Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta
Raportti: Sote- ja työllisyyspalvelujen vaikuttavuuden ohjaamiseen lisää työkaluja

Sote- ja työllisyyspalvelujen tulisi olla vaikuttavia, eli palvelujen tulisi saada aikaan myönteisiä muutoksia asiakkaille ja potilaille. Muutosten tulisi näkyä parempana terveytenä ja hyvinvointina, lisätä työkykyä ja auttaa työllistymisessä. Palvelujen vaikuttavuutta mitataan kuitenkin puutteellisesti, ja palveluja ohjataan esimerkiksi käyntimäärien tai resurssien perusteella. Tuoreessa raportissa esitellään toimenpiteitä, joilla palveluja voidaan mitata, ohjata ja johtaa uudella tavalla.

Palvelujen vaikuttavuutta pitää kehittää määrätietoisesti sekä kansallisella että alueellisella tasolla. Kansallisesti on määriteltävä asiakasryhmittely ja perusmittaristo sekä säädettävä tietojen keräämisestä ja julkaisemisesta. Lisäksi kansallisesti voidaan edistää vaikuttavuusperustaista ohjausta esimerkiksi purkamalla monimutkaisen rahoituksen aiheuttamia hidasteita tai tukemalla alueiden vaikuttavuudella ohjaamiseen tähtääviä hankkeita.

Alueellisesti keskeiset toimenpiteet ovat vaikuttavuustavoitteiden määrittäminen asiakasryhmittäin, vaikuttavuustiedon tietopohjan rakentaminen, tiedon keruun organisointi ja ohjausmallien pilotointi.

Nykytilan kartoituksesta tavoitteiden asettamiseen

Sote-palveluiden tavoitteita ja ohjausta on lähdettävä rakentamaan asukkaiden ja asiakasryhmien pohjalta. Tavoitteena on väestön terveyden ja hyvinvoinnin parantaminen, ja sen pitää ohjata palveluntuottajien toimintaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ennen kuin päätetään esimerkiksi sote-keskusten tai vanhuspalveluiden resursseista ja mitoituksista, tulee arvioida palveluiden nykyinen hyöty asiakkaille. Sen jälkeen määritellään tavoitteet ja päätetään, millaisilla resursseilla ne on mahdollista saavuttaa.

Palveluita järjestävät ja ohjaavat nyt ja todennäköisesti tulevassakin sotessa alueelliset järjestäjät: kunnat, kuntayhtymät tai maakunnat, työllisyyspalveluissa valtio ja kunnat. Vaikuttavuusperustainen ohjaus perustuu tiedon jakamiseen, kannustimiin sekä lainsäädäntöön ja muihin normeihin. Kun konkreettiset, mitattavat tavoitteet on määritetty, on keskityttävä tietopohjan rakentamiseen: mitä tietoa saadaan rakenteilla olevista laaturekistereistä ja mitä muita keinoja tarvitaan vaikuttavuuden seurantaan. Tällä hetkellä mittaaminen ei ole riittävän kattavaa.

Arviointi ja seuranta ovat keskeinen osa ohjausta

Ohjauksessa hankalin vaihe on sovittaa yhteen asiakasryhmien tavoitteet ja asiakasryhmien tarvitsemat palvelut sekä niitä tuottavat organisaatiot. On tunnistettava, ketkä osallistuvat tietyn asiakasryhmän palveluiden tuottamiseen ja keitä näin ollen koskevat asiakasryhmälle määritetyt tavoitteet. Vastaavasti tuottajittain on tunnistettava, mitä asiakasryhmiä yksittäinen tuottaja palvelee ja määritettävä, millä mittareilla tuottajan suoriutumista arvioidaan. Tämän jälkeen mittarit kytketään ohjauskeinoihin. Lopulta prosessi palaa arvioinnin ja seurannan kautta tavoitteisiin.

Kaikkien asiakasryhmien ja tuottajien kohdalla vaikuttavuutta ei välttämättä voi rakentaa mittaamalla. Silloin kannattaa panostaa vuorovaikutukseen perustuvaan ohjaukseen.

Vaikuttavuuden ohjausmalli ja reittiopas on koottu Vaikuttavuus sote- ja työllisyyspalveluiden ohjaamisessa -hankkeen loppuraporttiin. Tutkimuksen toteuttivat Nordic Healthcare Group Oy, Helsingin yliopisto sekä aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI osana valtioneuvoston vuoden 2019 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa.

Lisätietoja:

Riikka-Leena Leskelä, tutkimusjohtaja, Nordic Healthcare Group Oy, p. 050 4100 737, riikka-leena.leskela(at)nhg.fi, Paulus Torkki, Helsingin yliopisto, p. 050 338 5500, paulus.torkki(at)helsinki.fi sekä Mikko Valtakari, MDI, p. 040 569 1568, mikko.valtakari(at)mdi.fi