Päätös Helsingin hallinto-oikeus 10.12.2020 Irtisanominen nro 20/0998/2 (diaarinumero 03517/19/1401)

 

Asia     
Valitus virkasuhteen irtisanomista koskevassa asiassa

Asiasanat     
Esimies
Irtisanominen yksilöperusteella
Poissaolo
Poissaoloilmoitus
Virkavelvollisuuden laiminlyönti

Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa

Virasto oli irtisanonut A:n virkasuhteen yksilöperusteella 13.5.2019 antamallaan päätöksellä. A oli päätöksen mukaan useiden vuosien aikana ollut lukuisia kertoja poissa virkatyöstä ja jättänyt noudattamatta hänelle määrättyjä menettelyitä poissaolosta ilmoittamiseen. A:n kanssa oli aiemmin keskusteltu kirjallisen huomautuksen ja varoituksen johdosta järjestetyissä kuulemistilaisuuksissa nimenomaan luvattomista poissaoloista ja niiden menettelytavoista. A oli irtisanomispäätöksen mukaan huomautuksesta ja varoituksesta huolimatta jatkanut toimimista vastoin esimiehen määräyksiä. A oli toistuvasti laiminlyönyt virkavelvollisuutensa noudattaa säädettyä työaikaa ja työnjohto- ja valvontamääräyksiä, jonka seurauksena virkasuhteen päättämiseen oli päätöksen mukaan valtion virkamieslain 25 §:ssä tarkoitettu erityisen painava syy.

A vaati päätöksen kumoamista ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista viivästyskorkoineen. A toi esiin valituksessaan, että hänen poissaolojen taustalla oli ollut perusteltu syy ja lisäksi, että työnantaja oli rikkonut yhdenvertaisuuslakia menettelyssään A:n virkasuhteeseen liittyvissä asioissa. Työnantajalla ei siten ollut erityisen painavaa syytä A:n irtisanomiseen, koska vaihtoehtoja ei oltu kartoitettu ja kokeiltu.

Hallinto-oikeus totesi tapauksen arvioinnissa aluksi, että tapauksessa oli kysymys siitä, oliko A:n virkasuhde voitu irtisanoa, koska A oli ollut poissa virantoimituksesta noudattamatta muun muassa hänelle poissaoloista ilmoittamisesta ja etätyöstä sopimisesta määrättyjä toimintatapoja. Virasto oli kirjallisesti määrännyt viimeksi joulukuussa 2018 A:lle antamassaan varoituksessa, että A:n tulee ilmoittaa kaikista poissaoloistaan suullisesti suoraan esimiehelleen. Etätyöpäivistä oli sovittava viimeistään suunniteltua etätyöpäivää edeltävänä työpäivänä esimiehen tai hänen ollessaan estyneenä, ylijohtajan kanssa, suullisesti tai viestillä. A oli vuodesta 2016 lähtien toistuvasti laiminlyönyt poissaoloista ilmoittamisen työnantajan edellyttämällä tavalla. Lisäksi työnantaja oli näiden laiminlyöntien johdosta antanut hänelle huomautuksen ja edellä todetusti kirjallisen varoituksen. Hallinto-oikeus totesi, että näissä oloissa työnantaja ei ollut menetellyt vastoin virkamiesten tasapuolisen kohtelun vaatimusta antaessaan A:lle poissaoloista ja niiden todentamisesta sekä etätöistä sopimisesta tiukempia työnjohdollisia määräyksiä kuin muille virkamiehille.

Hallinto-oikeuden mukaan A oli laiminlyönyt poissaoloistaan ilmoittamisen ja sopimisen sekä poissaoloperusteen todentamisen häneltä edellytetyllä tavalla. Siten A oli jättänyt noudattamatta työnantajan työnjohto-oikeutensa puitteissa hänelle annettuja työnjohto- ja valvontamääräyksiä ja näin ollen laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan. Laiminlyöntien ei voitu todeta johtuneen hyväksyttävästä syystä, vaan kyse vaikutti hallinto-oikeuden mukaan olleen enemmänkin välinpitämättömyydestä. Lisäksi hallinto-oikeus katsoi, että A:n pitkään jatkunut, toistuva menettely oli osoittanut kokonaisuutena arvioiden sellaista piittaamattomuutta virkamiehen virantoimitusvelvollisuutta ja työnantajan työnjohto-oikeutensa puitteissa antamia työnjohto- ja valvontamääräyksiä kohtaan, että työnantajalla oli valtion virkamieslain 25 §:ssä tarkoitettu erityisen painava syy A:n virkasuhteen irtisanomiselle. Kokonaisarvioinnissa tuomioistuin otti huomioon nimenomaan A:n vastaavista laiminlyönneistä aiemmin annetun kirjallisen huomautuksen ja varoituksen. Hallinto-oikeus katsoi myös, ettei työnantaja ollut syrjinyt A:ta tapauksessa A:n esittämillä perusteilla. Asiassa ei ollut myöskään tarvetta selvittää A:n uudelleensi-joittamista tai muun työn teettämistä.

Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen.

Lainvoimainen.

Sovelletut oikeusohjeet

Valtion virkamieslaki 11 § 1 momentti, 14 § 1 momentti, 19 § 1 momentti, 23 § 1 momentti, 23 a § 1 momentti ja 25 § 2 momentti
Vuosilomalaki 20 § 1 momentti
Yhdenvertaisuuslaki 8 § 1 ja 2 momentti, 22 § ja 28 §  
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 126 §
Hallintolainkäyttölaki 33 § ja 74 § 1 momentti