Päätös Turun hallinto-oikeus 17.8.2020 Kirjallinen varoitus nro 20/0174/1 (Dnro 01084/19/1401)

 

Asia 

Kirjallista varoitusta koskeva valitus

Asiasanat 

Kirjallinen varoitus
Käyttäytymisvelvollisuus
Luottamusta heikentävä etu
Virkavelvollisuuden rikkominen

Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa

Kaupankäynti vankilan henkilökunnan ja vankien välillä oli kielletty. Vankilan vartija A oli myynyt autoa Facebookin kautta. Auton omistus oli Liikenne- ja viestintävirasto Traficomilta saatujen tietojen mukaan siirtynyt A:lta vankilan vanki B:lle ja auton 1. haltijaksi oli merkitty vangin puoliso C. A oli aiemmin keskustellut autosta B:n kanssa ja B oli tuolloin kertonut puolisonsa olevan kiinnostunut autosta. A ei kuitenkaan omien sanojensa mukaan ollut tiennyt solmineensa auto-kauppaa vangin kanssa. Kaupasta ei ollut laadittu kauppa- ja luovutuskirjaa, eikä A ollut pyrkinyt selvittämään auton ostajan henkilöllisyyttä. A:lle oli vasta jälkikäteen selvinnyt, että auton ostaja oli vanki B. Hän ei kuitenkaan ollut kertonut asiasta työnantajalleen. 

Vankilan johtaja oli antanut A:lle valtion virkamieslain 24 §:n mukaisen varoituksen. Varoituksen perusteeksi esitettiin, että A oli toiminut vastoin virkamieslain 14 §:ssä säädettyä käyttäytymisvelvollisuutta sekä 15 §:ssä säädettyä luottamusta heikentävän edun vastaanottamisen kieltoa. Päätöksen perusteluiden mukaan A:n toiminta autokaupassa oli kokonaisuutena arvioiden ollut erityisen moitittavaa. A oli ollut tietoinen henkilökunnan ja vankien välisen kaupankäynnin kiellosta ja siten siitä, että omaisuuden myyminen vangille tai tämän läheiselle oli virkavelvollisuuksien vastaista. Päätöksen mukaan kutsuttaessa A virkamieslain 66 §:n mukaiseen kuulemiseen asiasta tämä oli todennut myyneensä auton vangin puolisolle, ei vangille. A ei myöskään ollut omatoimisesti tuonut asiaa työnantajan tietoon siitäkään huolimatta, että asia oli puhuttanut muun henkilökunnan keskuudessa. A oli selvästi tarkoituksella halunnut salata johdolta ja esimiehiltä osuutensa auto-kaupassa. A oli siten menetellyt luottamusta työnantajan ja virkamiehen (A) välillä heikentävällä tavalla. 

A valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen vaatien sen kumoamista. Valituksessaan A muun ohella kiisti tienneensä ostajan olleen vanki tai pyrkineensä salaamaan autokaupan työnantajaltaan.

Asiassa hallinto-oikeuden arvioitavana oli, oliko A:n katsottava menetelleen sillä tavalla virkavelvollisuuksiensa vastaisesti, että vankilan johtaja oli voinut antaa hänelle virkamieslain 24 §:n mukaisen kirjallisen varoituksen. Kyseisen lainkohdan mukaan virkamiehelle, joka toimii vastoin virkavelvollisuuksiaan tai laiminlyö niitä, voidaan antaa kirjallinen varoitus.

Virkamieslain 15 §:n mukaan virkamies ei saa vaatia, hyväksyä tai ottaa vastaan taloudellista tai muuta etua, jos se voi heikentää luottamusta virkamieheen taikka viranomaiseen. A:lle annetun varoituksen perusteluiden mukaan A oli vastaanottanut autokaupan myötä säännöksen tarkoittaman luottamusta heikentävän edun. Hallinto-oikeuden mukaan tällaisena etuna ei kuitenkaan voida pitää tavanomaista kauppahintaa. A:n ei ollut osoitettu saaneen tavanomaisen kauppahinnan lisäksi taloudellista etua, joten A:n ei voitu katsoa vastaanottaneen myöskään lainkohdan tarkoittamaa etua. 

Virkamieslain 14 §:n mukaan virkamiehen on suoritettava tehtävänsä asianmukaisesti ja viivytyksettä. Hänen on noudatettava työnjohto- ja valvontamääräyksiä sekä käyttäydyttävä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. Arvioidessaan, voitiinko A:n toimia pitää lainkohdassa asetetun käyttäytymisvelvoitteen vastaisina, hallinto-oikeus otti huomioon A:n menettelyn tilanteessa, tämän aseman vartijana sekä henkilökunnan ja vankien välisen kaupankäynnin kiellon merkityksen vankilaympäristössä. Hallinto-oikeuden mukaan vartijan asema tämän virkatehtävät huomioon ottaen oli sellainen, että hänen voitiin perustellusti edellyttää pidättäytyvän työtehtäviinsä liittymättömästä kanssakäymisestä vankien kanssa. Siten A oli ollut velvollinen noudattamaan työnantajan asettamaa henkilökunnan ja vankien kaupankäynnin kieltoa. Koska A oli tiennyt kiellosta, olisi hänen pitänyt noudattaa suurempaa huolellisuutta sen suhteen, kenen omistukseen hänen myymänsä auto todellisuudessa päätyi. Lisäksi hallinto-oikeus otti huomioon, ettei A ollut pyrkinyt selvittämään asiaa missään vaiheessa omatoimisesti, vaan jättänyt tapahtumat ilmoittamatta työnantajalle vielä senkin jälkeen, kun oli tullut tietoiseksi auton ostajan henkilöllisyydestä ja asia oli tullut työpaikalla yleiseen tietoon.

Edellä mainituin perustein hallinto-oikeus katsoi A:n käyttäytyneen virka-asemansa ja tehtäviensä vastaisesti ja siten toimineen vastoin virkavelvollisuuksiaan. Vankilan johtaja oli voinut antaa A:lle kirjallisen varoituksen. 

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. 

Lainvoimainen.

Sovelletut oikeusohjeet

Valtion virkamieslaki 14 § 
Valtion virkamieslaki 15 § 
Valtion virkamieslaki 24 §