Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 30.11.2023 nro 2021/2023 (diaarinumero 121/03.04.04.04.03/2023) 

 

Asia     
Virkamiehen virkasuhteen jatkumista eroamisiän saavuttamisen jälkeen koskeva hallintoriita

Asiasanat 
Eroamisikä
Hallintoriita
Luottamuksensuoja
Nimittämiskirja
Nimityskirja
Syrjintä
Yhdenvertainen kohtelu

Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa

Viraston ylijohtaja oli 13.12.2022 tekemällään päätöksellä nimittänyt A:n tarkastuseläinlääkärin määräaikaiseen virkasuhteeseen ajanjaksolle 1.1.–31.12.2023. Viraston johtaja oli sittemmin antanut A:lle 5.1.2023 päivätyn todistuksen, jonka mukaan A:n virkasuhde oli päättynyt 31.12.2022. Todistukseen oli kirjattu, että A:n virkasuhdetta oli eroamisiän saavuttamisen jälkeen 31.12.2022 mennessä jatkettu kahden vuoden enimmäisajan. 

A vaati, että hallinto-oikeus poistaa todistuksen A:n virkasuhteen päättymisestä ja vahvistaa A:n virkasuhteen voimassaolon nimittämiskirjan mukaisesti 1.1.–31.12.2023. A vaati myös hallinto-oikeuden toteavan, ettei virkamiehen eroamisikää koskevaa valtion virkamieslain 35 §:n 1 momenttia sovelleta määräaikaisiin, palkkioperusteisiin virkasuhteisiin tai sijaisuuksiin nimitettyjen virkamiesten osalta. A vaati, että virkasuhteen päättymistä koskevan ratkaisun täytäntöönpano kiellettäisiin, kunnes asia oli lainvoimaisesti ratkaistu. A oli myös pyytänyt, että hallinto-oikeus hankkisi asiassa lausunnon yhdenvertaisuusvaltuutetulta. A oli tähän liittyen todennut, että virastossa edellytettiin palkkioperusteisena virkamiehenä työskentelevältä alle 70 vuoden ikää alalla, jossa oli työvoimapula. A toi vaatimustensa perusteluissa esiin, että antamalla hänelle todistuksen virkasuhteen päättymisestä virasto oli tosiasiallisesti purkanut A:n virkasuhteen. Ratkaisu oli A:n mukaan luottamuksensuojaperiaatteen vastainen. Virkasuhteen päättämisen perustaminen ainoastaan virkamiehen ikään myös asetti virkamiehet erilaiseen asemaan muiden työntekijöiden kanssa. Virkamieslakia olisi tullut tulkita perus- ja ihmisoikeus myönteisesti ottaen huomioon syrjinnän kielto, joka kattaa muun ohella ikään perustuvan syrjinnän. Lisäksi A:n mukaan oli huomattava, että eroamisikää koskevaan virkamieslain säännökseen vuonna 2018 tehty muutos koski vain vakituisessa virkasuhteessa olevia virkamiehiä. A:n mukaan sitä ei voitu käyttää perusteena tulkita lakia aiempaa ahtaammin, kun kyse oli määräaikaisesta, palkkioperusteisesta virkasuhteesta. Asiaa ratkaistaessa olisi A:n mukaan tullut huomioida myös vallitseva eläinlääkäripula.

Virasto oli antamassaan vastineessa vaatinut, että A:n vaatimukset hylätään. Vastineessa oli todettu, että virastossa oli vuonna 2019 käyty keskustelua siitä, voitiinko A nimittää uudelleen virkasuhteeseen eroamisiän saavuttamisen jälkeen. Tuolloin oli päädytty siihen, että nimittäminen oli mahdollista. Asiaa oli alettu selvittää uudelleen joulukuussa 2022. Viraston mukaan päätös nimittää A virkasuhteeseen vuodelle 2023 oli ollut virheellinen. A:n virkasuhdetta ei ollut purettu, vaan se oli päättynyt suoraan lain nojalla.

Hallinto-oikeus totesi yhdenvertaisuusvaltuutetun lausunnon hankkimista koskevan pyynnön osalta, että asiassa oli kysymys A:n virkasuhteesta, joka sijoittui ajanjaksolle 1.1.–31.12.2023. Asiakirjoista ilmeni, että A oli syntynyt vuonna 1952, joten hän oli virkasuhteen alkaessa 1.1.2023 ollut täyttänyt 70 vuotta. Hallinto-oikeus totesi, että A ei ollut lausunnon hankkimista koskevan pyynnön yhteydessä tai muutoinkaan esittänyt sellaista selvitystä, josta olisi käynyt ilmi, että häntä oli syrjitty tai kohdeltu eri tavoin suhteessa muihin samanikäisiin henkilöihin käsiteltävänä olleessa asiassa. Hallinto-oikeus katsoi, että yhdenvertaisuusvaltuutetun kuuleminen yhdenvertaisuuslain 27 §:n mukaisesti ei siten ollut tarpeen ja hylkäsi lausunnon hankkimista koskevan pyynnön. 

Hallinto-oikeus totesi pääasian osalta, että asiassa oli ratkaistavana kysymys siitä, oliko A:n virkasuhteen katsottava olevan voimassa 13.12.2022 päivätyn nimittämiskirjan mukaisesti ajanjaksolla 1.1.–31.12.2023 siitä huolimatta, että työnantaja oli antanut hänelle todistuksen virkasuhteen päättymisestä 31.12.2022. Hallinto-oikeus toi perusteluissaan esiin virkamieslain 35 §:n 1 momentin, jonka mukaan virkamiehen virkasuhde päättyy ilman irtisanomista tai muuta virkasuhteen päättymistä tarkoittavaa toimenpidettä sen kuukauden päättyessä, jonka aikana virkamies saavuttaa eroamisiän, jollei virkasuhdetta virkamiehen suostumuksella jatketa enintään kahdella vuodella. Hallinto-oikeus totesi, että mahdollisuus jatkaa virkasuhdetta eroamisiän täyttymisen jälkeen koskee vain vakituisessa virkasuhteessa olevia virkamiehiä. Sen sijaan muulta kuin jatkamismahdollisuuden osalta säännöstä sovelletaan kaikkiin valtion virkamiehiin, mukaan lukien määräaikaisessa, palkkioperusteisessa virkasuhteessa olevat virkamiehet. Hallinto-oikeus totesi, että A oli saavuttanut eroamisiän vuonna 2020. Näin ollen hänen nimittämiselleen virkasuhteeseen ajanjaksolle 1.1.–31.12.2023 ei ollut ollut lainmukaista perustetta. 

Hallinto-oikeus totesi luottamuksensuojaperiaatteen osalta, että luottamuksensuojaa voi saada vain oikeusjärjestyksen perusteella oikeutetuille odotuksille. A:n nimittäminen virkasuhteeseen ajanjaksolle 1.1.–31.12.2023 ei ollut perustunut voimassa olevaan lakiin, joten luottamuksensuojaperiaatteesta ei seurannut, että virkasuhteen olisi katsottu olevan voimassa. Asiassa ei ollut käynyt ilmi, että A:n virkasuhteen toteaminen virkamieslain 35 §:n 1 momentin nojalla päättyneeksi olisi johtanut A:ta syrjivään lopputulemaan. Hallinto-oikeus katsoi, ettei asiaa ollut arvioitava toisin myöskään A:n esittämällä eläinlääkäripulaan liittyvällä perusteella.

Hallinto-oikeus hylkäsi hakemuksen. Asian tultua päätöksellä ratkaistuksi lausuminen täytäntöönpanon kieltoa koskevasta vaatimuksesta raukesi.

Lainvoimainen. 

Sovelletut oikeusohjeet

Hallinto-oikeus

Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 20 §
Valtion virkamieslaki 35 § 1 momentti
Hallintolaki 6 §
Yhdenvertaisuuslaki 8 § 1 momentti, 27 §