Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta
Selvitys: Kuntien turvallisuustilanne on heikentynyt sote- ja opetussektoreilla

Uhka- ja väkivaltatilanteiden kokonaiskuva Suomen kuntakentässä on polarisoitunut ja vaikeasti hahmotettava. Uhkaavat tilanteet ovat lisääntyneet ja muuttuneet vakavammiksi sosiaali- ja terveydenhuollon ja sosiaalitoimen yksiköissä sekä kouluissa ja oppilaitoksissa. Valtuutettujen kokema turvallisuus on hyvällä tasolla, mutta varautumista, turvallisuussuunnittelua ja koulutusta pidetään tarpeellisena. Kuntien työn- ja päätöksentekijöiden turvallisuutta selvitettiin KuntaTurva-tutkimuksessa.

Turvallisuustilanne Suomen kunnissa on polarisoitunut

Hankkeen ensimmäisessä osassa teetettyjen kyselyiden mukaan kuntien henkilöstö kohtasi uhkatilanteita useimmin varhaiskasvatuksessa ja koulutuksessa, keskimäärin kuukausittain. Yli 90 prosenttia vastanneista kunnista arvioi, että opetuksessa ja varhaiskasvatuksessa henkilökunta kohtasi vähintään muutaman kerran uhka- ja väkivaltatilanteita vuonna 2019. Kyse oli useimmin lievästä henkisestä ja fyysisestä väkivallasta, josta henkilökunta selvisi pääosin omin avuin.

Mitä suuremmasta kunnasta tai organisaatiosta oli kyse, sitä useammin lieviä uhkatilanteita kohdattiin. Yli 100 000 asukkaan kunnissa kohdattiin keskimäärin päivittäin uhkatilanteita koulutoimessa. Sosiaalipalveluissa yli 1000 hengen organisaatioissa kohdattiin keskimäärin kuukausittain vakavaa uhkailua, henkistä väkivaltaa ja lievää fyysistä väkivaltaa sekä viikoittain lievää henkistä väkivaltaa. Sen sijaan kunnanvaltuustojen kokousten yhteydessä tapahtuneet uhkatilanteet olivat harvinaisia. Valtaosa uhkatilanteista uskottiin ilmoitettavan ja raportoitavan eteenpäin.

Tapaustutkimusten tulokset puolestaan viittasivat siihen, että kyselyyn vastanneet antoivat uhkatilanteiden määrästä minimiarvion. Viidenneksessä tapaustutkimuksista todellinen ilmoitusmäärä oli jopa kymmenkertainen kyselyssä raportoituun verrattuna. Suuressa osassa kuntia tilanteet ilmoitetaan henkilökohtaisesti tai erillisillä lomakkeilla ja kokonaiskuvan hahmottaminen on vaikeaa. Uhkatilanteiden määrän koetaan myös olevan kasvussa.

Turvallisuuden keinovalikoima kunnissa on sitä täysimääräisemmin käytössä, mitä suuremmasta kuntaorganisaatiosta on kyse. Murtohälyttimet, kameravalvonta ja kulunvalvonta olivat käytössä useimmissa yksiköissä yli puolessa vastanneista kunnista.

Turvallisuuden keinovalikoimaa halutaan kunnissa laajentaa. Useampi kuin joka neljäs kunta piti turvatarkastusten tekemisen mahdollisuutta erittäin tai melko tärkeänä. Silti 35 prosenttia kunnista arvioi, että turvatarkastuksen tekemisellä olisi voitu välttää vain vähäisessä määrin raportoituja uhkatilanteita ja 65 prosenttia vastaajista arvioi, ettei turvatarkastusten käyttöönotto vaikuttaisi juurikaan omassa kunnassa.

Kokonaisuutena vaikuttaa siltä, että uhka- ja väkivaltatilanteiden kokonaiskuva Suomen kuntakentässä on polarisoitunut ja vaikeasti hahmotettava. Tulokset antavat pohjaa kuudelle suositukselle. Näistä keskeisin liittyy kokonaiskuvan parantamiseen yhdenmukaistamalla kansallisella tasolla ilmoittamisen toimintamalleja ja mittareita.

Turvallisuuden johtamisessa on kehitettävää

KuntaTurva-hankkeen toisen osan tulosten mukaan uhka- ja väkivaltatilanteet ovat lisääntyneet ja muuttuneet vakavammiksi sosiaali- ja terveydenhuollon ja sosiaalitoimen yksiköissä sekä kouluissa ja oppilaitoksissa. Uhka- ja väkivaltatilanteista suurin osa liittyy potilaiden hoitotilanteisiin, asiakastilanteisiin ja kouluissa opetustilanteisiin.

Ulkopuolisten julkisiin tiloihin ja työntekijöihin kohdistamat uhka- ja väkivaltatilanteet ovat erittäin harvinaisia. Tilanteista raportoiminen on lisääntynyt, mutta niitä pidetään usein ns. toimenkuvaan kuuluvina eikä esimerkiksi potilaiden sairauksiin liittyvästä uhkaavasta ja väkivaltaisesta käyttäytymisestä tai koulukiusaamisesta haluta puhua väkivaltana, vaan tilanteet pyritään hoitamaan omin toimin.

Kunnanvaltuustojen kokousten turvallisuus ja valtuutettujen luottamustoimessaan kokema turvallisuus on hyvällä tasolla, mutta varautumista, turvallisuussuunnittelua ja koulutusta pidetään tarpeellisena. Poliittisen päätöksenteon foorumit halutaan pitää avoimina yleisölle. Uhka- ja väkivaltatilanteet ovat harvinaisia, mutta signaaleja tilanteen muuttumisesta on nähtävissä.

Tutkimuksen mukaan kuntien palvelutuotannon organisaatioissa on lisättävä ennakoivaa turvallisuus- ja valmiussuunnittelua, koordinoitua tilannekuvatyötä ja väkivaltaisten tilanteiden hallintakeinojen koulutusta. Sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköt kuten sairaalat, sosiaalitoimen yksiköt ja koulut on nähtävä kunnissa organisaatioturvallisuuden ja työturvallisuuden kokonaisuutena, jota johdetaan.

Turvallisuuden johtaminen ei saa jäädä organisaatioiden itsensä vastuulle, vaan resurssit ja osaaminen ovat kunnan kokonaisvaltaisen konsernitason turvallisuuden hallinnan vastuualuetta. Turvatarkastukset ja teknologian hyödyntäminen voivat olla tarpeellisia turvallisuusinvestointeja, mutta myös yhteistyö turvallisuusviranomaisten ja muiden asiantuntijoiden kanssa on tärkeä osa turvallisuuden hallintaa.

Julkaisut on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2020 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. KuntaTurva-tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa uutta empiiristä aineistoa uhka- ja väkivaltatilanteiden yleisyydestä ja luonteesta sekä turvallisuuden hallintamalleista kuntien palveluissa ja päätöksenteossa. Tutkimustieto julkaistaan kahtena erillisenä raporttina, joista ensimmäisen osan on tehnyt WitMill Oy ja toisen osan Tampereen yliopisto.

Lisätietoja: Toimitusjohtaja Heli Paavola, WitMill Oy, p. 050 428 0873, [email protected]
Professori Sirpa Virta, Tampereen yliopisto, p. 040 190 4157, [email protected]

Valtioneuvoston yhteisellä selvitys- ja tutkimustoiminnalla (VN TEAS) tuotetaan tietoa päätöksenteon, tiedolla johtamisen ja toiminnan tueksi. Sen toimintaa ohjaa valtioneuvoston vuosittain vahvistama selvitys- ja tutkimussuunnitelma. Selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarjassa julkaistujen raporttien sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä sisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä.