Päätös Itä-Suomen hallinto-oikeus 9.2.2024 Kirjallinen varoitus nro 302/2024 (diaarinumero 1028/03.04.04.04.03/2023)

 

Asia     
Valtion virkamiehelle annettua kirjallista varoitusta koskeva valitus

Asiasanat 
Kirjallinen varoitus
Kohtuullinen aika
Menettelyvirhe
Päätöksen kumoaminen

Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa

Virasto oli antanut 12.4.2023 tekemällään päätöksellä A:lle valtion virkamieslain 24 §:n mukaisen kirjallisen varoituksen, koska A oli vahvistanut lehdistölle viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (jäljempänä julkisuuslaki) 24 §:n 1 momentin 5 kohdan nojalla salassa pidettäviä tietoja. Tietoja antamalla A:n oli katsottu toimineen vastoin virkavelvollisuuksiaan.

A valitti päätöksestä ja vaati sen kumoamista. A vaati myös, että virasto velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulut korkoineen. A:n mukaan asiassa oli laiminlyöty selvittää A:n kiistämät asian kannalta ratkaisevat oikeudelliset perusteet, joihin hänen puolestaan oli sekä kirjallisesti että suullisesti toistuvasti vedottu. Varoitusta ei ollut myöskään riittävästi perusteltu, koska perustelut täytyi päätellä osittain virheellisesti ja osittain puutteellisesti kuvatuista seikoista ja lakiviittauksesta yhdistelemällä. Varoituksessa ei otettu kantaa A:n puolesta hänen kirjallisessa vastineessaan ja suullisessa kuulemistilaisuudessa esittämäänsä keskeiseen väitteeseen siitä, että A:n vuotamiksi väitetyt asiat eivät olleet lain mukaan salassa pidettäviä asioita. Varoitus oli myös annettu myöhässä, ja se olisi tullut kumota jo A:lle aiheutuneen kohtuuttoman viivästymisen perusteella. Noin viisi ja puoli kuukautta kestänyt asian käsittely oli kohtuuton. Lisäksi pelkästään se, että varoitusta oli tarvinnut harkita noin kolme kuukautta, osoitti, ettei varoitukselle ollut olemassa perusteita. A:n mukaan hänen vahvistamaksi väitetyt tiedot eivät olleet julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaisia salassa pidettäviä tietoja. 

Hallinto-oikeus totesi päätöksen perustelemista koskevien valitusperusteiden osalta, että valituksenalaisesta päätöksestä ilmeni selvästi varoituksen perusteena oleva teko, työnantajan mielestä asian ratkaisuun vaikuttaneet seikat ja selvitykset, sovelletut säännökset sekä työnantajan tekemä oikeudellinen arvio. A oli lisäksi osallistunut aktiivisesti asiansa selvittämiseen, mihin nähden päätöksen sisältö ei ollut voinut jäädä A:lle epäselväksi. Päätös ei ollut perustelematon sen vuoksi, ettei perusteluissa ollut nimenomaisesti otettu kantaa A:n työnantajalle toimittamassa kirjallisessa vastineessa ja suullisessa kuulemistilaisuudessa näkemyksensä tueksi esittämiin seikkoihin. Päätös oli siten perusteltu hallintolain 45 §:n mukaisesti.

Kirjallisen varoituksen antamisen osalta hallinto-oikeus totesi, että valtion virkamieslaissa ei ole säännöstä siitä, missä ajassa työnantajan on ryhdyttävä varoituksen antamiseen. Hallinto-oikeuden mukaan varoituksen antaminen oli kuitenkin tarkoitettu nopeaksi tavaksi reagoida virkamiehen virkavelvollisuuksiensa vastaiseen käyttäytymiseen, minkä vuoksi aika varoituksen ja virkamiehen moitittavan käyttäytymisen välillä ei voinut olla kovin pitkä. Pääsääntöisesti kohtuullisen ajan laskeminen alkoi siitä, kun viranomainen sai tiedon virkamiehen virkavelvollisuuksien vastaisesta menettelystä. Kohtuullisen määräajan edellytystä arvioitaessa oli otettava huomioon tapauskohtaisesti asian laatu ja olosuhteet. 

Hallinto-oikeus totesi, että asiassa saadun selvityksen perusteella A:lle annetun varoituksen perusteena ollut teko oli tapahtunut 3.11.2022 ja varoitus oli annettu 12.4.2023, eli varoituksen antamiseen oli kulunut aikaa yli viisi kuukautta, mitä oli pidettävä lähtökohtaisesti liian pitkänä aikana. Asian käsittelyyn oli vaikuttanut työnantajan edustajan sairastuminen, minkä vuoksi A:n kuulemista oli siirretty joulukuulta tammikuun loppuun. Vaikka sairaustapaus saattoi sinällään olla asianmukainen peruste asian käsittelyn pitkittymiselle, ei virasto ollut esittänyt selvitystä, jonka perusteella kuulemistilaisuuden siirtäminen oli ollut välttämätöntä. Kun lisäksi otettiin huomioon, ettei asiassa ollut esitetty selvitystä sille, miksi varoitusta ei ollut annettu välittömästi A:lle 31.1.2023 järjestetyn kuulemistilaisuuden jälkeen vaan A:n kuulemisen ja varoituksen antamisen välillä oli kulunut aikaa yli kaksi kuukautta, ei varoituksen antamiseen kulunutta aikaa ollut pidettävä kohtuullisena. Varoitusta ei ollut siten annettu kohtuullisessa ajassa siitä, kun sen antamiseen johtaneet perusteet olivat tulleet työnantajan tietoon, minkä vuoksi viraston päätös oli kumottava. Viraston päätöksen tultua kumotuksi varoituksen antamisen myöhästymisen vuoksi asiassa ei ollut tarvetta ottaa kantaa muihin valitusperusteisiin. Hallinto-oikeus katsoi, että asiassa annettu ratkaisu ja asian laatu huomioon ottaen olisi ollut kohtuutonta, jos A olisi joutunut itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan.

Hallinto-oikeus kumosi päätöksen. Hallinto-oikeus velvoitti viraston korvaamaan A:n kohtuulliseksi katsotut oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen. 

Lainvoimainen.

Sovelletut oikeusohjeet

Hallinto-oikeus

Hallintolaki 45 §
Valtion virkamieslaki 24 §
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 95 § 1 ja 2 momentti, 97 § 1 momentti 4 kohta ja säännöstä koskevat yksityiskohtaiset perustelut hallituksen esityksessä laiksi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 29/2018 vp)