Valtiovarainministeri Riikka Purran puhe eduskunnassa julkisen talouden suunnitelmasta
Valtiovarainministeri Riikka Purra puhui eduskunnan lähetekeskustelussa tiistaina 7. toukokuuta. Aiheena oli valtioneuvoston selonteko julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2025–2028
Arvoisa puhemies!
Suomi elää taloudellisesti ankeaa aikaa. Taloutemme ei kasva kuluvana vuonna, ja tulevinakin vuosina näkymä on varsin kituisa. Geopoliittinen tilanne ei helpota. Yhteinen rahapolitiikka on Suomelle liian kireää. Investointien ja uusien työpaikkojen kannalta taloustilanne on hauras, ja kuluttajien luottamusta koetellaan. Valtiontalous velkaantuu lisää liki 13 miljardia kuluvana vuonna. Se on aivan liikaa. Suomi on tarponut suossa finanssikriisin vuosista alkaen. Valtiovarainministeriön virkamiehet ovat varoitelleet kestävyysvajeesta ja pahenevasta vanhushuoltosuhteesta jo kohta kaksikymmentä vuotta. Heitä ei ole kuunneltu viestin vaatimalla vakavuudella. Pitkään kehittynyt ja koko ajan heikkenevä tilanne ei ole mikään yllätys, vaan se on ollut edellistenkin hallitusten ja valtiovarainministerien tiedossa. Tämä hallitus tarttuu täysin villiintynyttä härkää sarvista, vaikka yleisö mylvisi ja buuaisi.
Väestörakenteemme selittää vain osan julkisten menojen kasvusta. Menoja on lisätty reippaasti ja päätösperusteisesti, eikä niitä kaikkia suinkaan voida perustella koronalla tai Venäjän hyökkäyksellä. Kyse on siitä, että katteettomia shekkejä on kirjoitettu liiaksi, kun rahaa kerran oli millä mällätä. Vasemmiston mukaan velassa ei ollut korkoriskiä, nollakorkoaika huumasi, eikä velkaa tarvinnut maksaa kuulopuheiden mukaan edes takaisin. Ajatus on ollut: maksellaan jos jaksellaan. Nyt olemme siirtyneet vastuullisen ja oikeudenmukaisen talouspolitiikan aikaan. Näistä asetelmista hallitus antaa eduskunnalle julkisen talouden suunnitelman vuosille 2025-2028.
Arvoisa puhemies,
Valtion velanotto ja koko julkinen talous olisi ollut kestämättömällä uralla ilman kehysriihessä tehtyjä lisätoimia. Sopeutamme yhteensä yhdeksän miljardia euroa. Suoria ja pysyviä menoleikkauksia on uudesta kolmesta miljardista noin puolet. Hallitus piti kiinni tavoitteesta vakauttaa julkinen velka, välttää liiallisen alijäämän menettely sekä pysyä valtiontalouden menokehyksissä. Velkasuhde vakautuu vaalikauden lopulla noin 82 prosenttiin BKT:sta julkisen talouden suunnitelman luvuin.
Tämä hallitus kantaa vastuuta ja välittää tulevista sukupolvista. Emme voi antaa velkavuorta lapsillemme ja lapsenlapsillemme. Kyse on ylisukupolvisesta oikeudenmukaisuudesta. Moni toinen hallitus olisi saattanut todeta tilanteen ja nostaa kädet pystyyn. Me toimimme, koska se on velvollisuutemme. Tällaiseen vastuunkantoon vaikeassa tilanteessa punavihreä oppositio ei olisi kyennyt ikinä. Mitään todellista ja konkreettista sopeutuspakettia ei olisi tullut. On moraalista itsepetosta kuvitella, että kaikkia hallituksen toimia voi yksi kerrallaan vastustaa ja että kasvu hoitaa velan. Varsinkin valtion käyttötalous pitää saada tasapainoon. Emme elä tulojemme mukaan. Epätasapaino on rakenteellinen, krooninen ja julmetun kokoinen.
Arvoisa puhemies,
Säästöpäätösten tekeminen perustui poliittiseen kokonaisharkintaan, jotta taakka jakautuisi mahdollisimman reilusti ja laajalle koko yhteiskuntaan. Kaikki osallistuvat tavalla tai toisella. Leikkaamme varsinkin sieltä, mitä ei voida pitää valtion ydintoimintoina. Esimerkiksi kehitysapuun kohdistuu merkittäviä leikkauksia, samoin valtionavustustoimintaan järjestösektorille. Valtionhallinto joutuu samoin tiukalle kulukuurille. Korostamme ydintehtäviä.
Näitä päätöksiä saa ja pitääkin kritisoida avoimessa yhteiskunnassa, mutta vähimmillään voisi kuitenkin edellyttää, että kritiikkiin sisältyy uskottava vaihtoehto. En ole nähnyt tähän mennessä 9 miljardin sopeutusvaihtoehtoa oppositiolta. Jos puolueet eivät edes omista lähtökohdistaan kykene sellaista tuottamaan – oppositiossa siis – miten ne ikinä kykenisivät siihen osana koalitiohallitusta, jossa jokainen päätös on kompromissi ja neuvottelujen tulos?
Hauras Suomi-neito saataisiin lopullisesti polvilleen julkisuudessa olleilla vasemmiston 8 miljardin veronkorotuksilla. Lainanotto tuskin silti loppuisi, tämä viesti on tullut opposition taholta selväksi. Jättimäiset veronkorotukset ovat tässä himoverotuksen luvatussa maassa varma tapa saada rakas maamme näivettymisen kierteeseen.
Arvoisa puhemies,
Hallituksen merkittävin veropoliittinen toimi on yleisen arvonlisäverokannan nostaminen puolellatoista prosenttiyksiköllä. Vaikka verojen kiristäminen on ikävää, on alv-korotus järkevä verrattuna esimerkiksi työn verotuksen kiristämiseen, mikä olisi hyvin lyhytnäköistä kannustimien ja talouskasvun kannalta. Hallituksen politiikan ansiosta työnverotus kevenee – käteen jää aidosti enemmän palkkapäivänä. Pyrimme muutoinkin verottamaan järkeä käyttäen, esimerkiksi haittoja. Alkoholin ja tupakan verotus kiristyy lisää, karkin samoin. Polttoaineverotus kevenee edelleen vaalikauden loppua kohti. Suomi on harvaan asuttu pitkien etäisyyksien maa, jossa talvi on pitkä. Siksi olemme realisteja, ja kuulemme maakunnissa asuvien kansalaisten huolen. Sähköautojen verotusta vastaavasti kiristetään.
Veropoliittisen linjan seurauksena kokonaisveroaste tasaantuu, jääden noin vuoden 2023 tasolle tai sen alle, vaalikauden loppua kohden. Hallitus ei nosta kokonaisveroastetta lähtötasoltaan. Korotamme veroja, jotta julkisen talouden kestämätön tilanne saadaan vakautettua.
Arvoisa puhemies,
Julkisen talouden kehittyminen oikeaan suuntaan tarvitsee rinnalleen välttämättä talouskasvua. Tarvitsemme investointeja koko maahan, tarvitsemme uusia työpaikkoja. Hallitus teki kehysriihessä päätöksen myös kasvupaketista.
Talouskasvua edistävä kokonaisuus koostuu investointien verohyvityksestä, 300 miljoonan satsauksesta Suomen kasvuyritysten rahoitukseen sekä tarvittaessa Fingridin ja Gasgridin pääomituksesta ja napakammasta omistajaohjauksesta investointien edistämiseksi, erityisesti Itä-Suomeen ja Kainuuseen. Tarvitsemme kasvua koko Suomeen. Emme halua, että kantaverkon kapasiteetti muodostuu ongelmaksi missään päin Suomea. Toivon mukaan tämä julkisesti tehty sitoumus vakuuttaa Suomeen mahdollisesti investoivat tahot siitä, että edullista sähköä riittää, ja sitä tulee olemaan saatavilla.
Hallitus päätti myös ammattidieselin käyttöönotosta vuonna 2027, eli samaan ajankohtaan kuin edellisen hallituksen kuittaama EU:n uusin päästökauppamalli. Kuljetuskustannusten hillitseminen on tärkeää raskaalle liikenteelle kilpailukykysyistä. Investointipakettimme suuntaa lisäksi satoja miljoonia euroja tiestön korjausvelkaan ja väyläverkon kehittämiseen. Hallituksella on käytössään myös elinkeinopoliittinen varaus osana teollisuuspolitiikkaamme. Satsaukset tutkimukseen ja tuotekehitykseen tulevat kantamaan hedelmää hieman pidemmällä aikajänteellä.
Kasvupanostukset tulee suunnata mahdollisimman tehokkaasti, koska ylimääräistä rahaa ei ole. Päätösten toimeenpano ja valvonta on erityisen tärkeää. On syytä muistaa, että oppositionkin peräänkuuluttama yritystukien leikkaus tarkoittaisi isolta osin peruuttamista parlamentaarisesta T&K –linjasta. Emme halunneet lipsua yhdessä sovituista tavoitteista. Valtion tutkimus- ja kehittämistoimintaan valtion talousarvioissa tarkoitettujen valtuuksien ja määrärahojen yhteismäärä nousee vuoteen 2030 mennessä siten, että kokonaismäärä vastaa 1,2 prosenttia suhteessa BKT:hen. Lisäykset ovat erittäin suuria, 194 miljoonasta 592 miljoonaan vuonna 2027.
Investointien houkuttelemiseksi luotu yhteisöveron hyvitysjärjestelmä koskee ensi vuoden loppuun mennessä aloitettavia suuria, puhtaan siirtymän investointeja. Yhteisöverosta maksettava hyvitys takaa sen, että sen saa vain kannattava yritys. Fiskaalinen, laskennallinen verotuottoja suoraan laskeva vaikutus tulee vasta vuosien päästä. Saamme hyvän kasvuvaikutuksen toivottavasti nopeasti.
Teollisuussijoitukseen tehtävällä lisäpääomituksella tavoitellaan 900 miljoonan euron rahoitusta Suomessa toimiviin kasvuyrityksiin. Tavoitteena on saada alkuun suomalaisia menestystarinoita. Yrittäjät tarvitsevat näinä vaikeina aikoina valtion leveitä hartioita tuekseen.
Arvoisa puhemies,
Toivon, että nyt tehdyt lisäsopeutukset riittävät ja voimme keskittyä kasvupolitiikkaan ja esimerkiksi teollisuuspoliittiseen strategiaan. Velkasuhde vakautuu vaalikauden loppuun mennessä. Velan hallinta edellyttää kuitenkin sen linjan jatkamista, minkä tämä hallitus on nyt toimillaan ja päätöksillään luonut. Vastuullisuuden poliittisena asenteena on oltava ylivaalikautista, ja emme voi enää lähteä jakamaan rahaa kuten menneinä vuosina. Vaikka poliitikkojen on aina mukavampi jakaa rahaa kuin säästää, on jonkun nämä osin ikävätkin päätökset tehtävä. Toivottavasti edessämme on valoisampia vuosia. Jos vastuuttomuus jatkuisi, velkakatto tarkoittaisi muutakin kuin sanoja paperilla: ylivelkaantunut maa ei saa lainaa pääomamarkkinoilta. Suomen luotettava maine velanhoidossa pysyy näillä nyt tehdyillä päätöksillä.