Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös 12.11.2019 19/173/2

Asia: Valtion virkamiehelle annettua kirjallista varoitusta koskeva valitus

Asiasanat: 
Kirjallinen varoitus
Kohtuullinen aika
Kuulemismenettely
Käyttäytymisvelvollisuus
Työtehtävien laiminlyönti
Virkavelvollisuuksien laiminlyönti 

Virasto oli antanut projektikoordinaattori A:lle valtion virkamieslain 24 §:n perusteella kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuksien vastaisesta menettelystä. Päätöksen perusteeksi virasto esitti muun ohessa, että hankkeessa ja sen liitännäishankkeessa, joissa A toimi vastuuhenkilönä, oli ilmennyt vakavia puutteita hankkeiden seurannassa ja raportoinnissa.

A valitti viraston varoitusta koskevasta päätöksestä hallinto-oikeuteen. Valituksensa tueksi A esitti, että hänelle toimitetussa kutsussa ei mainittu kaikkia niitä hankkeeseen liittyviä seikkoja, joita kuulemistilaisuudessa käsiteltiin, eikä A:lla siksi ollut mahdollisuutta valmistautua kaikkien seikkojen käsittelyyn. A:n käsitykset eivät valituksen mukaan tulleet riittävästi kirjatuksi kuulemistilaisuudesta tehtyyn pöytäkirjaan. Lisäksi A esitti, että tapahtumat varoituksen taustalla tapahtuivat vuonna 2017, mutta A oli saanut tietää mahdollisista virheistä vasta 5.3.2018 kuulemiskutsun yhteydessä, joten valituksen mukaan asiassa ei oltu toimittu kohtuullisessa ajassa. 

Valtio virkamieslaissa ei säädetä, missä ajassa varoitus on annettava sen antamiseen johtaneiden perusteiden tultua työnantajan tietoon. Lähtökohtana voitiin pitää sitä, että varoitus annettaan asian laatu ja olosuhteet huomioon ottaen kohtuullisessa ajassa. Viraston esittämän selvityksen mukaan hankkeen kokonaistilanne oli tullut viraston tietoon 8.1.2018, jonka jälkeen asiaa alettiin selvittää. A oli saanut kutsun kuulemiseen 5.3.2018. Virasto oli hallinto-oikeuden mukaan toiminut kohtuullisessa ajassa. Kuulemismenettelyn osalta Hallinto-oikeus katsoi, että viraston päätös oli perustunut vain kuulemistilaisuuteen annetussa kutsussa esitettyihin seikkoihin, eikä saatavilla muutenkaan ollut selvitystä, joka olisi osoittanut, että A:n mahdollisuudet varautua kuulemistilaisuuteen olisivat olleet puutteellisia tai että suullisesti esitetty selvitys olisi kirjattu pöytäkirjaan virheellisesti. 

Valtion virkamieslain 14 §:n 1 momentin mukaan virkamiehen on suoritettava tehtävänsä asianmukaisesti ja viivytyksettä. Hänen on noudatettava työnjohto- ja valvontamääräyksiä. A ei hallinto-oikeudessa sinänsä kiistänyt varoituksen perusteena olleita puutteita menettelyssään. Hallinto-oikeus katsoi, että A oli saamistaan ohjeistuksista huolimatta toistuvasti laiminlyönyt työantajan hänelle osoittamien seurantatietojen keräämisen ja raportoinnin ja lisäselvitysten toimittamisen, vaikka nämä tehtävät kuuluivat suoraan A:n virkatehtäviin. Kirjallinen varoitus ei siten ollut suhteeton seuraus laiminlyönneistä. 

Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen. Viraston päätös jäi voimaan. 

Lainvoimainen.

Sovelletut oikeusohjeet 

Hallintolaki 6 §, 42 §, 45 §:n 1 momentti
Valtion virkamieslaki 14 §:n 1 momentti, 24 §:n, 66 §:n 2 momentti