan. Olen pohtinut paljon finanssikriisin jälkeisen ajan oppeja. 

Olenkin pyytänyt valtiovarainministeriön virkamiehiä arvioimaan talouskasvun edellytyksiä ja tekemään pohjoismaista vertailua. 

Tänään julkistettava virkamiesraportti osoittaa, että Suomi on jäänyt jälkeen keskeisistä vertailumaista. Suomen taloutta on vaivannut kasvuvaje jo vuosikymmenen ajan.

Vaikka saimme vuosina 2015-2019 hieman pienennettyä kuilua, hyvä kehitys on nyt hiipunut. Hiipui jo ennen koronaa.  BKT henkeä kohden ei ole vieläkään päässyt edes finanssikriisiä edeltäneelle vuoden 2007 tasolle.

Meillä on petrattavaa myös viennissä. OECD:n tuore Suomen maaraportti huomauttaa, että pieneksi avotaloudeksi Suomen vientimenestys on heikkoa. Viennin suhde BKT:een on samaa luokkaa kuin Kreikalla ja Portugalilla.

Suomen kasvulle on tunnistettu kolme pullonkaulaa: liian alhainen työllisyys, kehno tuottavuuden kasvu ja tuotannollisten investointien puute.

Kuten VM:n kasvuraportti osoittaa, työn tuottavuuden kasvu on ollut Suomessa olematonta viimeisen reilun vuosikymmenen ja tulee arvion mukaan jatkossakin laahaamaan. Työllisyysaste on vertailumaita merkittävästi alhaisempi ja investoinnit junnaavat matalalla. Raportin perusteella tulevaisuudessakaan ei ole odotettavissa nopeaa kasvua, ellei taloutta uudisteta määrätietoisin toimin.

Lähtökohdat eivät siis ole häävit. Tämän vuoksi emme ole myöskään saaneet julkisen sektorin tuloja ja menoja tasapainoon, vaan velkaannumme kroonisesti. 

Pohjoismaisen hyvinvoinnin lupaus ja julkisen talouden kestävyys voidaan turvata vain, mikäli työllisyysaste ja tuottavuus ovat riittävän korkeita. 

Meidän pitää kansakuntana nyt kysyä itseltämme, että haluammeko olla Pohjoismaa myös tulevaisuudessa vai tyydymmekö surkastuvaan elintasoon? Suomessa pitää havahtua siihen, että pohjolan kasvujuna kiihdyttää meiltä karkuun. Kasvuvaje uhkaa muuttua pysyväksi kuiluksi.

Onneksemme voimme itse vaikuttaa asioihin. Meidän ei pidä Suomessa tyytyä ennusteiden mukaiseen kasvuun, jossa taloutemme kasvaisi vuosikymmenen aikana keskimäärin vain noin prosentin vuodessa, kun samaan aikaan Ruotsin, Tanskan ja Norjan BKT:n arvioidaan kasvavan noin kahden prosentin vuosivauhtia. 

Mielestäni tavoitteeksi tulisi asettaa talouskasvun tuplaaminen 2000-luvun tähänastisesta reilun prosentin tasosta muiden pohjoismaiden noin kahteen prosenttiin. Tavoite vaatii tuekseen konkreettisia talouskasvun edellytyksiä ja tuottavuutta parantavia uudistuksia ollakseen uskottava.

Mitä sitten voimme tehdä kasvun aikaansaamiseksi?

Keskeistä politiikkatoimien suunnittelussa on vaikutukset tuottavuuden edistämiseen ja sen pullonkaulojen poistamiseen, osaavan työvoiman tarjonnan kasvattamiseen, rakenteellisen ja kustannuskilpailukyvyn turvaamiseen sekä tuotannollisten investointien houkutteluun. 

Ensinnäkin tarvitsemme nopeavaikutteista elvytystä, joka samalla luo pysyvää kasvupotentiaalia uudistusten kautta. Käytännössä tämä on yhtä kuin Suomen kestävän kasvun ohjelma, jota rahoitetaan EU:n elpymispaketista. 

Toisekseen työmarkkinoita tulee tehostaa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi paikallisen sopimisen lisäämistä ja työn vastaanottamisen kannusteiden parantamista. Työmarkkinoiden kohtaantoa voidaan edistää vahvistamalla työntekijöiden uudelleenkoulutusta ja työvoiman liikkuvuutta.

Kaikkein nopeimmin osaavan työvoiman saatavuutta on mahdollista lisätä houkuttelemalla aktiivisesti kansainvälisiä osaajia Suomeen. Olenkin esittänyt, että avaisimme oleskelu- ja työlupien kahden viikon pikalinjan EU:n ulkopuolisille erityisosaajille, start-up yrittäjille, tutkijoille ja innovaattoreille. Pikalinjan valmistelu on hallituksessa vauhdissa ja saadaan käyttöön tämän vuoden aikana.

Kolmanneksi voimme vaikuttaa tuottavuuteen nostamalla työvoiman osaamistasoa. T&K-investoinnit edistävät tuottavuuden kasvua, koska ne lisäävät innovointia ja edistävät muualla tuotetun teknologisen tiedon käyttöä. Paikallisen sopiminen ja työmarkkinoiden toimivuus ovat myös tuottavuuden kannalta tärkeitä. Ne kohdentavat työvoiman tuottavimpiin yrityksiin. 

Neljänneksi tarvitsemme lisää investointeja. Kilpailukykyinen ja vakaa investointiympäristö edistää tuotannollisia investointeja. Investointeihin vaikuttaa ennen kaikkea odotukset nettotuotosta ja riskeistä. Politiikkatoimilla voidaan vaikuttaa molempiin. 

Muun muassa kilpailukykyinen yritysverotus, kustannukilpailukyky sekä investointien luvitus ja sääntelyn sujuvuus vaikuttavat nettotuoton odotukseen vaikuttavia tekijöitä. Riskiodotuksiin voidaan vaikuttaa pitämällä yritysten toimintaympäristö hyvänä ja ennustettavana suhteessa vertailumaihin. Meillä riittää työsarkaa koko ketjussa, jotta Suomi olisi aiempaa houkuttelevampi ympäristö investoinneille.

VM:n virkamiesraportti on hyvä tausta tukemaan hallituksen päätöksentekoa. Hallituksen tulee tehdä kestävyystiekartan toimeenpanon edellyttämiä päätöksiä keväällä hallituskauden puolivälintarkastelun yhteydessä. Työllisyys, kasvu ja tuottavuus ovat avaintekijöitä.

Mitä viisaammin nyt uudistamme yhteiskuntaamme kasvu-uralle, sitä helpommin maksamme korona-aikana syntyneen velan. 

Esitin virkamiehille kysymyksen, onko Suomi enää Pohjoismaa? Nyt kuulemme siihen tarkemman vastauksen sekä virkamiesten johtopäätöksiä tästä.