Itä-Suomen hallinto-oikeus 17.12.2014 14/5308/4    

Virkasuhteen purkaminen koeaikana
Virkasuhteen purkaminen
Esteellisyys
Epäasiallinen
Koeaika
Luottamuspula
Määräaikainen virkasuhde
Sopimaton käytös
Sopimattomuus
Tehtävän vaativuus
Työnjohtomääräys    
            
Oppilaitos oli 29.1.2014 purkanut koulutussuunnittelija A:n määräaikaisen virkasuhteen koeaikana. Perusteluina olivat virkamiehen epärehellinen toiminta ja työnantajan luottamuksen menettäminen. A vaati päätöksen kumoamista ensisijaisesti sillä perusteella, että hänen määräaikaiseen koulutussuunnittelijan virkasuhteeseensa asetettu koeaikaehto oli virkamieslain vastainen eikä koeaikapurkua olisi sen vuoksi voinut toteuttaa. Toissijaisesti A vaati päätöksen kumoamista sen johdosta, että työnantaja oli purkanut virkasuhteen epäasiallisilla perusteilla. A oli 14.10.2013 nimitetty oppilaitoksen koulutussuunnittelijan määräaikaiseen virkasuhteeseen ajalle 15.10.2013–30.9.2014. Nimittämiskirjassa oli määräys neljän kuukauden koeajasta. A oli ennen tätä toiminut samassa oppilaitoksessa korkeakouluharjoittelijana ajalla 1.11.2009–31.3.2010 sekä koulutussihteerinä ajalla 9.11.2010–30.6.2011 ja 15.9.2011–14.10.2013. A oli koulutussihteerin tehtävässä sijaistanut koulutussuunnittelijoita usein ja vastannut yksin esimerkiksi perehdytyskoulutuksen järjestämisestä syksyllä 2011.

Koeajan tarkoituksena on selvittää, soveltuuko työntekijä hänelle annettuun työtehtävään. Hallinto-oikeus totesi, ettei koeajan käytölle lähtökohtaisesti ole edellytyksiä silloin, kun jo virkasuhteessa oleva virkamies nimitetään uudelleen saman työnantajan toiseen virkasuhteeseen ja kun virkasuhteet sisältävät samoja tai samankaltaisia työtehtäviä. Koulutussuunnittelijan määräaikaista virkasuhdetta koskevassa, 9.10.2013 päivätyssä nimitysmuistiossa oli todettu, että A:lla oli koulutussuunnittelijan tehtävän edellyttämä osaaminen ja että A:lla oli koulutussuunnittelukokemuksensa sekä kriisinhallinnan tuntemuksensa perusteella valmius toimia koulutussuunnittelijana oppilaitoksessa.  Jälkikäteen oli todettu, että koulutussuunnittelijan koko rekrytointiprosessiin osallistunut virkamies oli ollut esteellinen, koska hänellä oli ollut erityisen läheinen suhde määräaikaiseen virkasuhteeseen nimitettyyn A:han. Siten oli virinnyt epäilys nimitysmuistioon kirjattujen seikkojen luotettavuudesta. Lisäksi A:n työsuorituksissa oli ilmennyt puutteita ja virheellisyyksiä, mikä oli osittain vastoin A:n aiemmin hallinto-oikeudelle toimittamaa työtodistusta. Työtodistuksessa todettiin A:n muun muassa hoitaneen työtehtävänsä erittäin hyvin. Valituksessa perusteiksi oli ilmoitettu puutteita A:n työsuorituksissa. Virkasuhteen purkamista koskevassa päätöksessä oli ilmoitettu purkamisen perusteeksi se, että A oli toiminut oppilaitoksen ohjeiden, säännösten ja määräysten vastaisesti yöpyessään pitkän ajan kuluessa oppilaitoksen kurssihotellissa ilmoittamatta, sopimatta ja maksamatta siitä asianmukaisesti. 

Hallinto-oikeus arvioi, että vaikka koulutussuunnittelijan tehtävä olikin laaja-alaisempi ja vaativampi kuin A:n aikaisemmin hoitama koulutussihteerin tehtävä, oli A aikaisemmassa tehtävässään osoittanut osaamisensa ja valmiutensa koulutussuunnittelijan tehtävään. Lisäksi koulutussuunnittelijan määräaikainen virkasuhde oli alkanut heti koulutussihteerin määräaikaisen virkasuhteen päätyttyä. Koska työnantajalla oli jo tietämys A:n osaamisesta ja kyvyistä, ei oppilaitoksella ollut enää nimityksestä päätettäessä tarvetta selvittää A:n soveltuvuutta tehtävään. Koeaikaa koskevalle määräykselle ei siten ollut edellytyksiä, eikä virkasuhdetta voitu purkaa koeaikamääräykseen vedoten.

Hallinto-oikeus kumosi oppilaitoksen päätöksen lainvastaisena.

KHO 10.3.2017 T 1064: Virkasuhteen purkamisen perusteeksi koeaikana riittää lähtökohtaisesti se, ettei työnantaja ole tyytyväinen virkamiehen työsuoritukseen tai toimintaan. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että A:n virkasuhteen purkamiselle esitetyt syyt olivat olleet koeajan tarkoitukseen ja luonteeseen nähden asianmukaisia ja riittäviä. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan, arvioitaessa sitä voidaanko koeaika määrätä silloin, kun määräaikaisessa virkasuhteessa oleva virkamies nimitetään saman työnantajan palveluksessa toiseen määräaikaiseen virkasuhteeseen, merkitystä tulee antaa erityisesti sille, onko uudessa virkasuhteessa kysymys samoista tai samankaltaisista tehtävistä kuin aikaisemmassa virkasuhteessa. Koulutussuunnittelijalla oli saadun selvityksen mukaan laajempi yleinen vastuu sekä erityinen vastuu koulutuksen suunnittelu- ja kehittämistehtävistä. Koulutussuunnittelijan ja koulutussihteerin tehtävät asettuivat lisäksi eri vaativuustasolle. Ne seikat, että A:lla oli katsottu olevan valmius toimia koulutussuunnittelijana tai että hän oli toiminut koulutussuunnittelijan sijaisena tämän poissa ollessa tai se, että tehtävät ovat sittemmin yhdistetty, eivät antaneet aihetta arvioida asiaa toisin. Oppilaitoksen rehtori oli siten ottaessaan A:n määräaikaiseen koulutussuunnittelijan virkasuhteeseen voinut määrätä virkasuhteessa noudatettavaksi neljän kuukauden pituista koeaikaa. 

Oppilaitoksen rehtorin päätös ei ollut lainvastainen. Edellä todetun perusteella hallinto-oikeuden päätös, jolla oppilaitoksen rehtorin päätös oli kumottu, oli kumottava. Asia olisi sen vuoksi tullut palauttaa hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi siltä osin kuin hallinto-oikeus ei ollut lausunut koeaikana tapahtuneen virkasuhteen purkamisen perustetta koskevasta A:n toissijaisesta valitusperusteesta. Viivytyksen välttämiseksi asia oli syytä ottaa korkeimmassa hallinto-oikeudessa välittömästi tutkittavaksi. Oppilaitoksen rehtorin päätös A:n virkasuhteen purkamisesta koeajalla jäi siis voimaan.

Valtion virkamieslaki 10 § 1 momentti
Valtion virkamieslaki 11 §
Valtion virkamieslaki 14 § 1 ja 2 momentti
Valtion virkamieslaki 56 §
Työsopimuslaki 4 §
Laki kunnallisesta viranhaltijasta 8 § 2 momentti
Hallintolainkäyttölaki 38 § 1 momentti