Päätös Hämeenlinnan hallinto-oikeus 13.10.2023 Nimittämispäätös nro 2060/2023 (diaarinumero 495/03.04.04.04.03/2022) 

 

Asia     
Nimityspäätöstä koskeva valitus

Asiasanat 
Ansiovertailu
Harkintavalta 
Kokonaisarvio 
Nimittämispäätös 
Nimitysharkinta 
Nimityspäätös 

Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa

Virasto oli päättänyt 11.2.2022 tekemällään päätöksellä nimittää omavalmentajan virkaan B:n 1.3.2022 lukien. Virkaan valitun B:n kieltäytymisen varalle oli valittu A. Päätöksen perustelujen mukaan B:llä oli arvioitu olevan tehtävän menestyksekkääseen hoitamiseen tarvittavaa koulutusta, ajankohtaista osaamista sekä tehtävässä tarvittavia muita taitoja. Hänellä oli arvioitu olevan tehtävien hoitamisen kannalta eduksi katsottava hyvä työllisyyspalvelujen toimintaympäristön ja koulutusjärjestelmän tuntemus, hyvä asiakkaiden palvelutarpeen arvioinnin tuntemus sekä erittäin hyvät asiakaspalvelu-, vuorovaikutus- ja työyhteisötaidot sekä hyvä ohjausosaaminen.

A valitti päätöksestä ja vaati sen kumoamista. A vaati myös, että hänet nimitetään omavalmentajan virkaan B:n sijasta takautuvasti 1.3.2022 lukien. A:n perustelujen mukaan hän oli ollut virkaan sekä koulutuksensa että työkokemuksensa vuoksi ansioituneempi kuin siihen valittu B. A:lla oli neljä kuukautta enemmän työkokemusta virkaan kuuluvista tehtävistä kuin B:llä. A:n mukaan neljän kuukauden ero työkokemuksen määrässä oli osaamisen kannalta olennainen. A oli aiemmin hakenut useita samaan palvelukokonaisuuteen kuuluvia virkasuhteita ja tullut usein valituksi varasijalle. Vaikka B oli hakenut samoja virkasuhteita, häntä ei ollut valittu varasijalle. Aiempia päätöksiä oli perusteltu virkasuhteeseen valitun pidemmällä työkokemuksella palvelukokonaisuuden tehtävistä, virastosta tai rekrytointialalta. Valituksenalaisessa päätöksessä B oli siitä huolimatta syrjäyttänyt A:n, jolla oli enemmän työkokemusta virkaan kuuluvista tehtävistä. A:n mukaan hän oli suoriutunut tehtävästään omavalmentajana hyvin ja tilastollisesti tarkasteltuna tehokkaammin kuin B. A:n mukaan nimityspäätöksen ei olisi tullut perustua ainoastaan haastatteluissa kerrottuihin seikkoihin, vaan tosiasialliseen työstä suoriutumiseen. Vakinaiseen virkaan oli tullut valita kokenein ja parhaiten työssään suoriutunut hakija.

Hallinto-oikeus totesi perusteluissaan, että valinta omavalmentajan virkaan oli perustunut vertailuun, jossa oli otettu huomioon B:n ja A:n koulutus, työkokemus ja haastattelussa esiin tulleet seikat. A:lla oli kokemusta omavalmentajan tehtävistä seitsemän kuukautta ja B:llä kolme kuukautta. Molempien kokemus omavalmentajan tehtävistä oli siten lyhyehkö, eikä heidän ansioituneisuudessaan ollut olennaista eroa kyseisen työkokemuksen pituuden perusteella. Sekä B että A olivat työskennelleet viraston palveluksessa, joten työnantaja oli tuntenut heidän työskentelytapansa. Viran keskeisiin tehtäviin kuului työnvälitys, osaamisen kehittäminen ja asiakkaiden ohjaaminen palveluihin sekä neuvonta ja ohjaus. Tähän nähden virasto oli voinut perustellusti painottaa B:n pidempää ja ajantasaisempaa yrityselämän tuntemusta sekä hänen esihenkilötyöstä hankkimaansa ohjaus- ja perehdytysosaamista enemmän kuin A:n hieman pidempää työkokemusta omavalmentajan tehtävistä. Virasto oli voinut kokonaisarvioinnin perusteella pitää B:tä erityisesti hänen ohjaustoimintataitojensa, yrityselämän tuntemuksensa ja markkinointitaitojensa sekä vuorovaikutus- ja työyhteisötaitojensa vuoksi A:ta ansioituneempana virkaan. A:n työkokemuksestaan esittämät seikat eivät antaneet aihetta arvioida asiaa toisin. Hallinto-oikeus totesi, että sillä seikalla, miten B ja A olivat mahdollisesti sijoittuneet muissa viraston virantäyttömenettelyissä, ei ollut merkitystä valituksenalaisen päätöksen laillisuuden kannalta. Hallinto-oikeus totesi johtopäätöksenä, että virasto ei ollut menetellyt perustuslain 125 §:n 2 momentin mukaisten yleisten virkanimitysperusteiden vastaisesti nimittäessään virkaan B:n. Viraston päätös ei ollut lainvastainen.

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.

Lainvoimainen.

Sovelletut oikeusohjeet

Hallinto-oikeus

Suomen perustuslaki 125 § 2 momentti
Valtion virkamieslaki 6 § 1 momentti, 59 §