X oli ollut lakimiehen määräaikaisessa virkasuhteessa työvoimapiiriin neljä kertaa 1.12.1994 - 31.5.1995 välisenä aikana. Sitä ennen hän oli toiminut samassa virastossa yhtäjaksoisesti lakimiehenä. Hänen työtehtävänsä olivat silloin liittyneet palkkaturvapäätöksiin. X:n työtehtävät olivat määräaikaisten virkanimitysten aikana pysyneet samoina. Ainakin elokuusta 1991 alkaen palkkaturvapäätösten valmistelu ja esittely oli ollut X:n yksinomainen tehtävä.

Virastolla katsottiin olleen työn luonteeseen liittyvät perusteet tehdä nimityspäätös määräaikaiseen virkasuhteeseen vuoden 1995 kolmeksi ensimmäiseksi kuukaudeksi. Työvoimapiiri ei ollut näyttänyt, että X olisi tosiasiallisesti suorittanut vakinaisen lakimiehen tehtäviä 1.4.- 31.5.1995 sijoittuvien kahden viimeisen määräaikaisen virkasuhteen aikana, niinkuin se oli vastineessaan esittänyt. Virastolla ei siten ollut ollut laillista asiaperustetta nimittää häntä näihin kahteen määräaikaiseen virkasuhteeseen. Korvausta määrätessään virkamieslautakunta otti huomioon sen, että X:n palvelussuhde kyseiseen virastoon oli jatkunut jo viisi vuotta. Työvoimapiiri tuomittiin maksamaan X:lle kahdeksan kuukauden palkkaa vastaava korvaus (Ään. 6-3).

KHO: X on hoitanut lakimiehen muiden tehtävien ohella myös palkkaturvayksikön esimiehelle kuuluneita tehtäviä. Sille seikalle, että kahden kuukauden aikaan ei ole sisältynyt kaikkia palkkaturvayksikön esimiehelle kuuluvia tehtäviä, kuten lainsäädäntöön liittyvää henkilöstökoulutusta, ei voida antaa ratkaisevaa merkitystä sanotun lain 9 §:ssä säädettyjen edellytysten arviointia koskevassa kokonaisharkinnassa. Nimittämiskirjaan ei edellytetä merkittävän valtion virkamieslain 9 §:n 1 momentissa säädettyä perustetta. Virkamieslaissa ei muutenkaan ole tarkoitettu sitoa määräaikaisen virkamiehen tehtäviä tiukasti vakinaisen virkamiehen hoidettavana oleviin tehtäviin, vaan tarkoitus on, että virastossa on mahdollisuus järjestää tehtävät asioiden hoitamisen kannalta tarkoituksenmukaisimmalla tavalla edellyttäen kuitenkin, että tehtävien edellyttämät pätevyysvaatimukset täyttyvät. Hallituksen esityksessä valtion virkamieslaiksi ja laiksi valtion virkaehtosopimuslain muuttamisesta (HE 291/1993 vp. sivulla 33) on todettu yksityiskohtaisissa perusteluissa, että määräaikaisen virkasuhteen käyttö tilanteissa, joissa tuohon asti oli nimitetty virkaan viransijainen, lisäsi virastojen mahdollisuuksia henkilöstöhallinnon joustavaan hoitamiseen. Hallituksen esityksen perusteluissa tuodaan esiin myös se, että sijaisen tehtävät ja palkkaus voivat poiketa sen henkilön tehtävistä ja palkkauksesta, jonka virkavapauden ajaksi virkamies on nimitetty. X on toiminut 1.4. - 31.5.1995 työvoimapiirin toimiston ainoana lakimiehenä. Kun otetaan huomioon asiassa esitetty selvitys X:n suorittamista tehtävistä sanottuna aikana, hänen on katsottava toimineen vakinaisen lakimiehen viransijaisena. Työvoimapiirillä on ollut lain 9 §:n 1 momentissa säädetty peruste nimittää X lakimiehen määräaikaisiin virkasuhteisiin vakinaisen lakimiehen viransijaisuuden väliaikaisen hoitamisen perusteella ajaksi 1.4. - 31.5.1995. Sillä seikalla, että X:n palkkaus ja tehtävät osaksi ovat pysyneet entisellään, ei ole ratkaisevaa merkitystä asian lopputuloksen kannalta. Perusteita valtion virkamieslain 56 §:n mukaisen korvauksen maksamiselle ei siten ole.

Valtion_virkamiesL_(750/94)_9_§
Valtion_virkamiesL_(750/94)_53_§
Valtion_virkamiesL_(750/94)_54_§
Valtion_virkamiesL_(750/94)_56_§