Helsingin hallinto-oikeus 26.9.2024 nro 5543/2024 (diaarinumero 4276/03.04.04.04.03/2023)

Korkein hallinto-oikeus 25.2.2025 nro 391/2025 (diaarinumero 2643/03.04.04.04.03/2024) 

 

Asia     
Kirjallista varoitusta koskeva valitus

Asiasanat 
Kirjallinen varoitus
Työaika
Työaikojen noudattaminen
Työnjohtomääräys
Valituslupa 
Virkavelvollisuuden vastainen toiminta 

Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa

Virasto oli 21.7.2023 tekemällään päätöksellä antanut A:lle kirjallisen varoituksen. Varoitukseen johtaneena tapahtumana päätöksessä oli mainittu, että A oli viraston työaikaohjeen vastaisesti kirjannut viraston liukuma-aikojen ulkopuolella iltaisin ja viikonloppuisin tehtyjä työtunteja arkipäiville työaikaliukumien puitteisiin. Päätöksen mukaan esihenkilö oli vahvistanut sopineensa A:n kanssa, että A oli poikkeustapauksissa voinut kirjata iltaisin ja viikonloppuisin tehtyjä työtunteja arkipäivien työaikasaldoihin, mikäli tehtäviä ei ollut ollut mahdollista tehdä työaikaliukumien puitteissa. Esihenkilön antama ohje oli ollut virheellinen, ja A:n olisi tullut havaita, että menettely oli viraston ohjeen vastainen. Tästä johtuen A:n katsottiin toimineen asiassa virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. 

A valitti päätöksestä ja vaati sen kumoamista. A vaati myös, että virasto velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut. A perusteli vaatimuksiaan muun ohessa sillä, että hän ei ollut ollut tietoinen viraston antamasta työaikaohjeesta ja oli luottanut esihenkilöltä saamaansa ohjeeseen, jonka mukaan A oli saanut kirjata iltaisin ja viikonloppuisin tehdyt työtunnit arkipäiville.

Hallinto-oikeus totesi, että A oli lähtökohtaisesti ollut velvollinen noudattamaan viraston antamaa työaikaohjetta. A:n esihenkilö oli kuitenkin suullisesti ohjeistanut A:ta kirjaamaan liukuma-ajan ulkopuolella poikkeustilanteissa tehtyjä työtunteja tavalla, joka oli poikennut työaikaohjeesta, joten A:n ei voitu katsoa menetelleen virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. Hallinto-oikeudelle toimitetuista selvityksistä kävi ilmi, että A oli jaksottanut työaikaansa itsenäisesti liukumien ulkopuolelle. Kaikki A:n työaikaliukumien puitteisiin kirjaamat, mutta tosiasiassa liukumien ulkopuolella tekemät tunnit eivät siten olleet olleet sellaisia, joiden tekemiseen työaikaliukumien ulkopuolella olisi ollut työtehtävien määrästä tai työtehtäviin liittyvistä määräajoista johtuva syy. Hallinto-oikeus totesi, että kyse ei ollut ollut satunnaisista yksittäisistä tunneista. A:n tekemät, ohjeiden vastaiset työaikakirjaukset olivat antaneet virheellisen kuvan siitä, milloin A oli työtehtäviään tosiasiassa hoitanut. A:n menettelyn seurauksena työnantajan lakisääteisiin velvollisuuksiin kuuluva työaikakirjanpito oli ollut A:n osalta merkittävässä määrin virheellinen.

Hallinto-oikeus totesi johtopäätöksenä, että A oli kirjatessaan työaikaliukumien puitteissa tehdyiksi tunneiksi sellaisia tunteja, jotka oli tehty liukumien ulkopuolella muista kuin työtehtävistä johtuneista syistä, menetellyt paitsi viraston työaikaohjeen myös esihenkilön hänelle antamien työnjohto- ja valvontamääräysten ja siten virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. A:n menettelyä oli pidettävä siinä määrin moitittavana, että varoituksen antamiselle oli ollut valtion virkamieslain 24 §:n mukaiset perusteet.

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen. 

Asian käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A pyysi korkeimmalta hallinto-oikeudelta lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä.

Asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei ollut valitusluvan myöntämisen perustetta. 

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituslupahakemuksen eikä siten antanut ratkaisua valitukseen.

Lainvoimainen.

Sovelletut oikeusohjeet

Hallinto-oikeus

Valtion virkamieslaki 14 § 1 momentti, 24 §, 66 § 2 momentti
Hallintolaki 6 §, 34 § 1 momentti
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 95 § 1 ja 2 momentti
Liikenne- ja viestintäviraston 16.11.2022 voimaan tullut työaikaohje 
(TRAFICOM/536602/01.00.04/2022)

Korkein hallinto-oikeus

Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 111 § 1 momentti