Päätös Helsingin hallinto-oikeus 3.12.2020 Kirjallinen varoitus nro 20/0971/2 (diaarinumero 06495/18/1401)

 

Asia     
Kirjallista varoitusta koskeva valitus

Asiasanat 
Esimies
Kirjallinen varoitus
Sopimaton käytös

Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa

Virasto oli katsonut, että A oli sallinut epäasiallisen käytöksen vastuualueellaan ja tällä tavoin myötävaikuttanut siihen, että epäasiallinen käytös oli jatkunut ja siitä oli tullut vakiintunutta. A oli laiminlyönyt esimiesvelvollisuuksiaan eikä ollut puuttunut epäasialliseen käytökseen riittävällä tavalla. A:n johtamassa tiimissä oli käytetty sopimatonta kieltä, minkä lisäksi A oli itse käyttänyt sopimatonta kieltä alaisensa kanssa käymässään sähköpostikeskustelussa. Menettelyiden seurauksena virasto oli antanut A:lle kirjallisen varoituksen valtion virkamieslain 24 §:n nojalla.

A vaati päätöksen kumoamista, sillä kokonaisharkinta huomioon ottaen kirjallinen varoitus oli valtion virkamieslain 24 §:n vastainen ja kohtuuton. Työnantaja olisi korkeintaan voinut antaa A:lle suullisen huomautuksen. A:n mukaan hän ei ollut laiminlyönyt esimiesvelvollisuuksiaan, koska epäasiallista kielenkäyttöä ei tiimissä ollut. Esimiestehtävien laiminlyönnistä ei ollut näyttöä, vaan A oli muun muassa seurannut aktiivisesti tiiminsä työaikaa ja leimauksia ja raportoinut havainnoistaan esimiehelleen. Viraston oma ohjeistus kielenkäyttöä koskien oli puolestaan A:n mukaan puuttunut.

Hallinto-oikeus arvioi ratkaisussaan A:n ilmaisujen ja lausahdusten moitittavuutta niissä asiayhteyksissä, joissa A oli kertonut niitä käytetyn tai joissa hänen alaisensa olivat niitä omien, A:n esittämien, kirjelmiensä mukaan käyttäneet. Hallinto-oikeus katsoi osasta A:n ilmaisuja ja lausahduksia, ettei niitä voitu katsoa pidettävän epäasiallisina niiden asiayhteys huomioiden. Hallinto-oikeus katsoi kuitenkin muun muassa, että A:n käyttämien tietynlaisten termien käyttäminen asiakkaasta ei kuulunut viraston sisäisissäkään keskusteluissa asialliseen kielenkäyttöön. Hallinto-oikeus katsoi lisäksi, että asenteellisen ilmaisun ”suvakki” käyttäminen kollegasta osoitti virkamiesten keskinäisessä hyväntahtoisessa naljailussakin virkamieheltä huonoa harkintaa, kuten myös ilmaisun ”suvakki-huora” käyttäminen. Hallinto-oikeus totesi kuitenkin, että tämän ilmaisun käytön moitittavuutta vähensi se, että ilmaisua käyttänyt virkamies oli sitä käyttäessään tarkoittanut sillä pääasiallisesti itseään.

Hallinto-oikeus katsoi tämän jälkeen, että A:n olisi tullut ilmaisujen ”nappisilmä”, ”pallero”, ”suvakki” ja ”suvakki-huora” osalta kiinnittää alaistensa huomiota virkamiesaseman heiltä edellyttämään asianmukaiseen kielenkäyttöön. Kun A ei ollut näin tehnyt, hän oli omalta osaltaan laiminlyönyt esimiestehtäviään, vaikka A:n kuulemisvaiheessa antamasta kirjallisesta vastineesta ilmenikin, että tiimissä oli keskusteltu ”suvakki-huora”-sanan sisällöllisestä merkityksestä. Hallinto-oikeus katsoi edellä ilmenneiden lausahdusten käyttämisen osoittaneen esimiesasemassa olleelta A:lta huonoa harkintaa. Hallinto-oikeus katsoi lisäksi turvapaikanhakijoiden mahdollista Pacon luona piileskelyä koskevan lausahduksen olleen A:n asemassa olleelle virkamiehelle epäsopiva riippumatta siitä, missä yhteydessä se oli esitetty.

Hallinto-oikeus totesi lopuksi, että viraston johdon oli tullut ryhtyä toimenpiteisiin, kun sen tietoon oli saatettu, ettei kielenkäyttö A:n johtamassa tiimissä eikä A:n oma kielenkäyttö ollut kaikilta osin asianmukaista. Kun asiassa ei ollut hallinto-oikeudessa kuitenkaan ilmennyt, että työnantaja olisi missään vaiheessa aiemmin ottanut A:n kanssa esiin tämän tiimissä mahdollisesti ilmenevän epäasiallisen kielenkäytön tai A:n itse käyttämien lausahdusten kyseenalaisuuden, oli varoituksen antamista A:lle pidettävä edellä epäasiallisiksi katsottuihin ilmaisuihin ja lausahduksiin nähden ylimitoitettuna toimenpiteenä. 

Hallinto-oikeus kumosi viraston päätöksen äänin 2-1.

Lainvoimainen.

Sovelletut oikeusohjeet

Valtion virkamieslaki 14 § 1 ja 2 momentti, 24 § ja 66 § 2 momentti
Hallintolaki 6 §