Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös 14.5.2020 20/0466/2

Asia: Valtion virkamiehelle annettua kirjallista varoitusta koskeva valitus

Asiasanat: 
Kirjallinen varoitus
Kohtuullinen aika
Käyttäytymisvelvollisuus
Päätöksen perusteleminen
Rikostuomio
Yleinen luottamus viranomaiseen

Puolustusvoimien alaisen keskuksen johtaja oli 28.5.2019 päättänyt valtion virkamieslain 24 §:n mukaisen kirjallisen varoituksen antamisesta A:lle. Päätöksen perusteena oli A:n hovioikeudesta saama A:n palvelustehtäviin liittyvä lainvoimainen tuomio palvelusrikoksesta ja niskoittelusta. Annettu tuomio osoitti A:n toimineen vastoin valtion vikamieslain 14 §:n käyttäytymisvelvollisuuttaan ja puolustusvoimista annetun lain 42 §:ää, jonka mukaan sen lisäksi, mitä virkamiesten käyttäytymisestä muualla laissa säädetään, ammattisotilaan on virkatehtävissään ja yksityiselämässään käyttäydyttävä siten, ettei hän menettele tavalla, joka on omiaan vaarantamaan luottamusta puolustusvoimille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. A:n aiempi toiminta ja muut asianhaarat huomioon ottaen johtaja katsoi kirjallisen varoituksen olevan riittävä ja kohtuullinen seuraus tällaisesta käyttäytymisestä.

Valituksessaan hallinto-oikeuteen A esitti, että päätöksestä ei yksiselitteisesti ilmennyt, mitä seikkoja ja selvityksiä on käytetty sen perusteena A:n aiemman käytöksen osalta, eikä päätöstä myöskään oltu perusteltu hallintolain 45 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Valituksen mukaan varoitusta ei ollut annettu kohtuullisessa ajassa eikä A:lle ollut myöskään varattu tilaisuutta tulla kuulluksi kaikesta asian käsittelyyn vaikuttavasta selvityksestä ei A:n valituksen mukaan oltu annettu kohtuullisessa ajassa. 

Työantaja oli harkinnut A:n irtisanomista, mutta päätynyt kirjalliseen varoitukseen lievempänä vaihtoehtona. Lievempään vaihtoehtoa perusteliin osin A:n aiemmalla toiminnalla. Hallinto-oikeus katsoi, että koska A:n aikaisempi toiminta ei ollut kirjallisen varoituksen perusteena, ei A:n kuuleminen asiasta ollut tarpeen. Varoituksen perusteena ollut moitittava toiminta ja syyksi luetut rikokset olivat riittävän yksilöidysti esitettyinä kuulemiskirjeessä. Asiassa ei ollut perustetta katsoa, että A:n kuulemissa varoituksen perusteena olleista seikoista ja selvityksestä olisi toimittu vastoin valtion virkamieslain 66 §:n 2 momentin ja hallintolain 34 §:n 1 momentin kuulemisvelvollisuutta. 

Päätöksen perusteeksi ilmoitetut teot olivat tapahtuneet vuosina 2015–2016 ja varoitus oli annettu 28.5.2019. Tapauksessa virkamiesoikeudellista käsittelyä oli lykätty asian vireillä olevan rikosprosessin vuoksi. Koska A oli kiistänyt syyllisyytensä hovioikeuden tuomiossa syyksi luettuihin tekoihin, oli perusteltua odottaa siihen asti, kunnes korkein oikeus teki asiassa kielteisen valituslupapäätöksen ja hovioikeuden ratkaisu sai lainvoiman 24.1.2019. A kutsuttiin virkamiesoikeudellisia toimenpiteitä koskevaan kuulemiseen 19.2.2019, joten työnantajan oli katsottava toimineen kohtuullisessa ajassa.

A oli hovioikeuden lainvoimaisella tuomiolla tuomittu rikoslain 45 luvun 1 §:n mukaisesta palvelusrikoksesta ja rikoslain 45 luvun 14 §:n 1 momentin mukaisesta niskoittelusta. Tällä perusteella hänen voitiin katsoa toimineen vastoin valtion virkamieslain 14 §:ssä puolustusvoimista annetun lain 42 §:ssä asetettuja virkavelvollisuuksia. A:n menettely oli myös omiaan vaarantamaan luottamusta puolustusvoimille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. A:lle oli voitu antaa kirjallisen varoituksen. 

Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen ja pysytti valituksenalaisen päätöksen voimassa.
Lainvoimainen. 

Sovelletut oikeusohjeet:

Hallintolaki 6 §, 34 §:n 1 momentti, 45 §:n 1 momentti
Hallintolainkäyttölaki 74 §
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 126 §
Puolustusvoimista annettu laki 42 § 
Valtion virkamieslaki 14 §, 24 §, 66 §:n 2 momentti