Päätös Helsingin hallinto-oikeus 22.11.2023 Nimittämispäätös nro 6724/2023 (diaarinumero 3616/03.04.04.04.03/2022)

 

Asia     
Valtion virkaan nimittämistä koskeva valitus

Asiasanat 
Ansiovertailu
Harkintavalta 
Kokonaisarvio 
Nimittämispäätös
Nimitysharkinta
Nimityspäätös 
Syrjintä
Syrjintäolettama 
Yhdenvertainen kohtelu 

Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa

Virasto oli päättänyt 20.6.2022 tekemällään päätöksellä nimittää palvelupäällikön virkaan B:n. Nimityspäätöksen perustelujen mukaan hakemuksen ja haastattelun perusteella B:n oli katsottu täyttävän kokonaisuutena palvelupäällikön tehtävän odotukset. Hänellä oli muun muassa palvelupäällikön tehtävän menestykselliseen hoitoon tarvittavaa vahvaa ja tuloksellista näyttöä työnjohdollisista tehtävistä sekä järjestelmien ylläpidosta ja kehityksestä aiempien työtehtäviensä kautta. Hänellä oli kiinnostusta ja halua työskennellä haastavassa ja hektisessä maailmassa sekä kokemusta muutosjohtamisesta, mikä oli näkynyt vahvasti hänen päivittäisessä tekemisessään sekä projektityöskentelyssä. B:llä oli soveltuva korkeakoulututkinto tehtävään.

Virkaan nimittämättä jääneen A:n oli katsottu vaatineen, että valituksenalainen päätös tulisi kumota. A:n mukaan häntä oli syrjitty haussa ikänsä perusteella. A katsoi, että hänet olisi pitänyt kokemuksensa, osaamisensa ja näyttöjensä perusteella kutsua ainakin virkaa koskevaan haastatteluun. A:lla oli muun muassa 35 vuoden kokemus finanssialan johtotehtävistä, ja hän oli johtanut vaativia muutosjohtamisen tehtäviä. 

Hallinto-oikeus katsoi, että asiassa oli ratkaistavana, oliko viraston nimityspäätös valmisteltu asianmukaisesti ja ottaen tasavertaisesti huomioon hakijoiden ansiot ja oliko virasto nimityspäätöstä tehdessään pysynyt nimittävälle viranomaiselle kuuluvan harkintavallan rajoissa. Siltä osin kuin A oli vaatinut, että hallinto-oikeus muuttaisi valituksenalaista päätöstä, hallinto-oikeus totesi, ettei nimityspäätöksiä koskeva valitusoikeus tarkoittanut sitä, että nimittävälle viranomaiselle kuuluvaa nimitysharkintaa siirtyisi tuomioistuimelle. Tuomioistuimen tehtävänä oli valituksen perusteella arvioida, oliko viranomainen käyttänyt harkintavaltaansa lain mukaisesti, ei sen sijaan korvata viranomaisen nimitysharkintaa omallaan. 

Hallinto-oikeus totesi, että A:n ja useimpien kanssahakijoiden osalta nimitysmuistossa oli todettu ainoastaan, ettei hakija yltänyt vertailussa haastatteluun kutsuttujen tasolle suhteessa asetettuihin odotuksiin. Hallinto-oikeus katsoi, että ansiovertailua voitiin tältä osin pitää tietosisällöltään puutteellisena.

Hallinto-oikeus totesi, että viranhakuilmoituksen mukaan hakijalta odotettiin näyttöä järjestelmien ylläpidosta ja kehityksestä, ja eduksi luettiin kokemus ketterän kehittämisen menetelmistä sekä kokemus teknisten ratkaisuiden parissa työskentelystä tai arkkitehtuuriosaaminen. A:lla oli taustallaan pitkä ja monipuolinen työura, mutta hänellä ei ollut työhakemuksensa eikä valituksensa perusteella ollut edellä mainitun kaltaista kokemusta tai erityistä teknistä osaamista. Hakemusten perusteella virasto oli voinut arvioida, että B:llä ja muilla haastatteluun kutsutuilla hakijoilla oli hakijalta odotettavia ja hakijan eduksi luettavia ominaisuuksia enemmän kuin A:lla. Koska A:lla ei ollut ollut tällaisia ominaisuuksia, virasto oli voinut todeta, ettei hän ollut yltänyt hakijoiden ansiovertailussa haastatteluun kutsuttujen tasolle suhteessa asetettuihin odotuksiin. 

Hallinto-oikeus totesi, että vaikka työkokemuksen pituudella oli viranhakijoiden ansioituneisuuden vertailussa merkitystä, se ei yksin osoittanut viran hakijaa ansioituneemmaksi varsinkaan silloin, kun vertailtavilla hakijoilla oli merkittävän pitkä kokemus. A:lla oli työkokemusta yli 30 vuoden ajalta. Useimmilla haastatteluun kutsutuilla hakijoilla oli ollut noin 20 vuoden mittainen työkokemus ja B:llä noin 15 vuoden kokemus. Ottaen huomioon haastatteluun kutsuttujen henkilökohtaisista ominaisuuksista edellä todettu, ei A:n pitkää työkokemusta ollut tässä vertailussa pidettävä sellaisena ansioitumistekijänä, että hänet olisi tullut sillä perusteella kutsua haastatteluun. 

Hallinto-oikeus totesi, että A ei ollut täyttänyt niitä tekniseen osaamiseen liittyviä vaatimuksia, mitä virkaan valittavalta oli edellytetty, joten asiassa ei ollut syntynyt syrjintäolettamaa. Hallinto-oikeus totesi johtopäätöksenä, että virasto ei ollut menetellyt vastoin lakia jättäessään A:n kutsumatta haastatteluun taikka päättäessään nimittää palvelupäällikön virkaan B:n. Päätös oli tehty nimittävän viranomaisen harkintavallan rajoissa. Päätös ei ollut A:n esittämillä perusteilla perustuslain 125 §:n 2 momentin, yhdenvertaisuuslain tai hallintolain vastainen. Valitus oli siten hylättävä. 

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.

Lainvoimainen.

Sovelletut oikeusohjeet

Hallinto-oikeus

Valtion virkamieslaki 1 § 2 momentti, 6 § 1 ja 2 momentti, 8 §, 59 § 1 momentti 
Suomen perustuslaki 125 § 2 momentti  
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 13 § 1 momentti 
Yhdenvertaisuuslaki 8 § 1 momentti, 28 §
Hallintolaki 6 §
Perustuslain säätämiseen johtanut hallituksen esitys (HE 1/1998 vp)
Hallituksen esitys laiksi valtion virkamieslain muuttamisesta (HE 77/2017 vp) sekä perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (PeVL 42/2017 vp) ja hallintovaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä (HaVM 8/2018 vp)
KHO 2020:128