Irtisanominen kollektiiviperusteella                                               Pohjois-Suomen

Taloudelliset syyt                                                                               hallinto-oikeus

Yhdenvertainen kohtelu

Uudelleensijoittaminen                                                                     Päätös 17/0198/2

ESR-rahoitus                                                                                        A: 28.4.2017

 

Virasto oli 28.5.2015 tekemällään päätöksellä irtisanonut A:n maksatustarkastajan virkasuhteen 1.6.2015 alkaen päättymään kuuden kuukauden irtisanomisajan jälkeen.

Hallinto-oikeus totesi, että viraston toimintamenomäärärahoihin ja EU-rakennerahastojen hallintotehtävien rahoitukseen oli ollut tulossa merkittäviä vähennyksiä. Valtiontalouden säästötoimien vuoksi ja julkisen talouden kestävyysvajeen korjaamiseksi viraston toimintamenokehykset olivat vähenemässä vuosina 2015–2018 yhteensä 33 miljoonaa euroa. Lisäksi EU:n rakennerahastojen tekninen tuki oli vähenemässä vuosina 2014 – 2020 yhteensä 56 miljoonalla eurolla. Vähennysten vuoksi oli tehty rakenteellisia uudistuksia ja tehtävien uudelleenjärjestelyjä. Kaikki rakennerahastojen teknisellä tuella palkatut henkilöt oli nimetty muutosuhan alaisiksi ja rakennerahastotehtävien osalta oli käynnistetty sisäinen ilmoittautumismenettely. A ei tullut valituksi mihinkään kyseisistä tehtävistä. Edellä todetun perusteella hallinto-oikeus katsoi, että viraston mahdollisuudet tarjota A:lle tehtäviä suoritettavaksi olivat vähentyneet olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti.

Virasto vakinaisti syksyllä 2014 viiden virkamiehen määräaikaiset maksatustarkastajan virkasuhteet, sillä virkamieslain 9 §:ssä säädetyt määräaikaiseen virkasuhteeseen nimittämisen edellytykset eivät enää täyttyneet. Hallinto-oikeus totesi, että lähtökohtaisesti virkamieslain 27 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna uuden henkilön ottamisena pidetään myös määräaikaisena työskennelleen henkilön vakinaistamista. Koska vakinaistamiset oli tehty määräaikaisten virkasuhteiden perusteiden puuttumisen takia, katsoi hallinto-oikeus, ettei vakinaistamisilla voitu katsoa olevan asiallista yhteyttä A:n irtisanomiseen. Hallinto-oikeus katsoi, ettei kyseisten määräaikaisten virkasuhteiden vakinaistamista voitu pitää sellaisena menettelynä, joka poistaisi irtisanomisperusteen.

Viraston mukaan A:n ammattitaitoa ja kykyä suoriutua virastossa avoinna olleista tehtävistä oli tarkasteltu, mutta häntä ei voitu kohtuudella sijoittaa tai kouluttaa mihinkään kyseisistä tehtävistä. Avoinna olleen määräaikaisen maksatustarkastajan tehtävän osalta virasto oli esittänyt selvitystä siitä, miksi A ei ollut tullut valituksi ja miksi tehtävään oli valittu toinen irtisanomisuhan alainen henkilö. Hallinto-oikeus katsoi selvitetyksi, että virastolla ei ollut tehtäviä, joihin A olisi voitu hänen ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa tai kouluttaa uudelleen. Virasto ei siten ollut laiminlyönyt uudelleensijoittamis- ja kouluttamisvelvollisuuttaan.

Hallinto-oikeus katsoi selvitetyksi, että yhteistoimintaneuvottelut olivat koskeneet kaikkia viraston virkamiehiä ja että viraston mahdollisuudet tarjota tehtäviä suoritettavaksi sekä toimintamenomäärärahoilla että teknisellä tuella palkatuille henkilöille olivat vähentyneet olennaisesti. Viraston lausunnon mukaan yhteistoimintaneuvotteluiden lopputuloksena irtisanottiin kahdeksan toimintamenomäärärahoilla palkattua ja kahdeksan teknisellä tuella palkattua virkamiestä. Viraston ei voitu katsoa loukanneen tasapuolisen kohtelun vaatimusta sen väitteen perusteella, että teknisellä tuella palkatut henkilöt oli nimenomaisesti rajattu yhteistoimintaneuvotteluiden ulkopuolelle. Virastolla oli ollut virkamieslain 27 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu peruste A:n irtisanomiseen.

 

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.

 

Lainvoimainen.

 

Valtion_virkamieslaki_27_§_1_momentti

Valtion_virkamieslaki_27_§_2_momentti

Valtion_virkamieslaki_27_§_4_momentti

Valtion_virkamieslaki_11_§_1_momentti