Hallituksen vastaus välikysymykseen eurokriisin hoidosta ja Kreikan tilanteesta
Pääministeri Alexander Stubb
(muutosvarauksin)
Arvoisa puhemies!
Suomi on osallistunut eurooppalaisen talouskriisin hoitamiseen pelastaakseen yhteisen valuuttamme, euron. Seitsemän eduskuntapuolueen edustajat ovat olleet kahden vaalikauden aikana hallituksessa tekemässä kriisiin liittyviä päätöksiä puolustaakseen suomalaisia työpaikkoja ja Suomen taloutta.
Talouskriisi kärjistyi euroalueella ensimmäiseksi Kreikassa. Vastaavasti Kreikka on viimeinen jäsenvaltio toipumisen tiellä.
Muut euroalueella apua tarvinneet jäsenmaat – Irlanti, Portugali, Kypros ja Espanja – ovat irtautuneet rahoitustukiohjelmistaan ja palanneet velkakirjamarkkinoille. Luottoluokitukset ovat kohentuneet. Julkisen talouden tilaa on tasapainotettu, ja alijäämät ovat pienentyneet. Työttömyystilanne on kohenemassa, ja talous on kääntynyt kasvuun.
Ohjelmamaissa on tehty pakon edessä rakenteellisia uudistuksia, jotka ovat monissa muissa Euroopan maissa vielä tekemättä.
Irlanti on hyvä esimerkki uudistusten myönteisistä vaikutuksista. Maan talous kasvaa, ja julkisen talouden tasapainoa on kohennettu. Ylisuurta pankkisektoria on tervehdytetty. Työttömyys on saatu laskettua EU:n keskitasolle. Maa lyhentää velkaansa Kansainväliselle valuuttarahastolle IMF:lle etuajassa.
Myös Portugalin talous on maltillisessa kasvussa. Työttömyystilanne on kohentunut. Työmarkkinoilla on lisätty paikallista sopimista. Yritystoiminnan lupamenettelyitä on karsittu. Valtionomaisuutta on yksityistetty jopa ohjelmassa vaadittua enemmän. Eläkejärjestelmää on muutettu kestävämmäksi.
Kypros on saavuttamassa sille rahoitustukiohjelmassa asetetut tavoitteet. Pankkijärjestelmä on toipunut, työttömyys on lähtenyt ennakoitua nopeammin laskuun ja talouden alamäki on taittunut. Kypros teki onnistuneen paluun markkinoille 18 kuukautta etuajassa eikä välttämättä nosta kaikkea sille varattua rahoitustukea. Kyproksen ohjelmaan sisältyy myös rahanpesun vastainen toimintaohjelma.
Espanjalta edellytettiin pankkituen vastineeksi vain rahoitussektoria koskevia uudistuksia. Maa totesi kuitenkin itse tarpeelliseksi tehdä laajempia uudistuksia talouden tasapainottamiseksi. Aluehallinnon talouskuria valvoo uusi itsenäinen viranomainen. Työmarkkinoiden joustavuutta ja paikallista sopimista on lisätty ja kynnystä yritysten perustamiselle alennettu. Espanja on jo aloittanut lainanlyhennykset Euroopan vakausmekanismi EVM:lle.
Nämä saavutukset euroalueen vakauttamiseksi on saatu aikaan Suomenkin väliaikaisen rahoitustuen avulla. Siitä meidän on syytä olla tyytyväisiä.
Arvoisa puhemies,
Välikysymyksessä tiedustellaan kriisin hoidossa tehdyistä virheistä. Kriisitilanteissa joudutaan usein tekemään suuria päätöksiä ennennäkemättömissä tilanteissa, paineen alla ja silloin käytettävissä olevan tiedon pohjalta. Virheen mahdollisuus on aina olemassa. Toisin kuin välikysymyksessä väitetään, Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ei ole kuitenkaan sanonut kriisin hoidossa tehdyn vakavia virheitä.
Virheiden korjaamiseen tähtäävä seuranta on tärkeä osa talouden sopeutusohjelmia. Niiden toteuttamista seurataan tekemällä säännöllisiä väliarvioita, joiden yhteydessä ohjelmiin voidaan tehdä tarvittavia muutoksia. Erityisesti Kreikan kohdalla talouden ongelmien laajuus ja syvyys on selvinnyt vasta ajan myötä. Tähän ennusteiden liialliseen optimismiin myös IMF:n arviointitiimi on kiinnittänyt huomiota.
Suurimmat virheet tehtiin kuitenkin jo talous- ja rahaliitto EMU:n perustamisvaiheessa sekä 2000-luvun leveinä vuosina. Euroalueen talouskehitys oli suotuisaa vuodesta 1999 aina vuoteen 2008 saakka. Kasvu perustui valitettavasti useiden jäsenmaiden velkaantumiseen – sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. EMU:ssa ei ollut varauduttu kriisiaikoihin.
Vuonna 2008 käynnistynyt finanssikriisi sekä sitä seurannut reaalitalouden kriisi ja velkakriisi osoittivat EMU:n rakenteissa olevat puutteet. Siksi euroalueen jäsenmaat käynnistivät työn vikojen korjaamiseksi ja rahaliiton vahvistamiseksi.
Eurooppalaisilla rahoitusmarkkinoilla vallinnut valtioiden ja pankkien välinen kohtalonyhteys osoittautui pelottavan tehokkaaksi kriisien leviämiskanavaksi. Tähän on puututtu uudistamalla rahoitusmarkkinoiden lainsäädäntöä. EU:n pankkiunioni lisää sijoittajavastuuta ja yhdenmukaistaa pankkivalvontaa sekä kriisinratkaisua. Kreikassa onnistuttiin vuonna 2012 toteuttamaan yksityisten sijoittajien velkajärjestely hallitusti niin, ettei siitä aiheutunut ongelmia muille euroalueen jäsenmaille.
Samalla on vahvistettu talouspolitiikan koordinaatiota, sillä rahaliiton tehokas toiminta edellyttää vastuullista finanssipolitiikkaa. Two-pack ja six-pack -lainsäädäntöpaketit toivat jäsenmaiden budjettisuunnitelmien arvioinnin ja makrotalouden kehityksen seuraamisen EU-pöytään.
Kriisin syntyyn vaikutti, että olemassa olevia sääntöjä tulkittiin vaihtelevasti eikä niitä kaikin osin kunnioitettu. Olisikin tärkeää, että komission tammikuussa julkistamat suuntaviivat vakaus- ja kasvusopimuksen tulkinnasta selkeyttäisivät tilannetta.
En voi kuitenkaan liikaa painottaa sitä, että säännöt ja niiden tulkintaohjeet auttavat vain, jos poliittiset päättäjät kunnioittavat niitä. Silloinkin kun se on kiusallista ja poliittisesti vaikeaa. Tämä on rahaliiton uskottavuuden kannalta olennaista.
Arvoisa puhemies,
Sääntöjen ja vastuullisen talouspolitiikan noudattamisesta on luonteva siirtyä käsittelemään Kreikan tilannetta.
Kreikka on kokenut poikkeuksellisen syvän laman. Sen bruttokansantuote romahti 25 % vuosina 2009–2014. Kreikan talous on supistunut ja työttömyys on lisääntynyt. Tavalliset kreikkalaiset ovat kokeneet kriisin karulla tavalla.
On kuitenkin huomattava, ettei kriisiä edeltänyt Kreikan kansantalous ollut kestävällä pohjalla. Se perustui velkaantumiseen, ylisuureen julkiseen sektoriin, korruptioon, veronkannon puutteisiin ja kilpailulta suojattuihin tehottomiin kotimaisiin palveluihin. Kreikka oli kiertänyt tietoisesti vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöjä virheellisten tilastojen kautta.
Suomen ja muiden euromaiden rahoitustuen vastineeksi edellytetty talouden sopeutusohjelma on merkinnyt Kreikan koko talouden remonttia. Hinta on ollut kova, mutta Kreikan taloustilanne on nyt selvästi parempi kuin vuonna 2010.
Maan julkinen talous on ollut jo vuodesta 2013 rakenteellisesti ylijäämäinen. Lähes 20 prosentin rakenteellisesta alijäämästä on viidessä vuodessa tultu yli puolentoista prosentin ylijäämään. Tasapainotus etsii vertaistaan taloushistoriassa.
Samalla julkinen velka on kääntynyt laskuun. Myös julkisen velan korot ovat alhaisella tasolla, kiitos euromaiden Kreikalle myöntämien erittäin edullisten lainaehtojen.
Ulkoinen tasapaino on parantunut, ja Kreikan vaihtotase on nykyisin ylijäämäinen. Työttömyys on viimein kääntynyt laskuun.
Vaikka Kreikan talous on nyt pienempi kuin ennen kriisiä, se on selvästi vankemmalla pohjalla. Se on rahoitettu työllä, ei velalla, ja perustuu huomattavasti vahvistuneeseen kilpailukykyyn. Viime vuoden lopun talousennusteiden mukaan Kreikka olisi lähivuosina Euroopan nopeimmin kasvavien talouksien joukossa. Tällä tiellä Kreikan on jatkettava.
Rahoitustuen ja talouden tervehdytysohjelman vaihtoehto olisi ollut "letkujen katkaiseminen" ja kattava velkasaneeraus vuonna 2010. Tämä olisi ollut kahdesta ikävästä vaihtoehdosta se vielä huomattavasti huonompi.
Jos Kreikka olisi jättänyt lainansa maksamatta kriisin puhjettua, sen talous olisi todennäköisesti romahtanut. Kreikkalaiset pankit olisivat kaatuneet, tallettajat olisivat menettäneet säästöjään ja palkat olisivat jääneet maksamatta. Pahimmillaan Kreikka olisi vetänyt koko tuolloin valmistautumattoman euroalueen mukanaan.
Arvoisa puhemies,
Suomen Kreikalle antama tuki koostuu suorasta lainasta ja yhteisen rahoitusvakausvälineen varainhankinnan takauksista. Lainat maksetaan aikanaan takaisin. Tästä periaatteesta hallitus pitää kiinni.
Opposition taholta luotu mielikuva, että Suomesta olisi kannettu rahaa kahmalokaupalla Kreikkaan tai muihin kriisimaihin, on yksiselitteisesti virheellinen. Suomi ei ole kärsinyt rahoitustukiohjelmista luottotappioita. Veronmaksajien rahoja ei ole menetetty. Ei sentin senttiä.
Valtiovarainministeriö julkaisee puolivuosittain selvityksen niistä Suomen valtion vastuista, sitoumuksista ja saatavista, jotka aiheutuvat euroalueen rahoitustukiohjelmista. Selvityksen mukaan Suomen valtion vastuut eivät enää nousseet merkittävästi viime vuonna, koska vakautumiskehitys euroalueella jatkui.
Suomi myönsi Kreikalle 1,0 miljardin euron kahdenvälisen lainan pääministeri Vanhasen hallituksen aikana vuonna 2010.
Euroopan rahoitusvakausvälineen sitoumuksia on Suomen osalta käytössä 6,61 miljardin euron arvosta, sisältäen korot ja niin kutsutun ylitakauksen. Tämä kattaa ERVV:n varainhankinnalle annetut takaukset Irlannin, Portugalin ja Kreikan ohjelmissa. Suomen laskennallinen osuus Kreikan toisen ohjelman lainapääomasta on noin 2,74 miljardia euroa.
Euroopan vakausmekanismiin Suomi maksoi oman 1,44 miljardin euron pääomaosuutensa kerralla vuonna 2012. Suomen pääomaosuus luetaan valtion omaisuuseräksi.
EU:n budjetin kautta Suomella on lisäksi laskennallisia vastuita noin 900 miljoonaa euroa. IMF:n myöntämistä rahoitustukiohjelmista Suomen laskennallinen osuus on euroalueen rahoitustukiohjelmien osalta noin 350 miljoonaa euroa.
Sitoumukset ja panostukset ovat merkittäviä. Siksi niistä on käyty perusteelliset keskustelut eduskunnassa. Ja siksi hallituksen tehtävä on katsoa sitoumusten perään. Valvoa, että tuen saajat toimivat sovitulla tavalla.
Erityisesti Kreikassa ohjelman toimeenpanoon on jouduttu puuttumaan toistuvasti. Väliarviot ovat myöhästyneet, ja maksueriä on lykätty uudistuksien viivästyessä. Tiedämme kyllä Suomessakin, kuinka vaikeaa rakenteellisista uudistuksista päättäminen voi olla. Ulkoisen paineen edessä Kreikka on kuitenkin tehnyt tarvittavat sopeutuspäätökset, vaikka viime tingassa.
Arvoisa puhemies,
Kreikassa 25.1. järjestetyt ennenaikaiset vaalit ovat lisänneet maata koskevaa poliittista ja taloudellista epävarmuutta. Ennen vaalien järjestämisestä tehtyä päätöstä Kreikka oli taloudellisesti hyvällä tiellä.
Kreikan vaaleja edeltäneessä keskustelussa Suomessakin on kyseenalaistettu, voiko Kreikka ylipäänsä selvitä veloistaan. On esitetty, ettei se pysty koskaan maksamaan velkojaan takaisin.
Tätä väitettä ei kannata purematta niellä.
Kreikan velkakestävyyden palauttaminen on rahoitustukiohjelmien tavoite. Siksi lainojen ehdot on asetettu sellaisiksi, että Kreikka voi selvitä niistä. Velkakestävyyteen vaikuttavat talouskasvu, julkisen talouden tasapaino sekä velanhoitokustannukset ja kyky jälleenrahoittaa erääntyviä lainoja kestävällä korkotasolla.
Kriisistä toipuvien maiden lainoihin on tehty helpotuksia, jotta niiden paluu velkakirjamarkkinoille olisi mahdollista. Kreikan velkasuhde on edelleen korkea, mutta sen kyky hoitaa velkaansa on palautumassa. Velan korko on niin matala ja lainan takaisinmaksuaika niin pitkä, ettei veloista huolehtiminen edellytä vuositasolla Kreikalta sen suurempia ponnistuksia kuin muiltakaan velkaantuneilta euromailta.
Kreikan hyväksymään talousohjelmaan kuuluu julkisen perusylijäämän kasvattaminen runsaaseen neljään prosenttiin. Tämä riittäisi kääntämään velkasuhteen laskuun.
Kreikan uuden hallituksen ensimmäiset toimet ovat kuitenkin nostaneet kysymyksiä siitä, onko maa enää sitoutunut aiemmin sovittuun. Ohjelman muuttaminen edellyttäisi uutta sopimusta euromaiden kanssa. Kyseessä ei ole yksipuolinen ilmoitusasia.
Haluan sanoa tämän mahdollisimman selvästi: Kreikka ja kreikkalaiset eivät ole sopeutusohjelman ja tukilainojen uhreja. Kreikkalaisten kohtaamat vaikeudet eivät johdu suomalaisten tai saksalaisten veronmaksajien ynseydestä. Ne johtuvat Kreikassa vuosien ja vuosikymmenien aikana tehdyistä virheistä.
Oman tulevaisuutensa vuoksi Kreikan on jatkettava julkisen taloutensa tasapainottamista ja rakenteiden uudistamista. Oikotietä ei ole, kuten 1990-luvun kokemuksista itse tiedämme.
Mikäli Kreikan hallitus osoittaa sitoutuvansa maan taloustilanteen vahvistamiseen, Suomi on valmis keskustelemaan ohjelmien yksityiskohdista. Myös ohjelman pidennys voidaan ottaa harkintaan edellyttäen, että tavoitteena on viidennen väliarvion loppuun vieminen. Asia on ratkaistava helmikuun aikana.
Kreikan järjestäytymätön irtautuminen ohjelmasta ei olisi kenenkään etu. Hallitus haluaa välttää sellaisen hallitsemattoman tilanteen. Ratkaisun avaimet ovat kuitenkin Kreikan omissa käsissä. Olisi onnetonta, jos kreikkalaisten viime vuosien aikana tekemät uhraukset valuisivat nyt hukkaan Ateenassa tehtävien äkkijyrkkien päätösten myötä.
Suomella ja muilla euroalueen mailla ei ole perusteita kohdella Kreikkaa toisin kuin muita tukiohjelman piirissä olleita maita. Ei varsinkaan, kun Irlanti, Portugali ja Espanja ovat todistaneet sopeutusohjelmien toimivuuden onnistumalla irtautumaan niistä. Ei olisi kovin reilua näitä maita kohtaan antaa Kreikalle nyt erikoiskohtelua.
Tämä periaate merkitsee, ettei jo aiemmin tehtyjen huojennusten jälkeen ole enää mahdollisuutta merkittäviin lisäpäätöksiin. Tämän olen myös todennut Kreikan uudelle pääministerille.
Julkisessa keskustelussa väläytelty velkojen leikkaus ei ole Suomen hyväksyttävissä. Se ei tukisi rahoitustukiohjelman tavoitteita, eikä olisi myöskään EU:n sääntöjen mukaista.
Lainaehtojen tarkistamista on rinnastettu suomalaisessa keskustelussa velkojen leikkaukseen. Vaikka Kreikan lainehtoja on tarkastettu kolmeen otteeseen, kyse on edelleen lainasta, joka maksetaan takaisin - olkoonkin, että takaisinmaksu alkaa pidemmän ajan kuluttua ja koronlasku alentaa lainojen laskennallista nettoarvoa. Velkojen anteeksianto merkitsisi, että rahojen takaisin saamisesta luovuttaisiin. Siinä kohdassa kulkee hallituksen solidaarisuuden raja.
Arvoisa puhemies,
Politiikkaa ja taloutta tarkastellaan usein hyvin kotimaisesta näkövinkkelistä. Ajatellaan, etteivät muiden EU-maiden ratkaisut vaikuta meihin. Yksi talouskriisin opetuksista on, että kyllä ne vaikuttavat. Olemme yhteisessä unionissa ja yhteisessä valuutassa. Jos ne eivät vaikuttaisi, ei tätä välikysymystäkään olisi esitetty.
Jo neljä peräkkäistä Suomen hallitusta on joutunut tekemään Kreikkaan liittyviä päätöksiä. Näyttää siltä, ettei huhtikuun eduskuntavaalien jälkeen muodostettava seuraavakaan hallitus voi välttyä Kreikan asioiden käsittelemiseltä.
Siksi on hyvä vielä alleviivata niitä periaatteita, jotka ovat ohjanneet Suomen päätöksentekoa euroalueen kriisien hoidossa.
Suomen ja suomalaisten etu on vakaa ja kestävä euroalue. Euro on tuonut meille vakautta, josta saatoimme markka-aikana vain haaveilla. Korot ovat alhaiset, ja inflaatio on ollut maltillista. Hallitus on sitoutunut euroon ja talous- ja rahaliiton vahvistamiseen.
Hallitus on joutunut panostamaan aikaa, vaivaa ja poliittista pääomaa eurokriisin hoitoon, koska olemme halunneet turvata Suomen talouskasvua ja työllisyyttä. Olemme tehneet sen, vaikkeivät ratkaisut ole aina olleet helppoja tai suosittuja.
Nyt olemme palaamassa vakautumisen tielle. Talous- ja rahaliittoa on vahvistettu niin, että pystymme ehkäisemään ja ratkaisemaan euroaluetta uhkaavat kriisit jatkossa huomattavasti tehokkaammin.
Emme ole kuitenkaan vielä turvallisilla vesillä. Talouskasvu on heikkoa, ja velkatasot korkeita. Luottamus on heiveröistä. Vielä tarvitaan malttia, sitkeyttä ja sisua. Niitä tarvitaan niin Kreikan hallitukselta kuin Suomen kansan valitsemilta päättäjiltäkin - sekä hallitukselta että eduskunnalta.