Valtiosihteeri kansliapäällikkönä Martti Hetemäki:
Järjestelmien uudistukset alentaneet työttömyyttä ja lisänneet työllisyyttä

Valtiovarainministeriö 9.1.2017 15.08
Kolumni
Järjestelmien uudistukset alentaneet työttömyyttä ja lisänneet työllisyyttä

Tarvitsemme keskustelua työttömyyden syistä, jotta pääsemme eteenpäin työllisyystoimissa.

Aiemmassa kolumnissa kirjoitin, että iäkkäämpien työntekijöiden kelpaamattomuus työnantajille on myytti. Heidän työllisyysasteensa on noussut ja nuorempien laskenut.

Tähän Markus Jäntti ja Matti Sihto totesivat aivan oikein, ettei työllisyysasteen nousu ole asian koko kuva. Esimerkiksi Ruotsissa iäkkäämpien työllisyysaste on yhä paljon korkeampi kuin Suomessa. Suomen työttömyysongelmien syistä on tärkeää keskustella, jotta työllisyystoimissa päästään eteenpäin.

Suomessa 55–64-vuotiaiden rakennetyöttömyys on kymmenessä vuodessa alentunut selvästi, kun taas alle 55-vuotiailla se on selvästi kasvanut (taulukko 1). Mitkä syyt ovat voineet olla näiden vastakkaisen kehityskulkujen takana? Niiden tarkastelu voi valottaa myös syitä, joiden takia vanhempien ikäluokkien työllisyysaste on pysyvämmin ollut matalampi kuin muun muassa Ruotsissa.

Taulukko 1. Rakennetyöttömyys* marraskuussa 2006 ja 2016, henkilöä

  Alle 55-vuotiaat 55–59-vuotiaat 60–64-vuotiaat** 55–64-vuotiaat
Marraskuu 2006 91 025 37 952 56 966 94 918
Marraskuu 2016 138 925 27 437 37 555 64 992
Muutos 2006–2016 53 % –28 % –34 % –31 %

Lähde: TEM
*Rakennetyöttömät yhteensä = yhteismäärä kuukauden lopussa pitkäaikaistyöttömien, rinnasteisten pitkäaikaistyöttömien, palveluilta työttömäksi jääneiden ja palveluilta palveluille siirtyneiden määristä.
**60-64-vuotiaisiin rakennetyöttömiin on laskettu nyt lakkautetulla työttömyyseläkkeellä olleet.
Taulukko pdf-muodossa

Uudistukset alentaneet 55–64-vuotiaiden työttömyyttä

Tarkastelen linkitetyssä esityksessä kahta uudistusta, jotka näyttävät selittävän 55–64-vuotiaiden työttömyyden alentumista. Ne ovat työttömyysturvan lisäpäivien (niin sanottu työttömyysputki) ikärajan nosto 2005 alkaen ja työttömyyseläkejärjestelmän lakkautus 2010 alkaen.  

Esityksessä verrataan esimerkiksi 55–59-vuotiaiden työttömyysmuutoksia 50–54-vuotiaisiin, jotka eivät ole olleet aiemminkaan lisäpäiväoikeuden piirissä. Näin voidaan kontrolloida yleisen talouskehityksen ja muun muassa suhdanteiden vaikutusta työttömyysmuutoksiin. Lisäksi voidaan eristää paremmin lisäpäivien ikärajan noston vaikutus muista tekijöistä, jotka ovat vaikuttaneet työttömyyden muutoksiin

Työttömyysturvan lisäpäivien alaikärajan nosto näyttää selvästi alentaneen 55–59-vuotiaiden työttömyyttä.

Työttömyyseläkejärjestelmän lakkautus on yhtäältä nostanut 60–64-vuotiaiden tilastoitua työttömyyttä, mutta tuon ikäryhmän tosiasiallinen työttömyys eli työttömien ja työttömyyseläkeläisten yhteismäärä on selvästi laskenut.

On ilmeistä, että lisäpäivien alaikärajan lisänosto alentaisi selvästi työttömyyttä. Alaikärajan lisänostoa arvioidaan 31. toukokuuta 2019 mennessä.

Useat tutkimukset ovat osoittaneet lisäpäivien lisäävän työttömyysriskiä. Monet ehkä ajattelevat, että lisäpäivät tuovat turvaa ikääntyneille, jotka väistämättä joutuvat työttömiksi. Todellisuudessa ikääntyneitä on lisäpäivien takia helpompi irtisanoa, koska lisäpäiväikärajan jälkeen työttömyysturva on parempi kuin nuoremmilla. Toisin sanoen lisäpäivät eivät vaikuta vain työttömyyden kestoon vaan myös sen riskiin.

Lisäuudistukset tarpeen työllisyyden parantamiseksi

Vanhoja järjestelmiä on jo uudistettu niin, että niissä on vähemmän piirteitä, jotka lisäävät työttömyyttä. Työ on kuitenkin kesken.

Työttömyyttä ylläpitää muun muassa korkeiden vuokrien ja niitä korvaavien tukijärjestelmien yhteisvaikutus, joka tekee monen työn kannattamattomaksi. Virkamiesryhmä valmistelee alkuvuoden aikana ehdotuksia työn kannustinongelmien lievittämiseksi.

On todennäköistä, ettei hallitusohjelman 72 prosentin työllisyysastetavoite toteudu ilman lisätoimia. Kun työikäisten osuus väestöstä pienenee, työllisyysasteen on noustava vielä paljon korkeammalle, jotta etuudet ja palvelut voidaan rahoittaa.

Oppia työllisyyden hoidosta voi yrittää ottaa Ruotsista ja Saksasta. Siellä työllisyysaste on Suomea huomattavasti korkeampi, vaikka molemmissa maissa on suuri maahanmuuttajaväestö, jonka työllisyysaste on selvästi kantaväestöä matalampi. Käsittelen syitä Ruotsin ja Saksan korkeaan työllisyysasteeseen – ja samalla vahvaan julkiseen talouteen – piakkoin toisessa kolumnissa.

Ruotsi ja Saksa eivät ole välttämättä varautuneet hyvin työn murroksen tuomiin haasteisiin. Tuon murroksen edellyttämä talouspolitiikka on puolestaan toisen piakkoin ilmestyvän kolumnin aihe.

Martti Hetemäki

valtiosihteeri kansliapäällikkönä
martti.hetemaki(at)vm.fi