Urheiluseurojen varainhankinnan pelisääntöjä täsmennetään
Urheilun verotustyöryhmä luovutti tänään muistionsa ministeri Jouko Skinnarille. Työryhmä on kartoittanut urheilujärjestöjen tulo- ja arvonlisäverotukseen liittyviä kysymyksiä. Se on tarkastellut asiaa erityisesti verojärjestelmän hallinnoitavuuden ja kilpailuneutraalisuuden näkökulmasta. Työryhmä on myös kartoittanut oikeus- ja verotuskäytäntöä ja selvittänyt mahdollisuuksia selkeyttää ja yhtenäistää urheiluseurojen verotusta valtakunnallisesti. Työryhmä on niinikään selvittänyt urheilun rahastointimahdollisuuksia.
Urheiluseurojen verotuskohtelu
Verotuskäytännön yhtenäistämiseksi työryhmä ehdottaa, että verohallitus julkaisee yleishyödyllisten urheiluseurojen verotusta koskevan uusitun ohjeen.
Urheilun verotustyöryhmän mukaan urheiluseurojen verovapaudesta aiheutuva kilpailuneutraliteettiongelma voitaisiin periaatteessa ratkaista arvonlisäverotukseen paremmin soveltuvalla tavalla, jos arvonlisäverotuksen ja tuloverotuksen välinen yhteys katkaistaisiin. Työryhmä ei kuitenkaan tässä vaiheessa pidä perusteltuna kytkennän purkamista pelkästään urheiluseurojen osalta, vaan merkittäviin kilpailuvääristymiin tulee puuttua nykyisen lainsäädännön pohjalta tehtävin tarkistuksin.
Työryhmä pitää lähtökohtana, että yleishyödyllinen urheilutoiminta olisi verotonta. Esimerkiksi urheiluseurojen juniori-ikäisille järjestämien urheilukoulujen ja -leirien tulisi olla verottomia. Kuitenkin kilpailuvääristymien ehkäisemiseksi tulisi verottaa urheiluseuraa, joka tarjoaa erityisesti aikuisliikuntapalveluja rajoittamattomalle asiakaskunnalle.
Verolliseen ravintolatoimintaan rinnastettava toiminta tulisi työryhmän mukaan säätää kokonaan tulo- ja arvonlisäverolliseksi. Urheilutilaisuuksissa verollista olisi palkallista työvoimaa käyttäen harjoitettu elintarvikkeiden ja juomien tarjoilu. Palkatonta työvoimaa käyttäen toteutettu tarjoilu olisi edelleen verotonta. Kuitenkin alkoholijuomien myynti olisi verollista, vaikka käytettäisiinkin palkatonta työvoimaa.
Työryhmä ehdottaa myös, että urheiluseuran tavarankeräys tai muu siihen verrattava toiminta, mikäli käytetään palkatonta työvoimaa, olisi verotonta. Tavarankeräys on urheiluseurojen ja muiden yleishyödyllisten yhteisöjen perinteinen varainkeräysmuoto, joka satunnaisesti ja kohtuullisesti laajennettuna ei aiheuta merkittäviä kilpailuvääristymiä. Palkattua työvoimaa käyttäen harjoitetun toiminnan tulisi kuitenkin olla verollista.
Talkootyön verokohtelusta säännös lakiin
Urheilun verotustyöryhmä ehdottaa, että tuloverolakiin lisättäisiin säännös, joka määrittelisi talkootyön verottomuuden edellytykset. Talkootyö olisi verotonta, kun yhdistys palkatonta työvoimaa käyttäen myy työsuorituksia ulkopuolisille kerätäkseen varoja varsinaiseen urheilutoimintaan tai muuhun yleishyödylliseen toimintaansa. Talkootyön tulisi olla satunnaista, poikkeuksena seuran urheilutoimintaan kiinteästi liittyvät työt, kuten urheilupaikkojen kunnostus. Muu jatkuva ja suunnitelmallinen toiminta olisi siten verollista. Talkootyö olisi kuitenkin verotonta vain, jos toiminnasta ei aiheudu kilpailuhaittaa vastaavaa toimintaa harjoittaville elinkeinon harjoittajille.
Lisäksi työryhmä ehdottaa harkittavaksi, että yleishyödyllisten yhteisöjen maksamat kulukorvaukset, kuten korvaukset matkakuluista vapaaehtoistyöntekijöille voisivat olla verottomia. Työryhmän mukaan yksilöurheilu voi olla myös elinkeinon harjoittamista. Elinkeinonharjoittajaurheilijaa tulisi siten koskea samat velvoitteet kuin muitakin yksityisyrittäjiä eikä asiasta tarvittane uutta lainsäädäntöä, mutta ohjeistusta tulisi lisätä.
Työryhmä selvitti myös urheilun rahastointikäytäntöjä
Urheilun verotustyöryhmä selvitti myös urheilun rahastointikäytännön kehittämistarpeita. Työryhmä ei kuitenkaan ehdota uudentyyppisen urheilijarahaston perustamista, koska järjestelmä olisi ongelmallinen verotuksen tasapuolisuuden kannalta. Työryhmässä mukana olleiden urheilujärjestöjen edustajat kannattavat kuitenkin rahaston perustamista.
Työryhmä on alustavasti selvittänyt sellaista rahastointiratkaisua, joka voisi olla käytännössä toimiva ja joka kohtelisi eri urheilulajeja tasapuolisesti. Rahastointiratkaisu jakautuisi kahteen osaan, valmennusrahastoon ja urheilijarahastoon. Rahastot olisivat itsenäisiä, juridisesti joko yhdistys- tai säätiömuotoisia rahastoja, joilla olisi oma erillinen hallinto.
Varsinaiseen urheilijarahastoon urheilija voisi siirtää verotta 20 % ja enintään 150 000 markkaa urheilemisesta kotimaassa saamistaan bruttotuloista. Varoja voisi siirtää urheilu-uran ajan, kuitenkin enintään 10 peräkkäisenä vuotena.
Myös valmennusrahastot säilytettäisiin, mutta jatkossa niiden tarkoituksena olisi varmistaa yksilölajien urheilijoille mahdollisuus varautua etukäteen valmentautumisesta aiheutuviin kuluihin. Valmennusrahastosta saisi edelleen nostaa verotta varoja kuluja varten tositteita vastaan. Seuraavalle vuodelle voisi siirtyä verottomasti vain yhden vuoden valmennukseen tarvittava määrä, esimerkiksi enintään 120 000 markkaa. Tulot, joita ei ole ohjattu valmennusrahastoon tai urheilijarahastoon, verotettaisiin ansiotuloina.
Työryhmän puheenjohtajana on toiminut hallitusneuvos Kirsi Seppälä valtiovarainministeriöstä (VM). Työryhmän jäseniä ovat olleet lainsäädäntöneuvos Tommi Parkkola ja neuvotteleva virkamies Erkki Laanterä VM:stä, neuvotteleva virkamies Timo Haukilahti opetusministeriöstä, hallitusneuvos Tuulikki Haikarainen sosiaali- ja terveysministeriöstä, johtaja Jussi Karilainen ja ylitarkastaja Merja Hartikka-Simula verohallituksesta, toimistopäällikkö Eira Sohlman Uudenmaan lääninverovirastosta, suunnittelupäällikkö Mauri Oksanen ja projektipäällikkö Kerstin Ekman Suomen Liikunnasta ja Urheilusta, taloussihteeri Päivi Kekäle Suomen Hiihtoliitosta, talousjohtaja Kari Saarinen Suomen Urheiluliitosta sekä toimitusjohtaja Jukka-Pekka Vuorinen Suomen Jääkiekkoliitosta.