Korkein hallinto-oikeus 27.11.2020 H835/2020 (Dnro 5926/03.04.04.04.10/2019)
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 29.11.2019 19/0495/2 (Dnro 00090/17/1402)
Asia
Virkamiehen työkokemukseen perustuvaa palkanosaa koskeva valitus
Asiasanat
Hallintoriita
Korvausvelvollisuus
Oikaisuvaatimusosoitus
Järjestäytymätön virkamies
Hallinto-oikeus
Ulosottoviraston johtavan kihlakunnanvoudin päätöksellä kihlakunnanulosottomies A:lle oli kertynyt kokemusosaan oikeuttavaa työkokemusta 2 vuotta ja 8 kuukautta kihlakunnanulosottomiehenä ja vanhempana rikoskonstaapelina toimimisesta. A:n kokemusta poliisimiehenä ja A:n harjoittamaa yritystoimintaa ei otettu huomioon palkanosaa määrittäessä. A:n tehtävät ulosottovirastossa sijoittuivat yritysperintään, joten kokemus poliisina toimimisesta ei viraston mukaan tuonut sellaista osaamista tehtävään, joka olisi otettava huomioon palkan kokemusosassa. A vaati virastolta päätöksen oikaisemista. Ulosottovirasto hylkäsi oikaisuvaatimuksen ja A valitti tästä päätöksestä hallinto-oikeuteen. Valituksen mukaan ulosottoviraston päätös oli yhdenvertaisuusperiaatteen ja virkamiehen luottamuksensuojan vastainen, sillä toimiminen poliisimiehenä oli otettu huomioon palkan kokemusosassa A:n aiemmassa virassa toisessa ulosottovirastossa.
A ei ollut sellaisen virkamiesyhdistyksen jäsen, jolla olisi ollut oikeus panna kanne vireille työ-tuomioistuimessa, joten hallinto-oikeus otti A:n valituksen tutkittavakseen. A oli esittänyt yritys-toimintaan liittyvän vaatimuksensa vasta valittaessaan päätöksestä hallinto-oikeuteen, minkä vuoksi hallinto-oikeus ei ottanut asiaa ensiasteena tutkittavakseen. Hallinto-oikeus kuitenkin lausui, että koska viraston antama oikaisuvaatimusta koskeva ohjeistus oli virheellinen, A:n kokemusosaa koskeva saatava ei ollut vanhentunut muutoksenhakuajan päättymisestä huolimatta.
Työtuomioistuimelta hankitun lausunnon mukaan poliisikokemuksen osalta työnantajan on tapauskohtaisesti harkittava, onko henkilön poliisikokemuksesta olennaista hyötyä kihlakunnanulosottomiehen tehtävissä, ja jos on, missä määrin. Ulosottovirasto oli voinut huomioida A:n muuttuneen työnkuvan, sillä hänen tehtävänsä olivat sijoittuneet toisessa ulosottovirastossa erityisperintään, eivät yritysperintään. Hallinto-oikeuden mukaan toisessa ulosottoviraston päätöksessä kokemusosan määrittämisestä asiaa ei ollut ratkaistu sillä tavoin lopullisesti, etteikö ulosottovirasto olisi voinut ratkaista asiaa uudelleen. Asiassa ei myöskään käynyt ilmi, että osapuolet olisivat sopineet kokemusosan määräytymisestä valituksenalaisesta päätöksestä poikkeavalla tavalla. Virkamiehen luottamuksensuojaa ei siten ollut päätöksellä rikottu.
Hallinto-oikeus katsoi, ettei asiassa tullut näytetyksi, että ulosottovirasto olisi kohdellut palveluksessaan olevia virkamiehiä epäyhdenvertaisesti. Ulosottovirasto ei siten ollut myöskään loukannut päätöksellään yhdenvertaisuusperiaatetta. Perusteita päätöksen kumoamiselle ei ollut.
Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen.
Korkein hallinto-oikeus
A pyysi korkeimmalta hallinto-oikeudelta lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä.
Asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei ollut valitusluvan myöntämisen perustetta.
Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituslupahakemuksen eikä siten antanut ratkaisua valitukseen.
Lainvoimainen.
Sovelletut oikeusohjeet
Hallinto-oikeus
Hallintolaki 6 §
Hallintolaki 31 § 1 ja 2 momentti
Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annettu laki 1 §
Valtion virkamieslaki 11 § 1 momentti
Valtion virkamieslaki 52 §
Valtion virkamieslaki 58 §
Kihlakunnanulosottomiesten palkkausta koskeva virkaehtosopimus 6 §
Korkein hallinto-oikeus
Hallintolainkäyttölaki 13 § 2 momentti
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 126 §
Valtion virkamieslaki 57 § 1 momentti (883/2018)
