Päätös Korkein hallinto-oikeus 15.4.2024 Nimittämispäätös nro 1111/2024 (diaarinumero 2471/03.04.04.04.03/2023)

 

Asia     
Valtion virkaan nimittämistä koskeva valitus

Asiasanat 
Ansiovertailu
Harkintavalta
Kokonaisarvio
Nimitysharkinta 
Nimittämispäätös
Nimityspäätös 
Tasapuolinen kohtelu 

Asian tausta ja käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Valtioneuvosto oli yleisistunnossaan 10.8.2023 tekemällään päätöksellä nimittänyt ministeriön rakennusneuvoksen virkaan B:n. Päätöstä oli perusteltu muun ohessa sillä, että B oli työskennellyt vaativissa kiinteistö- ja toimitilahallinnon sekä rakennuttamisen johtotehtävissä liki kolmenkymmenen vuoden ajan. Hänellä oli kokemusta vaativien rakennusprojektien läpiviemisestä sekä käyttäjälähtöisestä tilaratkaisujen suunnittelusta. Hänellä oli hyvä toimintaympäristön tuntemus ja perehtyneisyyttä valtioneuvoston hankkeisiin. Haastattelukeskusteluissa saatujen tietojen perusteella B:llä oli myös sen kaltaista näkemyksellisyyttä tehtävän hoitamisen ja painopisteiden suhteen, minkä voitiin arvioida tukevan menestyksellisimmin rakennusneuvoksen tehtävässä toimimista.

Virkaan nimittämättä jäänyt A valitti päätöksestä ja vaati sen kumoamista. A:n mukaan häntä ei ollut huomioitu ansiovertailussa asianmukaisesti ja tasavertaisesti. Hän oli hoitanut saman tehtävänkuvan mukaista rakennusneuvoksen virkaa ja yksikön päällikön tehtäviä 18.3.2019 alkaen. Hänen aikanaan ryhmän ja yksikön ammatillinen osaaminen oli kehittynyt huomattavasti. Hänellä oli työntekijöiden laaja luottamus ja tuki. A:n mukaan työnantaja oli viran täytöllä ratkaissut tosiasiallisesti työntekijä- ja työnantajaosapuolen väliset erimielisyydet, jotka liittyivät A:n esihenkilön hallintotavan asianmukaisuuteen ja esihenkilöaseman väärinkäytöksiin. A ja kahdeksan muuta työntekijää olivat tehneet tästä kantelun oikeuskanslerin virastoon, jossa asian käsittely oli kesken. 

Korkein hallinto-oikeus totesi, että asiassa oli ratkaistavana, oliko virkanimitys valmisteltu asianmukaisesti ja ottaen tasavertaisesti huomioon hakijoiden ansiot, ja oliko valtioneuvosto nimityspäätöstä tehdessään ylittänyt sille kuuluvan harkintavallan. Korkein hallinto-oikeus totesi arvioinnin lähtökohtana, että sekä B että A täyttivät haettavana olleen rakennusneuvoksen viran kelpoisuusvaatimukset. Hakijoita oli nimitysmuistion mukaan ensin vertailtu hakemusasiakirjojen perusteella ottaen erityisesti huomioon kokonaisuutena perehtyneisyys viran tehtäväalaan sekä erityisesti kokemus rakennusalalta, vaativien rakennusprojektien vetämisestä ja vaativien kohteiden tilaratkaisujen suunnittelusta. Tällä perusteella ansioituneimmiksi oli arvioitu muun muassa B ja A, jotka oli kutsuttu seitsemän muun hakijan ohella haastatteluun. Haastateltuja hakijoita oli nimitysmuistion mukaan vertailtu viran menestyksellisen hoitamisen kannalta merkityksellisen koulutuksen ja työkokemuksen lisäksi tehtävään liittyvien osa-alueiden suhteen ja haastattelussa hakijoiden henkilökohtaisista kyvyistä ja sopivuudesta saatujen tietojen perusteella. A:n haettavana olleen viran tehtävien kannalta olennaisia henkilökohtaisia ominaisuuksia oli voitu lisäksi arvioida työnantajalla hänen aikaisemmasta työskentelystään olevan kokemuksen perusteella. 

Korkein hallinto-oikeus totesi, että nimitysmuistion perusteella nimityspäätöksen valmistelu oli suoritettu asianmukaisesti ja hakijoiden ansioita tasavertaisesti vertaillen. Koulutuksen ja työkokemuksen ohella valtioneuvosto oli painottanut hakijoiden henkilökohtaisia ominaisuuksia. Haastattelussa oli lisäksi kiinnitetty huomiota esimerkiksi haastateltavien vuorovaikutustaitoihin, johdonmukaisuuteen sekä rationaaliseen käsitykseen tehtävän asemasta, luonteesta, sisällöstä ja sen hoitamisesta. Korkein hallinto-oikeus totesi, että valtioneuvostolla oli ollut asialliset perusteet painottaa valinnassa rakennusneuvoksen viran tehtävien kannalta olennaisia henkilökohtaisia ominaisuuksia ja valmiuksia. B:n ja A:n ansioista ja niiden vertailusta esitetyn perusteella nimittävä viranomainen oli kokonaisharkinnan perusteella voinut pitää B:tä ansioituneempana kuin A:ta kysymyksessä olleeseen rakennusneuvoksen virkaan. Asiassa ei ollut ilmennyt, että virantäyttöön olisi vaikuttanut se, että A oli selvityksensä mukaan turvautunut työpaikallaan havaitsemiensa epäkohtien vuoksi käytettävissään olleisiin oikeusturvakeinoihin.

Korkein hallinto-oikeus totesi johtopäätöksenä, että valtioneuvosto oli nimittäessään B:n virkaan tehnyt päätöksensä harkintavaltansa rajoissa. Päätös ei ollut yleiset nimitysperusteet sisältävän Suomen perustuslain 125 §:n 2 momentin vastainen eikä muutenkaan lainvastainen. 

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.

Lainvoimainen.

Sovelletut oikeusohjeet

Korkein hallinto-oikeus

Valtion virkamieslaki 6 § 1 momentti
Suomen perustuslaki 125 § 2 momentti
Hallintolaki 6 §
Hallituksen esitys muun muassa laiksi valtion virkamieslain muuttamisesta (HE 77/2017 vp)