Hyppää sisältöön
Media

Päätös Itä-Suomen hallinto-oikeus 16.3.2021 Kirjallinen varoitus nro 21/0135/2 (Dnro 01651/20/1401)

 

Asia: Kirjallista varoitusta koskeva valitus

Asiasanat 

Kirjallinen varoitus
Käyttäytymisvelvollisuus
Luvaton poistuminen 
Työaikojen noudattaminen
Virkavelvollisuuden rikkominen 

Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa

A työskenteli sairaalassa lähihoitajana osastolla, jossa hoidetaan erittäin vaikeahoitoisia potilaita. A työskenteli jaksotyöajan mukaisesti ja hänen ruokataukonsa kuului työaikaan. Työn luonteesta seurasi, että A voitiin kiireellisissä tapauksissa kutsua työtehtäviin myös kesken työaikaan kuuluneiden taukojen. A:n työnantajan tietoon oli tullut, että A:n oli nähty poistuneen kahtena perättäisenä päivänä kesken työpäivän sairaala-alueelta siviilivaatteissa. A ei ollut sopinut poistumisista esimiehen kanssa eikä niistä ollut työaikamerkintää. Toisella poistumiskerralla A oli ilmoittanut toiselle hoitajalle menevänsä syömään. A oli kutsuttu kuulemiseen epäillyistä luvattomista poistumisista virka-aikana. A ei ollut osallistunut kuulemiseen, mutta hän oli antanut tapahtumista kirjallisen selvityksen. Selvityksessä A kiisti ensimmäisen poistumisen. Kyseessä oli ollut lounastauko, jonka A oli käyttänyt aterioimalla autossaan sairaalan parkkipaikalla, ja josta A oli ilmoittanut jollekin sairaalan hoitajista. Jälkimmäisen poistumisen A puolestaan myönsi antaen selitykseksi äkillisen heikentymisen terveydentilassaan, mikä oli edellyttänyt käyntiä apteekissa. A oli ilmoittanut hoitajalle pitävänsä ruokatauon, mutta olonsa nopean huonontumisen vuoksi hän ei ollut voinut ilmoittaa poistumisesta työnantajalle, vaikka olikin tiennyt, ettei poistuminen virka-alueelta ollut oikein ilman ilmoitusta työnantajalle. Selvityksensä mukaan A oli menetellyt, kuten oli menetellyt, koska ei ollut tilanteessa halunnut jakaa tietoa yksityisasiaksi katsottavasta terveydentilastaan muille hoitajille.

Sairaalan ylihoitaja oli antanut tapahtumien seurauksena A:lle valtion virkamieslain 24 §:n mukaisen kirjallisen varoituksen. Varoituksen perusteena oli, ettei A ollut noudattanut työaikoja, vaan poistunut työaikana luvatta sairaala-alueelta.

A valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen vaatien sen kumoamista. A piti kirjallista varoitusta tapahtuneeseen nähden ylimitoitettuna ja ankarana seuraamuksena. Kohtuullisempi ja oikeudenmukaisempi seuraamus olisi ollut huomautus.

Asiassa hallinto-oikeuden arvioitavana oli, oliko A menetellyt sillä tavalla virkavelvollisuuksiensa vastaisesti, että johtava ylihoitaja oli voinut antaa hänelle virkamieslain 24 §:n mukaisen kirjallisen varoituksen. Kyseisen lainkohdan mukaan virkamiehelle, joka toimii vastoin virkavelvollisuuksiaan tai laiminlyö niitä, voidaan antaa kirjallinen varoitus. Hallinto-oikeuden mukaan työnantaja ei ollut esittänyt riittävää selvitystä A:n kiistämästä ensimmäisestä työpaikalta poistumisesta. Sen sijaan riidatonta asiassa oli, että A oli jälkimmäisellä kerralla poistunut sairaala-alueelta ilmoittamatta ja ilman esimiehensä lupaa. 

Valtion virkamieslain 14 §:n 1 momentin mukaan virkamiehen on suoritettava tehtävänsä asian-mukaisesti ja viivytyksettä. Hänen on noudatettava työnjohto- ja valvontamääräyksiä. Pykälän 2 momentin mukaan virkamiehen on käyttäydyttävä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. Hallinto-oikeuden mukaan asian arvioinnissa oli otettava huomioon A:n virkasuhteen mukaiset tehtävät vaikeahoitoisten potilaiden osastolla sekä luvattoman työpaikalta poistumisen mahdolliset vaikutukset työ- ja potilasturvallisuuteen. A oli vedonnut poistumisensa syyksi terveydentilaansa, mutta hän ei ollut edes väittänyt olleensa asiasta yhteydessä esimieheensä. Hallinto-oikeus katsoi A:n menetelleen virkavelvollisuuksiensa vastaisesti poistumalla työpaikaltaan luvattomasti ja kenellekään ilmoittamatta. Edellä mainittujen tekijöiden valossa A:n tekoa oli myös pidettävä vähäistä moitittavampana, minkä vuoksi hallinto-oikeus katsoi, ettei kirjallista varoitusta ollut pidettävä kohtuuttomana seuraamuksena siitäkään huolimatta, että kyseessä oli ollut yksittäistapaus.  

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. 

Lainvoimainen.

Sovelletut oikeusohjeet

Hallintolaki 6 § 
Hallintolaki 31 § 1 momentti
Valtion virkamieslaki 14 § 1 ja 2 momentti
Valtion virkamieslaki 24 §