Toimistosihteeri X:n virkasuhde oli irtisanottu päättymään 30.9.1996, koska virasto ja virka lakkautettiin 1.10.1996 lukien ja viraston tehtävät siirrettiin muille virastoille. Osa viroista siirrettiin ja loput lakkautettiin. Suurin osa lakkautetuista viroista oli toimistohenkilöstön virkoja. Työnantajan mukaan työnjärjestelyyn liittyvät uudistukset sekä asiakaskunnan supistuminen olivat vähentäneet toimistohenkilökunnan tarvetta. X:llä oli 40 prosentin työ- ja toimintakyvyn haitta. X vetosi siihen, että vamma ja ikä aiheuttivat hänelle epäoikeudenmukaisen aseman terveisiin ja nuoriin työnhakijoihin verrattuna. Työmarkkinoilla vammaisuus olisi johtanut X:n mukaan pysyvään työttömyyteen ja olisi siten saattanut hänet kahden alaikäisen lapsen huoltajana suuriin vaikeuksiin.

Vain osa viraston työntekijöistä oli jouduttu irtisanomaan. Yksittäisen virkamiehen irtisanomisen perusteeksi ei siten riittänyt pelkästään se muodollinen seikka, että virasto lakkautettiin. Viraston oli tullut osoittaa, että asianomaisen virkamiehen irtisanominen oli ollut asiallisesti perusteltua ja ettei se ollut kohtuutonta. Irtisanomisjärjestystä muodostaessaan työnantajan tuli kohdella virkamiehiä tasapuolisesti. Virasto ei ollut esittänyt mitään näyttöä siitä, miksi juuri X oli valittu irtisanottavien virkamiesten joukkoon. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin (Ään. 5-4).

KHO 17.6.1998 T 1151: Korkein hallinto-oikeus kumosi virkamieslautakunnan päätöksen ja hylkäsi X:n oikaisuvaatimuksen viraston tekemästä päätöksestä. Korkein hallinto-oikeus totesi perusteluissaan, että asiakirjoista saadun selvityksen mukaan virasto oli lakannut 1.10.1996 eikä X:n hoitamaa toimistosihteerin virkaa ollut siirretty valtion virkamieslain 5 §:n nojalla toiseen virastoon. Virastolla oli siten ollut sanotun lain 27 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla oikeus irtisanoa X:n virkasuhde.

Valtion_virkamiesL_11_§_1_mom
Valtion_virkamiesL_27_§_1_mom_1_kohta
Valtion_virkamiesL_27_§_4-5_mom
Valtion_virkamiesL_53_§
Valtion_virkamiesL_54_§