Suomi 100 -kolumnisarja
Kansalaiskirje, joka ei unohdu
Kun 36-vuotias Erkki Liikanen nimitettiin valtiovarainministeriksi, suomalaisessa politiikassa oli tapahtunut pitkästä aikaa värikartan muutos. Sosiaalidemokraattien ja keskustan 21 vuoden hallitusyhteistyö oli tullut siltä erää päätökseensä, ja kokoomus palasi hallituspuolueeksi yli 20 vuoden tauon jälkeen. Kokoomuksen Harri Holkeri sai tehtäväkseen hallituksen muodostamisen, vaikka SDP oli hallituspuolueista suurin. Hallitusohjelma sisälsi muun ohessa suuren verouudistuksen.
Unohtumaton kansalaispalaute valtiovarainministerin kaudelta:
Posti toi vuonna 1988 kirjeen, jossa oli vain yksi lainaus: ”Ei ole mitään vaarallisempaa kuin ryhtyä uudistajaksi. Sillä uudistajalla on vihamiehiä kaikkien niiden piirissä, jota uskovat hyötyvänsä vanhasta järjestelmästä. Hän saa vain laimeaa tukea niiden taholta, jotka uskovat hyötyvänsä uudistuksista”. Lainaus oli Machiavellilta.
Hallitus oli vuotta aikaisemmin käynnistänyt suuren verouudistuksen, ja keskustelu siitä kävi kuumimmillaan. Se oli ollut sytykkeenä kirjeen lähettäjälle. Uudistuksen tavoitteena oli verottaa eri tuloja yhtäläisesti. Veropohjaa piti laajentaa, eli vähennyksiä poistaa tuntuvasti ja marginaaliverotusta alentaa kaikissa tuloluokissa. Tavoitteena oli lisäksi yhtenäistää omaisuustulojen verotus.
Hallitusohjelma oli antanut uudistukselle budjettiehdon: valtion ja kuntien verotulot turvataan kaikissa vaiheissa. Niin sanottujen dynaamisten vaikutusten varaan ei tässä laskettu, vaan uudistus oli tehtävä tiukimman mukaan.
Tämän lisäksi oli tärkeä poliittinen reunaehto: Tuloluokkien keskimääräiset veroasteet eivät saisi muuttua. Hallitusohjelma sanoi erikseen, että verouudistus ja siihen liittyvät tulonsiirrot tulisi toteuttaa siten, ettei tulonjako muuttuisi pieni- ja keskituloisten eikä lapsiperheiden asemaa heikentävällä tavalla.
Parhaat voimat valmistelemassa
Miten uudistus valmisteltiin? Sekä taloustieteilijät että verotusoikeuden tunnetuimmat asiantuntijat olivat laajasti mukana. Verotusoikeuden professorit Edward Andersson ja Kari S. Tikka antoivat omat raporttinsa. Ekonomistiryhmää johti ensin Erkki Koskela ja sitten Sixten Korkman.
Valtiovarainministeriössä Reino Niinivaara kehitti talouden mallin, jossa jokaisen muutoksen vaikutuksia tulonjakoon tarkasteltiin. Tämä oli tärkeää siksi, että USA:ssa ja Englannissa käynnistettyjen verouudistusten katsottiin hyödyttäneen suurituloisia. Yksi seuraus oli, että kun ylimpiä marginaaliveroasteita laskettiin eniten, piti näissä tuloluokissa tulopohjaa vastaavasti laajentaa esimerkiksi myyntivoittojen verotusta laajentamalla.
Valtiovarainministeriössä parhaat voimat koottiin valmistelutyöhön ylijohtaja Jukka Tammen johdolla. Olof Ohlsson, Maria Rehbinder, Kirsi Seppälä hänen ohellaan tekivät valtavan ponnistuksen. Tammi valvoi erityisesti sitä, että kokonaisuus oli sisäisesti johdonmukainen.
Mikä oli keskusteluilmapiiri? Jokaista vähennystä ja veroetua puolustettiin raivoisasti. Erityisen rakastettu oli sairauskuluvähennys. Kansa oli kerännyt kuitteja vuosikymmenet, ja sen haluttiin jatkuvan. Korkomenojen laaja vähennysoikeus kiihdytti asuntojen hintojen nousua, mutta sen rajoittamisen puolustajat olivat kuitenkin harvalukuisia. Esimerkkejä voi antaa lukuisia.
Hallitus kuitenkin kykeni sopimaan suuresta verouudistuksesta. Hallituspuolueiden puheenjohtajat Ilkka Suominen, Christoffer Taxell ja Pekka Vennamo toimivat uudistusta valmistelevassa työryhmässä ja olivat lujaa tekoa. Ympäristö- ja asuntoministeri Kaj Bärlund vahvisti myös joukkoa. Toinen valtiovarainministeri Ulla Puolanne tunsi verotuksen hyvin ja kesti painetta.
Postia hallitukselta
Kun kansalaisten oli vaikea saada kokonaiskuvaa verouudistuksesta, hallitus päätti jakaa esitteen jokaiseen kotiin samaan tapaan kuin verohallitus. Sitä arvosteltiin kahdesta syystä. Ensinnäkin katsottiin, että viestin välittäminen kansalaisille piti jättää yksin medialle. Tänään sitä ei sanottaisi, vaan kritiikkiä tulee, elleivät esitykset ole reaaliajassa verkossa. Toinen syy oli otsikko. Se oli alun perin:"Verotus yksinkertaistuu". Joku piti sitä liian byrokraattisena ja esitti tilalle: "Verotus kevenee". Se hyväksyttiin, mikä oli virhe.
Tuloverotus yksinkertaistui tulonjakoa muuttamatta. Suuri muutos tehtiin myös yhtiöiden ja osinkotulojen verotukseen. Hallituksen esityksestä luovuttiin kaksikertaisesta verotuksesta ja siirryttiin yksinkertaiseen. Tätä niin sanottua veronhyvitysjärjestelmää ei silloin kiitelty, mutta siitä luopumista pidettiin myöhemmin suurena tappiona.
Entä kannattiko suureen verouudistukseen ryhtyä? - Ehdottomasti.
Oliko uudistus hyvin valmisteltu? - Valmistelutyö oli poikkeuksellisen laaja-alaista ja huolellista.
Tuliko uudistuksesta poliittista etua? - Ei.
Entä oliko Nicolo Machiavelli oikeassa? - Kyllä hän taitaa olla oikeassa.
Erkki Liikanen
valtiovarainministeri 30.4.1987 – 28.2.1990
Suomen valtiovarainministerien kolumnisarja on osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa. Tekstit edustavat kirjoittajien omaa näkemystä.