Päätös Helsingin hallinto-oikeus 12.12.2024 Virantoimituksesta pidättäminen nro 7477/2024 (diaarinumero 4755/03.04.04.04.03/2023)

 

Asia     
Virkasuhteesta irtisanomista ja virantoimituksesta pidättämistä koskeva valitus

Asiasanat 
Epäasiallinen käyttäytyminen 
Irtisanominen yksilöperusteella
Käyttäytymisvelvollisuus
Puolustusvoimat
Rikostuomio
Sopimaton käytös
Tasapuolinen kohtelu
Virantoimituksesta pidättäminen
Yleinen luottamus viranomaiseen

Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa

Puolustusvoimat oli irtisanonut 31.8.2023 tekemällään päätöksellä kersantti A:n määräaikaisen aliupseerin virasta valtion virkamieslain 25 §:n nojalla ja lisäksi pidättänyt A:n virantoimituksesta irtisanomisajaksi valtion virkamieslain 40 §:n 2 momentin 4 kohdan nojalla. Päätöksen perusteluissa oli viitattu käräjäoikeuden 7.7.2023 antamasta tuomiosta ilmenneisiin tietoihin. A oli tuomittu palvelusrikoksista ja kahdesta pahoinpitelystä. Päätöksen mukaan A oli toiminut opetusaliupseerin tehtävässä, ja A:n virkatehtäviin liittyvä käyttäytyminen koulutustilanteissa oli ollut moitittavaa sekä valtion virkamieslain 14 §:n ja puolustusvoimista annetun lain 42 §:n edellyttämän käyttäytymisvelvoitteen vastaista. Puolustusvoimien yleisen palvelusohjesäännön kohdan 63 mukaan alaisen oikaiseminen on tehtävä asiallisesti ja loukkaamatta alaisen asemaa, ihmisarvoa ja kunniaa. Päätöksen mukaan A oli useassa tilanteessa toiminut vastoin kyseisen kohdan mukaisia velvoitteita. A oli suuttunut, pettynyt tai toiminut aggressiivisesti varusmiesten toiminnan takia. A:n menettely oli ollut kielenkäytön, A:n toiminnan ja asian saaman mediajulkisuuden johdosta omiaan vaarantamaan luottamusta Puolustusvoimille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Ottaen lisäksi huomioon, että A oli kohdistanut teot virkatehtävissään alaisiinsa varusmiehiin, työnantaja oli menettänyt luottamuksensa siihen, että A kykenisi suorittamaan virkatehtävänsä asianmukaisesti.

A valitti päätöksestä ja vaati sen kumoamista. A vaati myös, että Suomen valtio / Puolustusvoimat velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen. A perusteli vaatimuksiaan muun ohessa sillä, että päätöksen perusteluissa oli vedottu kiistanalaiseen käräjäoikeuden tuomioon, jolla ei ollut lainvoimaa. Asioita ei ollut irtisanomispäätöksessä yksilöity lain vaatimalla tavalla. A:n mukaan hänen irtisanomisellensa ei ollut ollut virkamieslain 25 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Väitetyt käyttäytymisvelvollisuuden rikkomiset olivat A:n mukaan vähäisiä, ja tyypillinen seuraamus olisi ollut varoitus. A totesi, että neljä muuta kouluttajaa, jotka oli tuomittu vastaavista teoista päiväsakkoihin, olivat saaneet jatkaa työskentelyä joukko-osastolla. Koska A:n syyksi luetut teot eivät olleet merkittävästi poikenneet muiden kouluttajien teoista, myös A:n olisi tullut voida jatkaa työskentelyään joukko-osastolla.

Hallinto-oikeus totesi, että asiassa oli arvioitavana, oliko A:n virkasuhteen irtisanomiselle ollut valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentissa tarkoitettu erityisen painava syy. Hallinto-oikeuden mukaan virkasuhteen irtisanomisen edellytykseksi ei ole säädetty valtion virkamieslain 24 §:n mukaisen kirjallisen varoituksen antamista, joten irtisanominen ei siten edellytä, että virkamiehelle annetaan ensin kirjallisella varoituksella mahdollisuus korjata menettelynsä. Hallinto-oikeus totesi myös, ettei virkamiesoikeudellinen arviointi ole suoraan sidoksissa rikosoikeudelliseen arviointiin. Näyttövelvollisuus irtisanomisen perusteina olevista seikoista on työnantajalla riippumatta siitä, onko virkamiehen menettelyä pidetty myös rikosoikeudellisesti moitittavana. Hallinto-oikeuden mukaan menettelyn rikosoikeudellisella arvioinnilla on kuitenkin tavallisesti merkitystä myös asian virkamiesoikeudellisen arvioinnin kannalta. Näin ollen hallinto-oikeus katsoi, että Puolustusvoimat oli voinut ryhtyä A:n irtisanomiseen saatuaan tiedon käräjäoikeuden tuomiosta ja ottaa tuomion päätöksenteossa huomioon, vaikka se oli ollut vailla lainvoimaa. 

Hallinto-oikeus totesi irtisanomisperusteen osalta, että valituksenalaisessa päätöksessä oli kuvattu A:n moitittavana pidettyä menettelyä lähinnä yleisellä tasolla. Siinä ei ollut erikseen yksilöity tiettyjä tuomiosta ilmenneitä teonkuvauksia tai niiden osia. Hallinto-oikeuden mukaan päätöstä oli pidettävä näiltä osin puutteellisesti perusteltuna. Koska valituksenalaisesta päätöksestä kuitenkin ilmeni, että irtisanomisen perusteena ollut A:n menettely oli liittynyt A:n virkatehtäviin ja toimintaan varusmiesten ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittavien naisten kouluttajana, puutteet eivät olleet niin merkittäviä, että valituksenalainen päätös olisi pelkästään niiden perusteella ollut syytä kumota. Hallinto-oikeus katsoi A:n menettelyn olleen selvästi vastoin sitä, mitä ammattisotilaan ja virkamiehen käyttäytymiseltä valtion virkamieslain 14 §:n 2 momentin ja puolustusvoimista annetun lain 42 §:n mukaan sekä yleisen palvelusohjesäännön kohdissa edellytettiin. Menettely oli erityisen moitittavaa siksi, että se oli liittynyt koulutustilanteisiin ja kohdistunut koulutettavina olleisiin henkilöihin, joihin A:lla oli ollut käskyvaltasuhde. 

Hallinto-oikeus totesi, että irtisanomisperusteen lainmukaisuuden arvioinnissa oli kysymys yksittäistapauksellisesta harkinnasta. Näin ollen siitä A:n esittämästä seikasta, että Puolustusvoimat oli muissa virkamiesoikeudellisissa asioissa, joilla oli liityntä nyt puheena olevaan rikosoikeudelliseen kokonaisuuteen, mahdollisesti päätynyt muunlaisiin lopputuloksiin kuin A:n kohdalla, ei itsessään seurannut, että A:n irtisanomiselle ei olisi ollut lainmukaista perustetta. Asiassa ei ollut ilmennyt, että Puolustusvoimat olisi kohdellut A:ta toisin kuin muita virkamiehiä vastaavissa olosuhteissa. Hallinto-oikeus katsoi myös, että kokonaisharkinnassa oli voitu antaa merkitystä asian saamalla julkisuudelle, kun otettiin huomioon A:n virkamiesoikeudelliseen asemaan liittyvä erityinen käyttäytymisvelvollisuus, ja se, että menettely oli tapahtunut virantoimituksessa.

Hallinto-oikeus totesi johtopäätöksenä, että Puolustusvoimat oli voinut perustellusti katsoa, että se oli menettänyt luottamuksensa siihen, että A kykenisi suorittamaan virkatehtävänsä asianmukaisesti. A:n irtisanomiselle oli ollut valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentissa tarkoitettu erityisen painava syy. Irtisanominen ei ollut seurauksena kohtuuton suhteessa A:n menettelyn vahingollisuuteen ja moitittavuuteen. A:n menettely oli osoittanut A:n siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta voitu jatkaa. Näin ollen A oli voitu pidättää virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen.

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen ja A:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. 

Lainvoimainen.

Sovelletut oikeusohjeet

Hallinto-oikeus

Laki puolustusvoimista 36 § 1 momentti, 42 § ja hallituksen esityksen puolustusvoimalaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 264/2006 vp) 42 §:ää koskevat yksityiskohtaiset perustelut
Valtion virkamieslaki 11 § 1 momentti, 14 §, 25 § 2 momentti, 40 § 1 momentti ja 2 momentti 4 kohta
Valtion virkamiesasetus 29 § 1 momentti, 39 § 2 momentti
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 95 §
Hallintolaki 6 §, 9 § 1 momentti, 45 § 1 momentti
Puolustusvoimien yleinen palvelusohjesääntö (PALVO) kohdat 9, 59, 61, 63 ja 80