Ylijohtaja, osastopäällikkö Pauli Kariniemi:
Valtion velanhallinta on ollut veronmaksajien edun mukaista
Joudumme tekemään velanhallinnassa valintoja kustannusten ja riskin välillä. Velanhallinnan malli kaipaa päivitystä, koska valtion riskinkantokyky on heikentynyt.
Valtion velanhallinnan strategia on tuonut veronmaksajille merkittäviä säästöjä, kun tuloksia tarkastellaan pitkällä aikavälillä. Viimeisen vuoden aikana nähty korkojen voimakas nousu on kuitenkin nostanut julkisuudessa esiin kriittistä keskustelua velanhallinnasta. Kritiikin ydin liittyy valtionvelan lyhyeen korkosidonnaisuuteen ja johdannaisten käyttöön.
Velanhallinnan ensisijaisena tavoitteena on turvata valtion maksuvalmius ja tyydyttää lainatarve kaikissa olosuhteissa. Pyrimme saavuttamaan tavoitteen mahdollisimman kustannustehokkaasti siten, että velasta aiheutuu mahdollisimmat alhaiset kustannukset pitkällä aikavälillä ja hyväksyttävällä riskitasolla.
Velanhallintamalli nojaa kolmeen keskeiseen taustaoletukseen: Ensinnäkin emme osaa ennustaa korkojen kehitystä. Toiseksi korkokäyrä on pääsääntöisesti nouseva eli korkokustannukset ovat keskimäärin alhaisemmat lyhyellä korkosidonnaisuudella kuin pidemmällä sidonnaisuudella. Kolmanneksi valtio joutuu hankkimaan varoja markkinoilta joka vuosi rahoittaakseen erääntyviä velkoja uudelleen ja kattaakseen alijäämät.
Korkojohdannaisia hyödyntämällä olemme kyenneet eriyttämään korkoriskin hallinnan rahoitusriskin hallinnasta. Samalla korkoriskiasemamme on lyhyempi kuin EU:n jäsenvaltioissa keskimäärin.
Rahaa säästyy, mutta korkokulut vaihtelevat voimakkaammin
Valtiokonttorin arvion mukaan valtio on säästänyt vuosina 2005–2022 yhteensä 3,6 miljardia euroa verrattuna siihen, että valtio olisi jatkanut ennen vuotta 2004 toteutettua strategiaa. Valtiokonttorin toisen laskelman mukaan valtio on säästänyt korkojohdannaisten käytöllä velan kustannuksissa yhteensä noin 9 miljardia euroa vuosina 2005–2022.
Laskelmien erot johtuvat siitä, mihin vaihtoehtoiseen toimintatapaan valittua strategiaa verrataan. Laskentatavasta riippumatta säästöt ovat valtiontaloudellisesti merkittäviä ja ne johtuvat juuri verrattain lyhyestä korkosidonnaisuudesta.
Kustannussäästöt eivät kuitenkaan ole ilmainen lounas. Säästöjen vastapainona korkokustannukset vaihtelevat lyhyessä korkosidonnaisuudessa voimakkaammin kuin pidemmässä korkosidonnaisuudessa, kun korot muuttuvat. Tämän olemme viimeisen vuoden aikana havainneet.
Valtion riskinkantokyky on heikentynyt
Laadimme nykyisen strategian 2000-luvun alkuvuosina. Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) vuonna 2021 julkaiseman arvion mukaan Suomessa valtion velanhallinta on ollut yleisesti ottaen onnistunutta. Velanhallinnan strategia on varmistanut rahoituksen saatavuuden ja valtion maksuvalmiuden myös kriisitilanteissa. VTV on myös todennut, että valtion velanhallinta ja sen käytännöt ovat kansainvälisten parhaiden käytänteiden mukaisia. Tämä ei luonnollisestikaan tarkoita, ettei kehittämisen varaa olisi.
Toimintaympäristömme on muuttunut merkittävästi 2000-luvun alkuvuosista. Valtion velkasuhde on yli kaksinkertaistunut, ja talouskasvun näkymät ovat vaimeat, koska väestö ikääntyy. Siksi velanhallintamallikin kaipaa päivitystä. Olemme aloittaneet päivitystyön ja nojaamme siinä ulkoisten arviointiraporttien suosituksiin.
Keskeiset perusoletukset todennäköisesti pysyvät ennallaan: Emme jatkossakaan osaa ennustaa korkojen kehitystä, joten todennäköisesti ei kannata siirtyä suhdanneluonteiseen korkoriskiaseman säätämiseen. Valtion bruttorahoitustarpeet tulevat olemaan lähivuodet noin 40 miljardia euroa vuosittain. Valtio joutuu joka vuosi tekemään huomattavan määrän uutta varainhankintaa, jonka hinta on aina vallitseva markkinahinta.
Velanhallinnasta ei kannata hakea pikavoittoja
Emme siis pääse karkuun korkojen muutoksilta. Sen sijaan lienee selvää, että valtion riskinsietokyky on rakenteellisesti heikentynyt 2000-luvun alkuvuosista, koska velkakanta on kasvanut ja kasvunäkymät ovat heikot.
Riippumaton arviointiraportti suosittelee valtion korkoriskiaseman pidentämistä. Eräs tapa tähän olisi vähitellen lopettaa tai ainakin vähentää korkojohdannaisten käyttöä, jolloin korkoriskiasema asteittain lähestyisi lainojen keskimääräistä juoksuaikaa. Korkoriskiaseman pidentäminen ei kuitenkaan todennäköisesti tule ilmaiseksi, mutta tämä on lisäkustannus, joka pitää hyväksyä, jos riskitasoa halutaan vähentää.
Valtion velanhallinta on pitkäjänteistä työtä, josta ei kannata hakea pikavoittoja. Äkkinäisiä liikkeitä ei välttämättä kannata tehdä. Kyse on taloudellisesti hyvin merkittävistä kysymyksistä, joten täytyy pohtia huolella, että uusikin malli kestää aikaa, yli suhdannesyklien.
Pauli Kariniemi
ylijohtaja, osastopäällikkö
Valtion velanhallinta – Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomus (2021)