Päätös Itä-Suomen hallinto-oikeus 21/0119/2 Irtisanominen 01542/20/1401

 

Asia: Valtion virkamiehen virkasuhteen irtisanomista koskeva valitus

Asiasanat:     

Irtisanominen yksilöperusteella
Kohtuullinen aika
Käyttäytymisvelvollisuus
Sopimaton käytös
Virkavelvollisuuden laiminlyönti

Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa

Rikosseuraamusalue oli päätöksellään irtisanonut A:n vankilan vartijan virkasuhteen valtion virkamieslain 25 §:n perusteella virkamiehestä johtuvasta erityisen painavasta syystä. 

Päätöksen perusteluiden mukaan A oli käyttänyt fyysistä voimaa vankilan johtaja B:tä kohtaan ja käyttäytynyt siten epäasiallisesti ja virkamiehelle sopimattomasti. Päätöksen mukaan A:n toiminta, käyttäytyminen ja teolleen esittämät perusteet, työyhteisön käyttäytymissäännöt sekä virkamiehen asema ja suhtautuminen tekoon huomioon ottaen A:n tekoa ei suhteessa hänen virkavelvollisuuksiinsa voitu pitää niin vähäisenä, että virkasuhteen irtisanominen olisi ollut liian ankara seuraamus.

A valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen vaatien sen kumoamista ja myöhemmin myös oikeudenkäyntikulujensa korvaamista viivästyskorkoineen. 

Valituksessaan ja vastineessaan A kertoi toimineensa virkamiehenä yli 30 vuotta ja suoriutuneensa tehtävistään moitteettomasti, joten irtisanominen varoitusta antamatta oli liian ankara seuraamus tapahtuneesta. A:n mukaan irtisanomispäätös oli tehty puutteellisen ja yksipuolisen käsittelyn perusteella. A katsoi B:n olleen tapahtumaketjussa aloitteellinen ja syyllistyneen siten itse vakavaan virkavelvollisuuksien laiminlyöntiin. Asiassa tuli ottaa huomioon, että B oli laitoksen johtajana työnantajan edustaja. A katsoi menettelynsä tilanteessa olleen hyväksyttyä ja oikeutettua, joten virkamieslain 25 §:n 2 momentissa edellytettyä erityisen painavaa syytä irtisanomiselle ei ollut ollut. Irtisanomista ei A:n mukaan ollut myöskään tehty kohtuullisessa ajassa, sillä irtisanomisilmoitus oli tehty kuusi kuukautta tapahtuneen jälkeen. A:n mukaan irtisanomismenettelyssä oli myös laiminlyöty noudattaa yleisen virka- ja työehtosopimuksen liitteen 2 23 §:n määräystä työntekijän palvelussuhdeturvasta.

Vastineessaan A vaati hallinto-oikeutta tekemään asiassa välipäätöksen tai jäädyttämään irtisanominen asian lopullisen päätöksen antamiseen saakka. Hallinto-oikeus hylkäsi välipäätöksellään A:n vaatimuksen irtisanomispäätöksen täytäntöönpanon kieltämisestä. 

Valtion yleisen työ- ja virkaehtosopimuksen liitteen 2 23 §:n mukaan luottamusmiehestä johtuvasta syystä ei häntä saa irtisanoa ilman työsopimuslain 7 luvun 10 §:n 1 momentin edellyttämää niiden henkilöiden enemmistön suostumusta, joita hän edustaa. Hallinto-oikeus totesi, ettei kyseistä sopimusmääräystä kuitenkaan sovelleta luottamusmiehenä toimivan virkamiehen virkasuhteen irtisanomisasiassa, sillä sanamuotonsa perusteella se soveltuu työsopimuslain mukaisessa työsuhteessa olevaan luottamusmieheen.

Valtion virkamieslain 14 §:n 1 momentin mukaan virkamiehen on suoritettava tehtävänsä asianmukaisesti ja viivytyksettä. Hänen on noudatettava työnjohto- ja valvontamääräyksiä. Pykälän 2 momentin mukaan virkamiehen on käyttäydyttävä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. Hallinto-oikeuden mukaan asiassa saadun selvityksen perusteella A:n oli katsottava menettelyllään rikkoneen käyttäytymisvelvollisuuttaan.

Valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentin mukaan viranomainen ei saa irtisanoa virkasuhdetta virkamiehestä johtuvasta syystä, ellei tämä syy ole erityisen painava. Saman pykälän 3 momentti edellyttää irtisanomisen tekemistä kohtuullisessa ajassa irtisanomisperusteen tulemisesta viran-omaisen tietoon. 

Viraston antaman selvityksen mukaan asian selvittämisen aloittaminen oli pitkittynyt B:n vuosiloman ja sitä seuranneen A:n sairausloman vuoksi. Kuulemistilaisuuden jälkeen asiaa oli selvitetty vielä muilla tavoin ennen irtisanomispäätöksen tekemistä. Hallinto-oikeuden mukaan työnantajalla oli ollut hyväksyttävä syy odottaa sairausloman päättymistä ennen kuulemismenettelyn aloittamista. Työnantajan esittämä selvitys huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoi, että irtisanominen oli tehty kohtuullisessa ajassa siitä, kun irtisanomisperuste oli tullut viranomaisen tietoon.

Irtisanomisperusteen erityisen painavan syyn olemassaoloa tuli hallinto-oikeuden mukaan arvioida ensisijaisesti viraston kannalta, mutta seuraamus ei myöskään saanut olla virkamiehen kannalta kohtuuton suhteessa teon moitittavuuteen. A oli ollut yli 30 vuotta Rikosseuraamuslaitoksen palveluksessa, eikä häneen ollut aiemmin kohdistettu virkamiesoikeudellisia seuraamuksia vastaavanlaisesta menettelystä. Tehtäviensä moitteettomasta hoitamisesta lausumansa vastaisesti A oli kyllä saanut yli kymmenen vuotta aiemmin kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuksiensa vastaisesta toiminnasta sekä virkavelvollisuuksiensa rikkomisesta, mutta annettu varoitus oli perustunut erilaiseen tekoon eikä sillä ollut ajallista yhteyttä käsillä olleeseen asiaan. Virasto ei myöskään ollut pitänyt perusteltuna A:n pidättämistä virantoimituksesta irtisanomisesta lukien, eli hänet oli arvioitu kykeneväksi hoitamaan vanginvartijan tehtäviään irtisanomisaikana. 

Hallinto-oikeus katsoi asiassa esitetyn perusteella, että tapahtuneessa oli ollut kyse yksittäisenä ylilyöntinä pidettävästä teosta. Siten A:n virkasuhteen irtisanomista oli pidettävä kohtuuttoman ankarana seuraamuksena, eikä irtisanomiselle ollut ollut valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä.

Hallinto-oikeus kumosi rikosseuraamusalueen päätöksen. 

Hallinto-oikeus velvoitti rikosseuraamusalueen korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen.

Lainvoimainen.

Sovelletut oikeusohjeet

Hallintolaki 6 § 
Hallintolaki 31 § 
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 95 § 1 ja 2 momentti
Valtion virkamieslaki 14 § 1 ja 2 momentti
Valtion virkamieslaki 25 § 2 ja 3 momentti