Helsingin hallinto-oikeus 13.9.2023 nro 5103/2023 (diaarinumero 21747/03.04.04.04.03/2021) 

Korkein hallinto-oikeus 11.7.2024 nro 2037/2024 (diaarinumero 2734/03.04.04.04.03/2023) 

 

Asia     
Valtion virkasuhteeseen nimittämistä koskeva valitus

Asiasanat 
Ansiovertailu
Esteellisyys
Harkintavalta 
Kielitaito 
Kokonaisarvio
Nimittämismenettely 
Nimittämispäätös
Nimitysharkinta 
Nimitysmenettely 
Nimityspäätös 
Syrjintäolettama 
Toimivalta 
Tutkimatta jättäminen
Valituslupa 

Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa

Ministeriön henkilöstöjohtaja oli päätöksellään 23.3.2021 nimittänyt B:n erityisasiantuntijan määräaikaiseen virkasuhteeseen. Päätöksen perustelujen mukaan B:llä oli todettu haastattelun perusteella olevan erinomaiset valmiudet suoriutua tehtävän hoidosta. B:llä oli vahvaa työkokemuksen kautta hankittua kokemusta kansainvälisestä liiketoiminnasta. B oli osoittanut haastattelussa aitoa motivaatiota tehtävää kohtaan ja hänen henkilökohtaiset ominaisuutensa tukivat tehtävän menestyksellistä hoitamista.

Virkaan nimittämättä jäänyt A valitti päätöksestä ja vaati sen muuttamista. A perusteli vaatimustaan muun ohessa sillä, että päätös oli perusteeton ja välittömästi A:ta syrjivä. A:n uran ansioille ei ollut annettu asianmukaista painoarvoa. Päätös oli A:n mukaan perustunut tosiasiallisesti siihen, ettei hän syntyperänsä ja äidinkielensä vuoksi edustanut tavanomaista suomalaista virkamiestä. B oli A:ta vähemmän ansioitunut, mikä kävi ilmi päätöksen perusteluista ja perustelematta jättämisestä. A vetosi myös haastattelijan esteellisyyteen. Valintatilanteen jälkeen oli käynyt ilmi, että haastattelija ja tehtävään valittu B olivat olleet hyviä ystäviä keskenään jo ennen haastattelua. A:n mukaan epäilys suosimisesta henkilökohtaisen suhteen perusteella oli olemassa. A katsoi, että hakuilmoituksessa mainitut valintakriteerit olivat olleet kielitaidon osalta syrjiviä sekä epätarkoituksenmukaisia, ja että hakuilmoituksessa valintakriteerien painotus oli ollut tehtävään nähden epätavallinen. 

Hallinto-oikeus totesi haastattelijan esteellisyyden osalta, ettei A ollut nimennyt esteelliseksi katsomaansa haastattelijaa, ja että ministeriön lausunnon mukaan kukaan haastattelijoista ei ollut tuntenut B:tä henkilökohtaisesti. Hallinto-oikeus katsoi, että asiassa ei ollut A:n esittämillä perusteilla ilmennyt, että joku hakijoita haastatelleista henkilöistä olisi ollut esteellinen. Ministeriön menettelyä ei siten ollut pidettävä lainvastaisena.

Hallinto-oikeus totesi, että nimittävällä viranomaisella oli harkintavaltansa puitteissa oikeus asettaa sellaisia valintakriteereitä ja painottaa sellaisia ansioita, joiden se katsoi parhaiten edistävän tehtävän menestyksellistä hoitamista. Hallinto-oikeus totesi, ettei asiassa ollut ilmennyt, että tehtävälle etukäteen asetetut, hakuilmoituksesta ilmenneet valintakriteerit olisivat olleet A:n esittämällä tavalla syrjiviä tai lainvastaisia. Hakuilmoituksen valintakriteerit olivat olleet perusteltuja tehtävän hoitamisen kannalta. Asiassa ei ollut ilmennyt, että ministeriö olisi valintakriteereistä päättäessään käyttänyt harkintavaltaansa muuhun kuin hyväksyttäviin tarkoituksiin. Valintakriteerien mukaan suomen kielen erinomainen suullinen taito oli voitu lukea hakijalle eduksi, joten hallinto-oikeus katsoi, että suomen kielen käyttäminen haastattelussa ei ollut merkinnyt A:n asettamista B:hen verrattuna epäedulliseen asemaan.

Hallinto-oikeus totesi ansiovertailun osalta, että A oli siitä huolimatta, ettei hänellä hakemuksessaan ilmoittamansa perusteella ollut ollut eduksi luettavaa suomen ja ruotsin kielen taitoa, valittu videohaastatteluun. Hän oli ollut myös niiden viiden kärkihakijan joukossa, jotka oli valittu toiselle haastattelukierrokselle ja joiden ansioita oli nimitysmuistiossa vertailtu etukäteen asetettujen valintaperusteiden pohjalta. A:ta oli lisäksi nimitysmuistiossa vertailtu muihin kärkihakijoihin muun ohessa Team Finland -kokemuksen sekä haastattelulla ja kirjallisella tehtävällä kartoitettavaksi pyrittyjen henkilökohtaisten ominaisuuksien osalta. Hallinto-oikeus katsoi tämän osoittavan, että A:n valitsematta jääminen ei ollut johtunut ainakaan yksinomaan hänen väittämällään tavalla siitä, että hänellä ei ollut ollut eduksi luettavan tasoista suomen kielen suullista ja kirjallista taitoa. 

Hallinto-oikeus totesi, että työkokemuksen pituus tai useamman työnantajan tai toimeksiantajan palveluksessa toimiminen eivät osoittaneet hakijaa ansioituneemmaksi varsinkaan silloin, kun molemmilla vertailtavilla hakijoilla oli riittävä kokemus virkaan ansioksi luettavista tehtävistä. A:lla ja B:llä oli kummallakin yli 15 vuoden kokemus työtehtävistä, joita ministeriö oli pitänyt haettavan tehtävän kannalta merkityksellisinä. Nimitysmuistiossa A:ta ja B:tä oli työkokemuksen ja sen tuoman osaamisen osalta pidetty yhtä ansioituneina. Nimitysmuistion perusteella A:n ja B:n ansioita oli vertailtu asianmukaisesti ja tasapuolisesti. Hakuilmoituksessa ei ollut valintaperusteina tai hakijalle eduksi luettavana mainittu arabian kielen taitoa, joten A:n arabian kielen taidolle oli siten ansiovertailua tehtäessä voitu olla antamatta merkitystä. Koska B:llä oli ollut hakuilmoituksen mukaan tehtävässä tarvittava ja eduksi luettava kielitaito, oli B:tä voitu yhdenvertaisuuslain ja tasa-arvolain mukaisissa ansiovertailuissa huomioon otettavia ansioita kokonaisuutena arvioiden pitää A:ta ansioituneempana. Syrjintäolettamaa A:n äidinkielen tai syntyperän taikka sukupuolen perusteella ei siten syntynyt.

Hallinto-oikeus totesi johtopäätöksenä, että ministeriö oli A:n ja B:n ansioista ja niiden vertailusta nimitysmuistiossa ja nimityspäätöksessä esitetyn perusteella voinut ansioita kokonaisuutena arvioiden pitää tehtävään nimitettyä B:tä erityisasiantuntijan virkasuhteeseen A:ta ansioituneempana. Ministeriö oli nimittäessään B:n virkasuhteeseen tehnyt päätöksensä harkintavaltansa rajoissa. Päätös ei ollut lainvastainen, eikä asiaa ollut syytä arvioida toisin A:n esittämien seikkojen vuoksi.

Hallinto-oikeus ei tutkinut hyvitysvaatimusta, korvausvaatimusta tai vaatimuksia huomautuksen antamisesta ja koulutuksen järjestämisestä eikä vaatimusta valituksenalaisen päätöksen muuttamisesta tai palauttamista ministeriölle valinnan kohdistamiseksi A:han. Hallinto-oikeus totesi, että edellä mainittujen vaatimusten tutkiminen ei kuulunut hallinto-oikeuden toimivaltaan. Hallinto-oikeus hylkäsi vaatimuksen asian siirtämisestä tutkimatta jätetyiltä osin toimivaltaiseen tuomioistuimeen sekä vaatimuksen suullisen valmistelun ja suullisen käsittelyn järjestämisestä. Hallinto-oikeus katsoi, että suullisen käsittelyn järjestäminen asiassa oli ilmeisen tarpeetonta.

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen ja oikeudenkäyntikuluvaatimuksen. 

Asian käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A pyysi korkeimmalta hallinto-oikeudelta lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. 

Asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei ollut valitusluvan myöntämisen perustetta. 

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituslupahakemuksen eikä siten antanut ratkaisua valitukseen.

Lainvoimainen.

Sovelletut oikeusohjeet

Hallinto-oikeus

Suomen perustuslaki 6 § 2 momentti, 125 § 2 momentti ja säännöstä koskevat yksityiskohtaiset perustelut perustuslain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 1/1998 vp)
Tuomioistuinlaki 4 luvun 1 §
Valtion virkamieslaki 6 § 1 ja 2 momentti, 7 § 1 momentti 5 kohta ja 2 momentti, 8 §, 59 § ja säännöstä koskevat yksityiskohtaiset perustelut hallituksen esityksessä muun muassa laiksi valtion virkamieslain muuttamisesta (HE 77/2017 vp) 
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 13 § 1 momentti, 47 § 1 momentti, 57 § 1 momentti ja 2 momentti 2, 3 ja 5 kohta, 95 § 1 momentti
Hallintolaki 6 §, 27 § 1 momentti, 28 § 1 momentti 7 kohta ja säännöstä koskevat yksityiskohtaiset perustelut hallituksen esityksessä hallintolaiksi ja laiksi hallintolainkäyttölain muuttamisesta (HE 72/2002 vp)
Yhdenvertaisuuslaki 8 § 1 momentti, 27 §, 28 §
Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (tasa-arvolaki) 7 § 1 momentti, 8 § 1 momentti 1 kohta, 9 a §
Laki julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta 6 § 1, 3 ja 4 momentti, 7 §
Ulkoasiainhallintolaki 14 § 3 momentti
Ulkoasiainhallinnosta annettu valtioneuvoston asetus 5 § 1 momentti 7 kohta ja 2 momentti, 6 § 1 ja 5 momentti

Korkein hallinto-oikeus

Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 111 § 1 momentti