Alivaltiosihteeri Tuomas Saarenheimo:
Kilpailukykyinen sääntely turvaa arvopaperisäilytyksen pysymistä Suomessa
Hallintarekisteröinnin salliminen kotimaassa auttaa pitämään arvopaperien säilytystä Suomessa. Näin voidaan parhaiten turvata mahdollisuudet saada tietoa osakeomistuksista, kirjoittaa alivaltiosihteeri Tuomas Saarenheimo.
Hallintarekisteröinti on sekä globaalisti että EU:ssa pääasiallinen tapa omistaa arvopapereita. Uutisoinnista voi välittyä kuva, että hallintarekisteröinnin ensisijainen tarkoitus olisi kätkeä omistukset verottajan ja muiden viranomaisten ulottumattomiin. Näin ei ole.
Hallintarekisteröinnin keskeisin etu on, että sijoittaja voi omistaa eri maissa liikkeeseen laskettuja arvopapereita yhden asiakkuustilin kautta. Jos kaikkialla olisi käytössä ainoastaan arvopaperien suora hallinta – Suomessa nyt käytössä oleva malli – sijoittaja joutuisi avaamaan arvo-osuustilin kussakin maassa, jossa liikkeeseen laskettuihin arvopapereihin hän haluaa sijoittaa.
Hallintarekisteröinti mahdollistaa sen, että sijoittaja voi omistaa ulkomaisia arvopapereita oman kotimaisen tilinsä kautta eikä hänen tarvitse luoda asiakassuhdetta ulkomaisiin pankkeihin.
EU:n arvopaperikeskusasetuksen tarkoitus on juuri edistää tällaista pääomien liikkuvuutta unionissa.
Säilyttäjä saa tarjota palveluja rajan yli
Missä määrin hallintarekisteröinti on jo nykyisen lainsäädännön mukaan sallittua? Toisin kuin julkisuudessa on väitetty, valtiovarainministeriöllä ja Finanssivalvonnalla on asiasta sama käsitys.
Arvo-osuustililaki sallii jo nyt sen, että tilinhoitajat tarjoavat hallintarekisteröintiä ulkomaisille sijoittajille. Kun kyse on suomalaisen sijoittajan kotimaisista osakeomistuksista, tilinhoitajat saavat kirjata ne vain suoraan hallitulle tilille, eivät hallintarekisteröidylle tilille.
Mutta saako suomalainen sijoittaja jo nyt omistaa kotimaisia osakkeita hallintarekisteröidyn tilin kautta, jos hän käyttää ulkomaita palveluntarjoajaa?
Lainmukaisuuden tulkitsee viime kädessä tuomioistuin tapaus kerrallaan. Kenellekään ei voi suositella suomalaisen lainsäädännön rajoitteiden väistämistä ulkomaista palveluntarjoajaa hyödyntämällä. Mutta pohditaan silti, kuka tällaisessa kuviossa voisi toimia lainvastaisesti.
Eurooppalaisen lainsäädännön perusteella on selvää, että ulkomainen palveluntarjoaja saa tarjota palveluja rajan yli, kun sillä on toimilupa kotivaltiossaan. Ulkomainen palveluntarjoaja ei siis toimisi lainvastaisesti.
Kieltääkö laki sijoittajaa?
Entä toimisiko suomalainen asiakas lainvastaisesti? Julkisuudessa on kerrottu, että laki kieltäisi suomalaiselta sijoittajalta ulkomaisten hallintarekisteripalvelujen käytön.
Arvo-osuustililakia sovelletaan arvopaperikeskuksen osapuoliin eli Suomessa toimiviin tilinhoitajiin. Siitä ei siksi voi johtaa rajoitteita yksityisen sijoittajan toiminnalle.
Kun arvo-osuuslainsäädäntö annettiin 1990-luvun alussa, kotimaiset arvopaperimarkkinat olivat keskittyneet Suomeen. Lainsäätäjän tarkoitus tuskin oli kieltää hallintarekisteröinti kotimaassa mutta sallia se ulkomaisen palveluntarjoajan kautta.
Eurooppalaisen kilpailun avautumisen vuoksi on kuitenkin jouduttu uuteen tilanteeseen. Nykyään on vaikea nähdä, millä perustein ulkomaisten hallintarekisteripalvelujen käyttöön voisi puuttua.
VM:n lakiluonnos ottaa joka tapauksessa kantaa vain kotimaiseen hallintarekisteröintiin. Se ei siten lisäisi eikä vähentäisi suomalaisten sijoittajien oikeuksia asioida ulkomailla toimivien palveluntarjoajien kanssa.
Tasavertaiset mahdollisuudet kilpailla
Kun arvopaperien säilytys kansainvälistyy, on entistä vaikeampaa turvata esimerkiksi median ja viranomaisten mahdollisuudet saada tietoja omistuksista ja kaupoista. Huoli verotietojen saannista on perusteltu, sillä säilytystä vuotaa jo nyt Suomen ulkopuolelle.
Kansainvälinen tietojenvaihto laajenee lähitulevaisuudessa. Se paikkaa tiedonsaannin ongelmia osaltaan, mutta Suomessa totuttuun tiedon avoimuuteen se ei yllä.
VM:n lakiluonnos turvaa tiedonsaantia Suomessa. Säilyttäjien pitää luoda sellaiset asiakasjärjestelmät, että yleisöjulkisuus ja viranomaisten tiedonsaanti pysyvät nykytasolla, kun omistukset ovat Suomessa.
Lakiluonnos antaisi suomalaisille säilyttäjille tasavertaisen mahdollisuuden kilpailla ulkomaisten toimijoiden kanssa. Siten se auttaa pitämään arvopaperien säilytystä Suomessa. Mitä suurempi osa arvopaperien säilytyksestä kyetään pitämään Suomessa, sitä helpompaa on säilyttää omistustiedot avoimina.
Jos taas hallintarekisteröintiä ei kotimaassa sallita, on pelättävissä, että arvopaperisäilytystä siirtyy kiihtyvään tahtiin ulkomaille ja suomalaisen lainsäädännön ulottumattomiin. Tällöin yleisöjulkisuus heikkenee ja viranomaisten tiedonsaanti joudutaan rakentamaan yhä enemmän kansainvälisen tiedonvaihdon varaan.
Tuomas Saarenheimo
alivaltiosihteeri