Valtiovarainministeri Riikka Purran puhe Suomen yrittäjien tilaisuudessa

Valtiovarainministeri Riikka Purra puhui taloustilanteesta ja hallituksen työmarkkinauudistuksista 28. marraskuuta Suomen yrittäjien tilaisuudessa.

Taloudellinen suhdanne on edelleen erittäin vaikea eikä anna lainkaan vetoapua. Julkisyhteisöjen, erityisesti velkaa kerryttävien sektoreiden syvä alijäämä, pitää velkasuhteen kasvussa lähitulevaisuudessa. Tilanne ei alijäämän suhteen tule merkittävästi parantumaan loppuvaalikaudella ilman lisätoimenpiteitä hallituksen toimesta.

Julkisyhteisöjen alijäämän paisumista selittävät etenkin valtionlainojen korkomenojen voimakas kasvu ja hyvinvointialueiden rahoitus, joka nielee valtiolta merkittäviä summia.

Tämän vuoden varsinaiseen budjettiin verrattuna ensi vuodelle 4 miljardia lisää, ja senkin jälkeen miljardi joka vuosi. Verotuksen myötä tarkentunut sotesiirtolaskelma aiheutti myös kunnissa kasvavia vaatimuksia.

Talouden pommeja tuntuu tippuvan viime hallituksen päättämän soten myötä kerta toisensa jälkeen, ikään kuin hoidon ja hoivan ongelmissa ei olisi riittämiin.

Ensi vuonna valtionlainojen korkomenot nousevat jo 3,2 miljardiin euroon, kun vastaava summa vuonna 2022 oli alle miljardi euroa. Maksamme nyt siis kovaa hintaa vuosikausien velkaantumisesta ja siitä, että edellinen hallitus velkarallillaan piti koossa hajanaisen hallituskokoonpanon.

Erityisesti Marinin-Saarikon hallituksen soteuudistus on nykyiselle hallitukselle raskas perintö, sillä toteutetussa mallissa ei soten kustannusten kasvuvauhtiin odoteta merkittävää hidastumista. Poliittisesti on tietyllä tasolla ymmärrettävää, että yli kymmenen vuotta jatkuneelle soteväännölle haluttiin piste, mutta uudistus, joka ei käytännössä korjaa lainkaan soten keskeisiä ongelmia, kuten hoitoketjujen pirstaloitumista, ja tekee tyhjäksi toimivat ratkaisut esimerkiksi kuntayhtymätasolla, olisi pitänyt jättää tekemättä.

Hallitus on sitoutunut tällä vaalikaudella tasapainottamaan julkista taloutta yhteensä 6 miljardilla eurolla, josta 4 miljardia on suoria menoleikkauksia. Työmarkkina- ja sosiaaliturvauudistuksilla hallitus pyrkii vahvistamaan julkistaloutta kahdella miljardilla eurolla. 

Talouden heikentyneiden näkymien vuoksi 6 miljardia sopeutusta ei kuitenkaan näytä arvioiden mukaan riittävän siihen, että julkistalouden alijäämä on vuonna 2027 korkeintaan yhden prosentin bruttokansantuotteesta.

Tämän vuoksi olen asettanut asiantuntijaryhmän valmistelemaan lisäsäästötoimenpiteitä kevään kehysriihtä ajatellen. Kyseisessä selvitystyössä kaikki julkista taloutta vahvistavat toimenpiteet ovat pöydällä, mukaan lukien verotukselliset ratkaisut. Mahdollisten veronkorotusten suhteen tullaan huomioimaan se, ettei kokonaisveroaste kiristy ja että veropolitiikalla ei negatiivisesti vaikuteta taloudelliseen toimeliaisuuteen.

Keskeistä pysyvässä julkistalouden tasapainottamisessa ja velka-asteen vakauttamisessa on se, että hallituksen valitsemalla kurinalaisella fiskaalipoliittisella linjalla jatketaan kaksi vaalikautta.

Suomella ei ole varaa siihen, että neljän vuoden kunnianhimoisen reformijakson jälkeen vaihdettaisiin taas velkavetoiseen kulutusjuhlaan. Tässäkin asiassa Suomen täytyy kyetä ottamaan oppia Skandinaviasta, jossa vasemmistosta oikeistoon ymmärretään se, että kestävällä pohjalla oleva julkinen talous on edellytys kaikelle julkiselle toiminnalle.

Suomessa tarvitaan aidosti uutta talouskasvua sopeuttamisen rinnalle.

Pelkät menopuolen korjaukset eivät riitä, jos valtion tulokertymää ei saada suuremmaksi. Lähivuosille ennustettu prosentin talouskasvu ei riitä ylläpitämään hyvinvointiyhteiskunnan palveluita nykyisen tasoisina.

Finanssikriisin jälkeinen Suomessa koettu aneeminen talouskasvu osoittaa sen, että kansantaloutemme kärsii vakavista rakenteellisista ongelmista.

Ruotsissa, Tanskassa ja Saksassa rakenteellisia uudistuksia tehtiin etupainotteisesti jo 1990-luvulla tai 2000-luvun alussa. Suomessa näin ei tehty, minkä vuoksi hallitus joutuu neljän vuoden aikana tekemään sellaisen määrän uudistuksia, joihin normaalisti menisi useampi vaalikausi.

Hallituksella on viime kevään vaaleissa saatu selkeä valtakirja toteuttaa uudistuksia.

Hallitus sanoo kyllä kolmikantaiselle valmistelulle tietyissä rakenteellisissa uudistushankkeissa, mutta kolmikannalta on odotettava selkeää tulosvastuuta. Hallituksella on viime kädessä poliittinen vastuu ja legitimiteetti käyttää valtaansa myös sosiaaliturvaan ja työmarkkinoihin liittyvissä kysymyksissä.

Tietyillä aloilla Suomessa vallitsevaan työvoimapulaan on esitetty vaihtoehdoksi pääasiassa maahanmuuttoa. Hallitus ei vastusta korkean osaamistason työntekijöiden muuttoa ulkomailta Suomeen, mutta vielä keskeisempää on mobilisoida koko Suomessa oleva työvoimapotentiaali paremmin yritysten käyttöön.

Suomessa oli taloussuhdanteen taantumisesta huolimatta lokakuussa yli 100 000 työpaikkaa avoinna, mutta työttömät työnhakijat ja työpaikat eivät kohtaa optimaalisella tavalla, mikä näkyy työttömien työnhakijoiden määrän pysymisenä sitkeästi varsin korkealla tasolla.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos on arvioinut, että työttömistä olevista jopa 50 000–100 000 on kannustinloukussa. Itse pidän kaikista keskeisimpänä työllisyyspolitiikan tavoitteena sitä, että Suomessa päästäisiin aidosti sellaiseen suhteelliseen täystyöllisyyteen, joka vallitsee muun muassa Tanskassa ja Alankomaissa, joissa työttömyysaste on alle 4 prosenttia.

Suomessa on aidosti työvoiman vajaakäyttöä.

Huolimatta siitä, että työllisyysasteemme on kohonnut tuntuvasti viime vuosina, on maassa yhä satojatuhansia ihmisiä, jotka eivät ole työmarkkinoiden piirissä tai joiden työvoimapanos ei ole täysin käytössä.

Alityöllistymisen ongelmana on se, että palkka ei usein ole riittävä elämisen kustannusten kattamiseen, jolloin henkilö joutuu turvautumaan tulonsiirtoihin palkan ohella. Eräät talousasiantuntijat ovat sanoneet, että nykyään ei voida olettaa enää sitä, että palkalla tulee toimeen esimerkiksi ilman asumistukea. Julkisen talouden kroonisen alijäämätilanteen takia ei kuitenkaan voida pitää toivottavana, että Suomessa yhä kasvava joukko työllisiä pysyvästi on tulonsiirtojen varassa. Hallituksen työmarkkinauudistukset pyrkivätkin parantamaan yritysten mahdollisuuksia palkata työvoimaa enemmän kokopäivätöihin yksityissektorilla.

Työvoiman vajaakäytöstä kertovien lukujen valossa vaihtoehto ei voi mitenkään olla se, että rakenteet jäädytetään yhteiskunnassa, mikä oli edellisen hallituksen politiikkana. Hallitus on vahvan työmarkkinadialogin puolella ja pyrkii siihen, että rakenteellisten uudistusten läpiviemiseen saataisiin taakse mahdollisimman laaja tuki.