Projektipäällikkö Vesa Lipponen:
Julkisen hallinnon strategia luo yhteistä tarinaa

Valtiovarainministeriö 21.11.2019 9.15
Kolumni

Valmistelemme tällä hetkellä valtiovarainministeriössä hallitusohjelman mukaisesti uutta julkisen hallinnon strategiaa. Muutosjohtaja Kari Hakari päätti lokakuussa julkaistun kolumninsa” Mihin julkisen hallinnon strategiaa tarvitaan?” (1.10.2019) toteamukseen ”tärkeäpää kuin itse strategia-asiakirja, on prosessi, jolla strategia syntyy”. Strategiaa valmistellaankin nyt vuorovaikutteisesti yhdessä valtion, kuntien ja muiden toimijoiden kesken.

Olemme keskustelleet julkisen hallinnon strategiasta taas useilla foorumeilla ja keränneet pohja-ajatuksia muutosvoimista, strategian kohteista ja tarpeesta sekä strategian muutosprosessista. Terveiset voi tiivistää muutamaan sanaan: yhdessä, kumppaneina, luottaen, avoimesti sekä osallistaen.

Käänteisesti ajatellen: pois poteroista, ulos siiloista, ei edunvalvontaa

Onnistuminen edellyttää strategiaprosessilta erilaisten tulevaisuudenkuvien tunnistamista, avarakatseisuutta ratkaisuehdotuksissa sekä sitä, että me teemme strategian yhdessä. 

Ihminen keskiöön

Alustavissa strategiakeskusteluissa esiin nostetuista ilmiöistä kaksi ovat ylitse muiden: kansalaislähtöisyys ja digitalisaatio. Muutosvoimina ne ovat niin isoja, että ne haastavat hallinnonalakohtaisen ja paikkakuntalähtöisen -ajattelun: meidän tulee pystyä katsomaan myös oman hiekkalaatikon reunojen ulkopuolelle.

Osa uuteen julkisen hallinnon strategiaan liitetyistä vaateista on ainakin ensi vaikutelmalta myös ristiriitaisia. Tilauksessa on, jollei megastrategia, niin ainakin metastrategia. Kaikkien strategioiden äiti, jossa määritämme, minne julkinen hallinto on menossa. Yhteinen tarina, joka meiltä tällä hetkellä puuttuu. Uusi strategia pitäisi tehdä kattavasti ja laajasti osallistaen. Lisäksi sen pitäisi olla lyhyt ja toteuttamiskelpoinen. Sen pitäisi olla rajaava ja mahdollistava. Sen pitäisi ottaa huomioon meneillään oleva kehittäminen ja myös ne tuhat ja yksi muuta strategiaa.

Huomioon tulee ottaa myös talouden realiteetit. Kaikkea mitä hyvinvointivaltio tarjoaa, ei voida jatkossa tarjota. Viime aikoina otsikoissa ovat olleet erityisesti kuntien taloudellinen ahdinko, mutta horisontissa siintää myös mahdollinen laskusuhdanne tai ainakin hitaan kasvun aika.

Säästäminen ei ole kuitenkaan mikään suunta. Säästövisio ei kerro siitä, mikä on tärkeää, missä on paikka viisaalle yhteistyölle ja mistä voimme luopua. Säästövisio mahdollistaa lopulta aivan kaiken tekemisen, joka säästää rahaa. Tarvitaan siis haluttavampi visio, tavoite, tarina sekä ne mahdolliset maailmat, jotka kuvastavat meidän syvimpiä pelkojamme ja suurimpia toiveitamme. Lisäksi muutokseen tarvitaan kriisi, tai ainakin kiireen tuntu. Olemme monella mittarilla mitattuna maailman ykkösiä, miksi siis pitäisi muuttua.

Tiedämmekö miltä onnistuminen näyttää?

Digitalisaatio ja kansalaislähtöisyys haastavat vanhan maailman joka tapauksessa, syvenipä taloudellinen ahdinko tai ei. Vanhan hiominen ei pidä Suomea enää julkishallintonsa osalta vertailujen ykkösenä, eikä edes kärkikymmenikössä. Maailma ympärillämme muuttuu ennennäkemättömällä tahdilla. Samojen oikeiden asioiden tekeminen liian pitkään muuttaa ne vääriksi asioiksi. Koko julkisen sektorin toiminta pitääkin miettiä uudelleen, samoin kuin jokaisen toimijan rooli. Mitä teemme yhdessä, mitä erikseen, missä luotamme markkinaan ja missä puolestaan yhteiskehittämiseen?

Vaikka maailma on kompleksinen, strategiaprosessin ei ole sitä pakko olla. Lopulta strategian on vastattava viiteen kysymykseen:

  • Mitä uhkia ja mahdollisuuksia kohtaamme vuoteen 2030 mennessä?
  • Miltä näyttää maailma, jossa olemme onnistuneet?
  • Mitä muutoksia meidän pitää tehdä, jotta saavutamme onnistumisen?
  • Miten varmistamme, että päätöksemme ja toimenpiteemme johtavat johdonmukaisesti tuohon onnistumiseen?
  • Miten mittaamme tekemiemme muutosten vaikutukset?

Uhkia ja mahdollisuuksia sanoittaessamme luomme mahdollisia maailmoja – skenaarioita. On todennäköistä, että yksikään skenaarioista ei toteudu aivan kuvatunlaisena. Skenaariot auttavat meitä kuitenkin määrittämään sen, mitä haluamme ja mitä pidämme hyvänä tulevaisuutena.

Kaikkea ei kuitenkaan voida suunnitella valmiiksi – ja tätä varten tarvitsemme periaatteita. Periaatteita jotka kertovat, mihin pyrimme, paljonko luotamme tekoälyyn ja missä asioissa, miten teemme työtä ja kehitämme palveluita, miten luvitamme tietoa ja kenelle, mihin meillä ensisijaisesti on varaa ja mihin ei. Näistä syntyy yhteinen tarinamme – tavoite jota kohti ohjaamme. Tarina, johon tukeudumme silloin, kun tulevaisuus näyttää synkältä ja sakealta.

Käytettävyys ratkaisee hyödyn

Itse työn teemme toiveiden mukaan laajasti osallistaen ja konkreettista tarvetta palvellen. Järjestämme ensi vuoden aikana muun muassa lukuisia tilaisuuksia, joissa etsimme vastauksia edellä esitettyihin strategian kannalta oleelliseen viiteen kysymykseen. Tavoitteena on myös paljastaa niin pahimmat pelkomme kuin syvimmät toiveemme julkisen hallinnon tulevaisuuden suhteen. Niistä rakennamme tarinamme seuraavalle vuosikymmenelle – yhdessä. Ainut tapa ostaa arvostusta, uskottavuutta ja sitoutumista on yhteistyö. VM ei tee tätä strategiaa, me vain autamme sen syntymisessä.

Tarinan ei ole tarkoitus tulla koskaan valmiiksi, sillä tulevaisuus muuttuu jatkuvasti. Sen toteutumista myös arvioidaan säännöllisesti: strategian arvo mitataan sen käyttökelpoisuudessa. 

Vesa Lipponen

Projektipäällikkö
@veslipp