Päätös Korkein hallinto-oikeus 27.9.2024 Nimittämispäätös nro 2683/2024 (diaarinumero 3075/03.04.04.04.03/2023

 

Asia     
Valtion virkaan nimittämistä koskeva valitus

Asiasanat 
Ansiovertailu
Harkintavalta
Kokonaisarvio 
Nimitysharkinta 
Nimittämispäätös
Nimityspäätös 

Asian tausta ja käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Valtioneuvosto oli yleisistunnossaan 12.10.2023 päättänyt nimittää ministeriön hallitusneuvoksen virkaan B:n. Päätöstä oli perusteltu sillä, että B:llä oli syyttäjänä sekä ministeriössä saavutetun kokemuksensa myötä vahva kansainvälisen rikosoikeuden tuntemus sekä käytännön osaaminen kansainväliseen oikeusapuun liittyvistä tehtävistä. Hänellä oli kokemusta kehittämistyöstä sekä vahvat viestintä- ja vuorovaikutustaidot. B:llä voitiin tämän vuoksi katsoa olleen parhaimmat edellytykset hallitusneuvoksen viran hoitamiseen.

Virkaan nimittämättä jäänyt A oli valituksessaan vaatinut, että valtioneuvoston päätös kumotaan ja hänet nimitetään hallitusneuvoksen virkaan. A vaati myös, että ministeriö velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa oikeudenkäyntimaksun osalta. A oli perustellut vaatimustaan muun ohessa sillä, että ansiovertailua ei ollut tehty tasapuolisesti ja objektiivisesti. A:n mukaan hän oli ollut hakijoista pätevin ja ansioitunein hallitusneuvoksen virkaan. Hänellä oli huomattavasti pidempi kokemus kansainvälisen rikosoikeusavun tehtävistä kuin B:llä, jonka sinänsä pitkä kokemus syyttäjän tehtävistä ei ollut verrattavissa A:n kokemukseen kansainvälisen rikosoikeusavun tehtävistä. A oli toiminut B:n perehdyttäjänä ministeriössä. Hänellä oli ainoana hakijoista oikeustieteen lisensiaatin tutkinto. A:n mukaan hakijoita ei ollut tosiasiallisesti vertailtu itsenäisen työskentelyn taikka yhteistyö- ja vuorovaikutustaitojen osalta. A:n hoitamia itsenäisiä tehtäviä tai hänen toimimistaan Euroopan rikosoikeudellisen verkoston (EJN) yhteyshenkilönä vuodesta 2005 alkaen ei ollut otettu huomioon hänen vahvuutenaan. Viestintätaitoja ei ollut mainittu hakuilmoituksessa, eikä B:n viestintätaidolle ollut siten tullut antaa merkitystä. A:lla oli 18 vuoden kokemus kehittämistyöstä keskusrikospoliisista ja ministeriöstä, eikä B:n yksityisissä yhtiöissä hankkima kokemus ollut verrattavissa tähän.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että asiassa oli ratkaistavana, oliko virkanimitys valmisteltu asianmukaisesti ja ottaen tasavertaisesti huomioon hakijoiden ansiot, ja oliko valtioneuvosto nimityspäätöstä tehdessään ylittänyt sille kuuluvan harkintavallan. Korkein hallinto-oikeus totesi arvioinnin lähtökohtana, että sekä A että B täyttivät haettavana olleen hallitusneuvoksen viralle säädetyt kelpoisuusvaatimukset. Korkein hallinto-oikeus totesi, että vaikka työkokemuksen pituudella oli viranhakijoiden ansioituneisuuden vertailussa merkitystä, se ei yksin osoittanut hakijaa ansioituneemmaksi varsinkaan silloin, kun vertailtavilla hakijoilla oli molemmilla merkittävän pitkä kokemus. Valtioneuvosto oli nimitysmuistiosta ja ministeriön korkeimmalle hallinto-oikeudelle valituksen johdosta annetusta lausunnosta ilmenevän perusteella voinut asianmukaisin perustein katsoa, että B:n kokemus syyttäjän tehtävistä oli tullut lukea hänen hyväkseen arvioitaessa viranhoidon kannalta keskeistä työkokemusta. Valtioneuvosto oli sille kuuluvan harkintavallan nojalla voinut painottaa valintaperusteita, joita se oli pitänyt hallitusneuvoksen virkasuhteen hoitamisen kannalta tärkeinä. A:ta ja B:tä oli vertailtu viran menestyksellisen hoitamisen kannalta merkityksellisen koulutuksen ja työkokemuksen lisäksi heidän henkilökohtaisista kyvyistään ja sopivuudestaan haastattelussa ja aikaisemmassa työskentelyssä ministeriössä saatujen tietojen perusteella. Korkein hallinto-oikeus totesi, että nimitysmuistion perusteella nimityspäätöksen valmistelu oli suoritettu asianmukaisesti ja hakijoiden ansioita tasavertaisesti vertaillen. A:n ja B:n ansioista ja niiden vertailusta esitetyn perusteella nimittävä viranomainen oli kokonaisharkinnan perusteella voinut pitää B:tä ansioituneempana kuin A:ta kysymyksessä olevaan virkaan.

Korkein hallinto-oikeus totesi johtopäätöksenä, että valtioneuvosto oli nimittäessään B:n virkaan tehnyt päätöksensä harkintavaltansa rajoissa. Päätös ei ollut yleiset nimitysperusteet sisältävän Suomen perustuslain 125 §:n 2 momentin vastainen eikä muutenkaan lainvastainen. 

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen ja A:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Lainvoimainen.

Sovelletut oikeusohjeet

Korkein hallinto-oikeus

Valtion virkamieslaki 6 § 1 momentti
Suomen perustuslaki 125 § 2 momentti
Hallintolaki 6 §
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 95 §
Hallituksen esitys muun muassa valtion virkamieslain muuttamisesta (HE 77/2017 vp)
Valtioneuvoston ohjesääntö 43 § 1 momentti 4 kohta
Laki julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta 6 § 1 momentti