Päätös Korkein hallinto-oikeus 28.10.2020 Kirjallinen varoitus T4161 (Dnro 5109/3/19)

 

Asia

Valitus kirjallisen varoituksen antamista koskevassa asiassa

Asiasanat

Kirjallinen varoitus
Kohtuullinen aika
Käyttäytymisvelvollisuus
Poliisi
Sopimaton käytös
Rikosepäily
Virkavelvollisuuden laiminlyönti
Virkamiehen sananvapaus
Yleinen luottamus viranomaiseen

Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa

Poliisilaitos oli 23.1.2017 tekemällään päätöksellä antanut valtion virkamieslain 24 §:n mukaisen kirjallisen varoituksen poliisimies A:lle. Syynä varoitukselle olivat olleet esitutkintaan johtaneet tekstiviestit, joiden johdosta A:ta epäiltiin pahoinpitelyyn yllyttämisestä ja laittomasta uhkauksesta. Poliisilaitos oli katsonut, että A:n puhelimesta lähetetyissä viesteissä oli vähintään annettu ymmärtää, että A uhkaa toisen henkilön tekevän puolestaan jotakin kostoksi A:n kanssa konfliktissa olleelle kolmannelle henkilölle. A oli myös julkaissut 6.10.2016 Facebook-tilillään päivityksen, joka sisälsi yhdenvertaisuuden vastaista, syrjivää kielenkäyttöä. Erityisen haitallisia olivat A:n homoseksuaaleista käyttämät ilmaisut. 

Poliisilaitos katsoi A:n menetelleen vastoin valtion virkamieslain 14 §:n 2 momentin mukaista käyt-täytymisvelvollisuutta ja vastoin poliisin hallinnosta annetun lain 15 f §:n mukaista säännöstä, jonka mukaan poliisimiehen on virassa ja yksityiselämässään käyttäydyttävä siten, ettei hänen käyttäytymisensä ole omiaan vaarantamaan luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Samoin poliisilaitos katsoi, että A:n kirjoittelusta saatettiin vetää johtopäätöksiä siitä, että hän poliisimiehenä suhtautuu vähemmistöihin ja ihmisten alkuperään väheksyen. Poliisilaitos oli jo aiemmin 16.12.2014 kehottanut A:ta kiinnittämään vakavaa huomiota käyttämiinsä ilmaisuihin erään tapauksen yhteydessä, minkä poliisilaitos oli myös ottanut huomioon varoituksen edellytysten arvioinnissa.

A oli esittänyt jo kuulemisessaan Facebook-julkaisun ja sen alla jatkuneen keskustelun osalta, että ne oli tosiasiassa saattanut nähdä vain kolmekymmentä tai neljäkymmentä ihmistä. Julkaisut olivat olleet nähtävillä 1−2 vuorokautta, kunnes A oli poistanut julkaisut. Päivitykset oli tehty vapaa-ajalla päihtyneenä, eivätkä ne olleet liittyneet A:n virantoimitukseen. Lisäksi A esitti, ettei poliisilla ollut tuolloin varsinaista sosiaalisen median ohjeistusta, joten asiaa koskevat määräykset olivat epäselviä. Kirjallinen varoitus oli suhteeton seuraus tästä menettelystä. Epäiltyjen laittoman uhkauksen ja pahoinpitelyyn yllytyksen osalta A esitti, että syyttäjä oli pahoinpitelyyn yllytyksen osalta tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen, koska asiassa ei ollut ollut todennäköisiä syitä epäillä rikoksen tapahtuneen. A myös kiisti itse lähettäneensä kaikkia tutkinnassa olleita viestejä. Osan viesteistä oli lähettänyt A:n puhelimesta toinen henkilö, jolle A oli luovuttanut puhelimensa. Kaikkien kohtien osalta valituksessa esitettiin, ettei A:n toiminta ollut täyttänyt minkään rikoksen tunnusmerkistöä.

A valitti poliisilaitoksen päätöksestä hallinto-oikeuteen. Valituksessa esitettiin, että Suomen perustuslain 12 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 §:ssä turvattua sananvapautta ei ollut otettu arvioinnin lähtökohdaksi. A:n päätöksen perusteena ollut toiminta ei myöskään valituksen mukaan täyttänyt valtion virkamieslain 14 §:n tai poliisin hallinnosta annetun lain 15 f §:n mukaisten velvollisuuksien rikkomista edellyttäviä kriteerejä. A uusi myös jo kuulemisensa yhteydessä esitetyt, yllä tiivistetyt perusteet valituksenalaisen päätöksen kumoamiselle. A:n mukaan virkamiesoikeudellisiin toimiin ei ollut ryhdytty virkamieslain mukaisessa kohtuullisessa ajassa päätöksen perusteena olevista tapahtumista. A:n toiminta ei ollut jatkuvaa, vaan poliisilaitos oli ottanut tarkastelun kohteeksi kohtuuttoman pitkän ajanjakson ja summannut tapahtumat tarkoitushakuisesti heikentäen A:n oikeusturvaa. Teot yksittäin arvioituina eivät olisi johtaneet varoitukseen.

Hallinto-oikeus ei katsonut poliisilaitoksen laiminlyöneen velvollisuuttaan toimia kohtuullisessa ajassa. Pääosa päätöksessä mainituista tekstiviesteistä oli tullut työnantajan tietoon 5.3.2015 rikostutkinnan yhteydessä. Tutkinnat asioista olivat päättyneet 8.1.2016 ja 1.10.2016. Virkamiesoikeudellinen menettely oli käynnistetty jo 7.1.2016, mutta välipäätöksellä käsittelyä oli lykätty rikostutkinnan jälkeiseen aikaan osin A:n itsensä 23.12.2015 esittämästä pyynnöstä. Menettelyä jatkettiin 16.12.2016 alkaen. Kirjallinen varoitus oli annettu reilu kaksi vuotta osin sen perusteena olleiden tekstiviestien lähettämisen jälkeen, mitä voitiin pitää varsin pitkänä aikana. Kuitenkin poliisilaitoksella oli ollut asianmukaiset syyt käsittelyn lykkäämiselle.

Hallinto-oikeus piti poliisilaitoksen tavoin A:n lähettämiä viestejä uhkaavina ja toisaalta epäuskottavana sitä, että niiden lähettäjä olisi ollut joku muu kuin A itse. Samoin hallinto-oikeus yhtyi poliisilaitoksen näkemykseen siitä, että A:n Facebook-päivitys ja sen alla jatkunut kirjoittelu oli julkista ja että niiden sisältö oli homoseksuaaleja ja tummaihoisia syrjivää ja loukkaavaa ja näin ollen poliisimiehelle sopimatonta. Hallinto-oikeus hyväksyi sen, että kaikki A:n päätöksessä esitetyt toimet tutkittiin osana samaa kokonaisuutta. Tässä yhteydessä merkitystä voitiin antaa myös vuonna 2014 annetulle huomautukselle. 

Hallinto-oikeus katsoi, että tapauksessa sananvapauteen puuttumiselle oli valtion virkamieslain 14 §:n 2 momentissa ja poliisin hallinnosta annetun lain 15 f §:ssä säädetty peruste ja puuttumista oli myös perusteltu asianmukaisesti. A:n Facebook-päivitys sekä lähetetyt tekstiviestit olivat olleet sellaisia, että ne olivat rikkoneet poliisimiehelle asetettua käyttäytymisvelvollisuutta ja virkavelvollisuutta. Poliisilaitos oli saanut antaa asiasta kirjallisen varoituksen.

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.

Korkein hallinto-oikeus 28.10.2020 T4161 (Dnro 5109/3/19)

A pyysi korkeimmalta hallinto-oikeudelta lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. 

Asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei ollut valitusluvan myöntämisen perustetta. 

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituslupahakemuksen eikä siten antanut ratkaisua valitukseen. 

Lainvoimainen.

Sovelletut oikeusohjeet 

Hallinto-oikeus

Poliisin hallinnosta annettu laki 15 f §
Valtion virkamieslaki 14 § 2 momentti
Valtion virkamieslaki 24 § 

Korkein hallinto-oikeus

Hallintolainkäyttölaki 13 § 2 momentti
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 126 § 1 momentti
Valtion virkamieslaki 57 § 1 momentti (883/2018)