Päätös Korkein hallinto-oikeus 12.2.2021 Virantoimituksesta pidättäminen H276/2021 (Dnro 20705/03.04.04.04.03/2020)

 

Asia

Virantoimituksesta pidättämistä koskeva valitus

Asiasanat

Esteellisyys
Korvausvaatimus
Kuulemismenettely
Päätöksen perusteleminen
Tutkimatta jättäminen
Rikosepäily
Virantoimituksesta pidättäminen
Virkavelvollisuuden rikkominen
Yleinen luottamus viranomaiseen

Hallinto-oikeus

Poliisilaitos pidätti 7.5.2018 päätöksellään rikosylitarkastaja A:n virantoimituksesta valtion virka-mieslain 40 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla esitutkinnan ja mahdollisen rikossyytteen käsittelyn ajaksi toistaiseksi ja kunnes toisin määrätään. Samalla A:lta pidätettiin virantoimituksesta pidättämisen ajalta valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen 53 §:n 2 momentin nojalla puolet palkkauksesta. Perusteena virantoimituksesta pidättämiselle olivat A:han kohdistuneet rikosepäilyt virkasalaisuuden ja virkavelvollisuuden rikkomisesta käynnissä olevassa esitutkinnassa. A:n oli syytä epäillä tahallaan palvelussuhteensa aikana oikeudettomasti paljastaneen toimittajille salassa pidettävää tietoa sekä käyttäneen omaksi tai toisen hyödyksi taikka toisen vahingoksi tietoja esitutkintapöytäkirjasta ja siihen liittyvästä esitutkinta-aineistosta, jotka olivat viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 25 ja 26 kohtien mukaan salassa pidettäviä. Poliisilaitos katsoi, että asiassa suoritettavilla tutkimuksilla ja mahdollisella oikeuskäsittelyllä saattoi olla vaikutusta A:n edellytyksiin hoitaa tehtäviään poliisin päällystössä ja rikoskomisariona Rikostutkintayksikössä. Sittemmin Helsingin käräjäoikeus hylkäsi keväällä 2019 antamassaan tuomiossa A:han kohdistuneet syytteet virkavelvollisuuden rikkomisesta ja virkasalaisuuden rikkomisesta, minkä jälkeen myös poliisilaitos kumosi päätöksellään 13.8.2019 A:n virantoimituksesta pidättämistä koskevan päätöksen mainitusta päivämäärästä lukien.

A vaati hallinto-oikeudessa poliisilaitoksen päätöksen kumoamista ja poliisilaitoksen velvoittamista suorittamaan A:lle takautuvasti häneltä pidätetty palkanosa laillisine korkoineen sekä korvaamaan virantoimituksesta pidättämisestä aiheutunut vahinko. A kiisti valituksessa syyllistyneensä tutkinnan kohteena olevaan virkasalaisuuden rikkomiseen paljastamalla toimittajalle tietoja kesken olleesta esitutkinnasta tai virkavelvollisuuden rikkomiseen jättämällä perimättä kopiomaksuja luovutetuista kopioista. Lisäksi yleinen käytäntö oli, ettei kopiomaksuja peritty. Valituksessaan A myös esitti, että poliisilaitoksella ei aiemmin ollut samanlaisissa tilanteissa ryhdytty virantoimituksesta pidättämiseen poliisimiehen oltua rikoksesta epäiltynä, vaikka nämä olivat A:ta korkeammassa asemassa. Menettely loukkasi näin ollen virkamiesten tasapuolisen kohtelun velvoitetta. Päätös oli myös rikosepäilyjen osalta heikosti yksilöity. 

Poliisipäällikkö B oli yhdessä poliisilakimies C:n kanssa allekirjoittanut 16.4.2018 päivätyn A:n kuulemista koskevan välipäätöksen. A toi kuulemistilaisuudessa esiin näkemyksensä siitä, että B oli esteellinen A:ta koskevan asian käsittelyyn. Taustalla oli A:n aiemmin B:stä tekemä hallintokantelu, jossa pyydettiin selvittämään B:n toiminnan asianmukaisuutta. A:n ja poliisilaitoksen johdon välit olivat muutenkin kärjistyneet tilanteeseen, jossa osapuolet tekivät toisistaan tutkintapyyntöjä ja jännitteet olivat laitoksella yleisessä tiedossa.

Tuomioistuinlain 4 luvun 1 §:n mukaan hallinto-oikeus käsittelee ja ratkaisee ne hallinto-oikeudelliset valitukset, hallintoriita-asiat ja muut asiat, jotka säädetään kuuluviksi sen toimivaltaan hallintolainkäyttölaissa (586/1996) tai muussa laissa. Valtion virkamieslain 52 §:n 1 momentin mukaan virkamies, joka katsoo, ettei viranomainen ole antanut hänelle virkasuhteesta johtuvaa taloudellista etuutta sellaisena kuin se olisi ollut hänelle suoritettava, saa, jollei laissa toisin säädetä, kirjallisesti vaatia siihen oikaisua asianomaiselta viranomaiselta. Viranomaisen on annettava asiassa päätös. Tällä perusteella hallinto-oikeus jätti tutkimatta A:n pidätetyn palkanosan maksamista koskevan vaatimuksen ja vahingonkorvausvaatimuksen. A:n vaatimus virantoimituksesta pidättämisestä aiheutuneen kärsimyksen korvaamisesta ei myöskään kuulunut hallinto-oikeuden toimivaltaan.

Jääviyskysymyksen osalta asiassa saadusta selvityksestä kävi ilmi, että poliisipäällikkö B ei ollut läsnä A:n kuulemistilaisuudessa tai että B olisi muutenkaan osallistunut kuulemiseen muutoin kuin allekirjoittamalla yhdessä toisen virkamiehen kanssa valittajan kuulemista koskevan välipäätöksen. Näin ollen poliisilaitoksen päätös ei ollut esteellisyyskysymyksen osalta syntynyt virheellisessä järjestyksessä. Päätöksen perusteluiden osalta hallinto-oikeus lausui, että A ei ollut valituksessaan esittänyt, ettei hänelle olisi ennen valituksenalaisen päätöksen tekemistä varattu valtion virkamieslain 66 §:n 2 momentin ja hallintolain 34 §:n 1 momentin mukaisesti tilaisuutta tulla kuulluksi. Vaikka A:lle ei ollut kuulemisessa yksilöity riittävän perusteellisesti rikosasiaan liittyviä virantoimituksesta pidättämiseen liittyviä seikkoja, A oli tiennyt, mistä häneen kohdistuneissa rikosepäilyissä oli ollut kysymys. Näin ollen poliisilaitos ei ollut menettelyllään vaarantanut valittajan oikeusturvaa siten, että valituksenalainen päätös olisi perusteluiden puutteellisuuden johdosta kumottava.

Hallinto-oikeus katsoi, että poliisilaitoksella oli päätöstä 7.5.2018 tehtäessä valtion virkamieslain 40 §:n 2 momentin 1 kohdan mukainen peruste pidättää A virantoimituksesta päätöksessä mainitusta ajankohdasta lukien. Merkitystä hallinto-oikeus antoi rikoskomisariolta ja poliisimieheltä edellytettävälle nuhteettomuudelle ja sille, että rikostutkinta virkasalaisuuden rikkomisesta on sen kaltainen, että sen saatettiin päätöksen tekohetkellä arvioida vaikuttavan rikoskomisarion edellytyksiin hoitaa tehtäviään. Päätös ei ollut ollut suhteeton ja siten poliisilaitoksella oli ollut oikeus pidättää A virantoimituksesta.

Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen. 

Korkein hallinto-oikeus

A pyysi korkeimmalta hallinto-oikeudelta lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. 

Asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei ollut valitusluvan myöntämisen perustetta. 

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituslupahakemuksen eikä siten antanut ratkaisua valitukseen. 

Lainvoimainen.

Sovelletut oikeusohjeet

Hallinto-oikeus

Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 momentti
Hallintolaki 6 §
Hallintolaki 27 § 1 momentti
Hallintolaki 28 § 1 momentti 7 kohta
Hallintolaki 34 § 1 momentti
Hallintolaki 44 § 1 momentti 3 kohta
Hallintolaki 45 § 1 momentti
Hallintolaki 64 § 1 momentti
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 126 §
Laki poliisin hallinnosta 15 f § 
Tuomioistuinlaki 4 luku 1 § 
Valtion virkamieslaki 11 § 1 momentti
Valtion virkamieslaki 14 § 1 ja 2 momentti
Valtion virkamieslaki 40 § 2 momentti 1 kohta
Valtion virkamieslaki 52 § 1 momentti
Valtion virkamieslaki 66 § 2 momentti

Korkein hallinto-oikeus

Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 111 § 1 momentti